Firefly-alennus, Daybreakers, Mirrors

Amazonin kanssa meinasi tulla vastikään paha kämmi, kun olin unohtanut laittaneeni viime kesänä ennakkotilaukseen True Bloodin kakkoskauden R1-DVD-julkaisun, eli tämän jonka sain taannoin blu-raylla. Amazonista tuli maanantaina aamupäivällä maili, että luottokortin kanssa on ongelmia. Ihmettelin, että mikä tilaus siellä muka on, ja sitten tajusin, että tuo TB-tilaus oli tyystin unohtunut perua.

Se Amazonin ilmoittelema ongelma oli se, että olin ehkä noin tuntia aiemmin onnekseni kutakuinkin tyhjentänyt kyseisen tilin, niin ettei siellä ollut enää rahaa tuolle TB-tilaukselle. Tilauksen peruminen onnistui vielä. Olikin todella lähellä, että olisi mennyt noin 30 euroa hukkaan.

Noin 30 eurosta puheenollen, Firefly-blu-ray on 69% alennuksessa Amazonissa, hinnaksi tulee postituskuluineen 28,2 euroa. AxelMusicissa sama setti maksaa 57,27 euroa (+ pk:t). Levyt pyörivät kotimaisilla soittimilla. Pakkohan se oli laittaa tilaukseen. Region 1 -julkaisu on ollut hyllyssä vuosia, enkä ole vieläkään katsonut kaikkia jaksoja (leffan tosin olen nähnyt, hyvä oli), joten voisi melkeinpä sanoa, että odotus kannatti...

Tiistain leffoina olivat kauhuttelut Daybreakers ja Mirrors. Daybreakers oli selvästi parempi näistä kahdesta, sellainen 3½/5 kallistuen enemmän nelosen kuin kolmosen puolelle, kun taas Mirrors oli 2½/5 pojon leffa. Puolitoistatuntinen Daybreakers olisi kaivannut noin vartin lisää hahmojen syventämiseen, ja leffa sai mielestäni turhan vähän aikaan jälkipuoliskollaan, mutta silti ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Mirrorsin vahvuutena oli Kiefer Sutherlandin hyvä roolisuoritus, ja leffalla oli hetkensä, mutta lopulta tämä oli sellainen perus-Hollywood-kauhuleffa, jonka selitys peilipelottelulle oli aika typerä. Kun Hollywoodissa tehdään aina kaikkea kaksin kappalein (Armageddon/Deep Impact, Dante's Peak/Volcano jne.), sama päti peilikauhutteluihin, kun huomattavasti parempi The Broken ilmestyi samana vuonna (2008).

The Broken tuli katsottua uudestaan blu-raylta aika pian sen hankittuani, se jäi mainitsematta, ja IMDb:stä sitten huomasin seuraavan maininnan: "Lionsgate released the DVD in North American with a cropped 1.78:1 ratio. This means approx 24 percent of the original composition is missing. The DVD release in European was in its original cinematic ratio of 2.35:1"

The Brokenin blu-ray-kotelo sanoo kuvasuhteeksi 2.35:1, mutta mikähän se olikaan levyllä oikeasti? Kyllä, 1.78:1. Tuota blu-ray-julkaisua tuli parjattua aiemminkin, mutta tämä vie jo voiton kaikesta. Kyllä otti päähän ja mietinkin jo, pitäisikö sitten hankkia britti-dvd siihen blu-rayn rinnalle, että voi valita katsoako leffa dvd:ltä oikeassa kuvasuhteessa vai blu-raylta väärässä kuvasuhteessa mutta parempilaatuisena.

Twilight, Red Riding: 1980

The Ricky Gervais Guide to The English -podcast on ladattavissa ilmaiseksi Guardianin sivulta. Itse olin jo ostanut tuon viime vuoden huhtikuussa.

Hain tänään kirjastosta varauksessa olleen, 176-sivuisen The Fountain -sarjakuvan. Mielenkiintoista nähdä, mitä eroavaisuuksia tuossa on elokuvaan.

True Bloodin kakkoskautta on tullut katseltua viime päivinä, se on ollut taas tosi hyvä. Viime viikolla kirjastossa käydessäni hyllyssä istui Twilight-blu-ray. Otin sitten sen lainaan, että no katsotaan nyt kuinka pitkään sitä kestää seurata ennen stoppaamista. Voisi ainakin sitten sanoa, että kyllä minä yritin sitä kerran katsoa. Olikin sitten ylläri, että leffa oli ihan viihdyttävä, eikä läheskään niin imelä kuin olin pelännyt. Pitää kai se jatko-osakin sitten katsoa, kun David Slade (Hard Candy, 30 Days of Night) kerran vastaa kolmosesta. Ja nelosesta, jos leffa pilkotaan kahtia, sellaista puhetta taisi olla, en tiedä missä siinä mennään.

Red Riding -trilogian ensimmäinen osa tuli katsottua tammikuussa, ja viime viikolla oli viimein kakkososan vuoro. Pidin varmaan ykkösosasta hieman enemmän, Andrew Garfield oli vähän mielenkiintoisempi kuin Paddy Considine päähahmona, mutta erittäin hyvä oli tämäkin. Kannattaisi kyllä katsoa vähän tiiviimpään tahtiin nämä, nyt oli vähän vaikeuksia muistaa mitä kaikkea ykkösosassa selvisikään.

On the road again

Kaverin piti tuoda halpasella ostamamme Volkkari perjantaina, jotta ajaisin sen sama päivänä vaimon luokse. Siitä kuitenkin pamahti jäähdytinletku ja auto päätyi korjaamolle ennen kuin olin edes saanut sitä. Lupaava alku. No, onni onnettomuudessa, että tuo tapahtui silloin eikä ollessani jo matkalla. Huollosta ilmoittivat, ettei heillä ole sellaista (haarautuvaa tjsp) letkua mitä tarvittaisiin. Olivat tilanneet sen Mikkelistä, ja auto fiksattaisiin maanantaina iltapäivällä. Niinpä en voisi vielä ajaa autoa pois Helsingistä.

Vaimon isän auto piti joka tapauksessa palauttaa viikonloppuna, joten matkustin sitten pe-la-yönä 00.05 lähtevällä bussilla sinne (5 tuntia), aamuseitsemän tienoilla lähdin ajamaan Jyväskylään (n. 3,5 tuntia) ja kiiruhdin sitten klo 11 bussiin (4h 20min), kun en ehtinyt 10.45 junaan. Toisin sanoen istuin autossa lauantaina lähes 13 tuntia, ja siihen päälle piti mennä kuudeksi töihin.

Tuo oli ensimmäinen tuollainen pidempi tekemäni matka autolla, mikä jännitti hieman etukäteen, mutta se sujui kuitenkin oikein hyvin. Sää oli koko matkan ajan aurinkoinen, eikä liikennettä ollut hirveästi. Uusi navigaattori osoittautui erittäin hyväksi. Määränpään laitettuani sain vielä lisättyä reittiin visiitin lähimmälle huoltoasemalle (tankatakseni auton), vekotin tiesi niidenkin sijainnit.

Laite osasi kertoa nopeusrajoitukset ja oman nopeuden, sekä arvioidun saapumisajan määränpäähän (päivittyi matkan aikana), mikä osui aika lähelle. Jossakin kohtaa se teki oudon äänen, mikä osoittautui varoitukseksi nopeusvalvontakamerasta. Koska kyseessä ei ollut oma auto, navigaattori ei ollut kiinnitettynä mihinkään, ja muutaman kerran se lensikin kojelaudalta lattialle/penkille, mutta säilyi onneksi ehjänä. Vaimon isän autossa ei toiminut navigaattorin lataus, ja vekotin simahti lopulta. Onneksi kyydissä oli kuitenkin tämän oma navigaattori, joka johdatti sitten perille asti.

Tänään käväisin hoitamassa Ifillä auton rekisteröimisen, joten enää itse auto puuttuu. Aamupäivällä soittivat huollosta, ettei saapuneiden varaosien joukossa jostakin syystä ollut sitä letkua autoon, syytä ei ollut tiedossa. Oli sitten tilannut uudestaan, ja huomenna pitäisi asia hoitua. Nähtäväksi jää. Kaikenlaista.

The Wizard of Oz, Breaking Bad yms.

Tämä oli hyvä päivä postin osalta, kun luukusta tipahtivat Amazonista tilattu True Bloodin kakkoskauden blu-ray sekä kolme laina-dvd:tä, joita en siis ole vielä nähnyt, joten niistä kommenttia myöhemmin: Daybreakers, Bandslam ja Ellen Pagen tähdittämä Whip It. Luonnollisesti olen eniten innoissani True Bloodista, jonka ykköskauden katsoin viime kesäkuussa dvd:ltä.

Viime kerran jälkeen on tullut katsottua leffapuolella vain The Wizard of Oz blu-raylta. Tämä oli ensimmäinen kerta, joten tulipahan viimein paikattua se aukko yleissivistyksessä. Hyvä oli, ja elokuvan alun tornadokohtaus oli vaikuttavan näköinen näin reilut 70 vuotta myöhemminkin. Kuvan (ja äänen) siistijät olivat tehneet hienoa työtä. Leffaa katsoessa tuli vastaan kolme juttua, joista muistin, että niihin oli viitattu muualla, mutten leffaa näkemättä ollut sitä tajunnut:

- leffan pahisnaisen pirteä teemamusiikki, jota Ally McBealissa kuultiin usein Lingin saapuessa paikalle (musiikkia käytettiin myös kerran Boston Legalissa)
- Ozissa "ding dong, the witch is gone", Ally-jaksossa "ding dong, the bore is gone"
- elokuvassa sanottu "pay no attention to that man behind the curtain" on varmaan tullut useassa yhteydessä vastaan, Pelit-lehdessä viimeksi, ellen väärin muista

Breaking Badin kakkoskausi tuli katsottua loppuun. Kesti pari jaksoa, että kausi pääsi kunnolla käyntiin, mutta sitten taas muistin, miten loistava sarja onkaan. Vince Gilligan ja John Shiban lukeutuivat X-Filesin parhaisiin käsikirjoittajiin, ja on hienoa nähdä miesten työtä lisää. On aina piristävää katsoa sarjaa, jossa hahmoilla menee usein kaikki puihin. Turhan harvoin myös näkee näin dramaattista ja hienoa hahmonkehitystä.

Once

Torstaina tuli viimein katsastettua Once. Vähän olen epäröinyt, että innostunko siitä, mutta olihan se erinomainen. Normaalisti karsastan sellaista digivideo-lookia, mutta tässä se ei häirinnyt ollenkaan, ehkä koska leffa alkoi hauskasti ja vähän sellaisella dokumentaarisella otteella, johon se ulkoasu sopi, ja se möi sitten sen loppuelokuvan ajaksi. Odotin, että tämä olisi jonkinlainen musikaali, mutta se olikin vain elokuva jossa ihmiset soittivat musiikkia.

Tänään tuli katsastettua Baader Meinhof Komplex, joka huom. ei ole jatko-osa elokuvalle Baad Meinhof Komplex. Juonen selittäminen on minulle liian komplexista, joten sanon vain, että erittäin hyvä oli. Tuttuja naamoja oli tässä, Moritz Bleibtreu (Juokse Lola, Das Experiment) ja Bruno Ganz (Perikadon Hitler).

Vinzenz Kieferiä luulin Perfumen päähepuksi, aika metsään meni, Perfumen tyyppi ei ole edes saksalainen. Nyt tuli mieleen, että miekkonen muistuttaa myös vähän Jack Noseworthyä. Tjaa...enpä tiedä näkeekö kukaan muu yhtäläisyyksiä.

Toinen mistä en tiedä näkikö sitä kukaan muu, oli se kun yöllä töistä kotiin polkiessani olin näkevinäni pariin otteeseen salamanvälähdyksen. Ääntä ei kuitenkaan kuulunut, ja jäin miettimään, olinko vain kuvitellut koko jutun. Löysin tieteellisen selityksen mieltäni rauhoittamaan, mutta lieneekö siellä mitään salamoita ollut. Ehkä puiden välistä vauhdissa nopeasti vilahtanut katuvalo hämäsi tai jotain. Olen kuitenkin melko varma, etten ole pimahtamassa. (Lisäys vähän myöhemmin: ehkäpä ne nyt sitten olivat salamoita; "ukkoskausi alkoi vauhdikkaasti", sanoi uutinen.)

Sääliksi käy sitä matkaajaa, joka ottaa hankkimani TomTom-navigaattorin käyttöön ensimmäistä kertaa lähtöaamuna ja haluaa ladata pikaisesti tuoreimmat kartat (jotka uusi käyttäjä saa ilmaiseksi kerran). Kahden gigatavun karttapaketin lataamisessa kun vierähti tunti, ja sen kopioimisessa vähintäänkin toinen mokoma. Pelolla odotin, että PC:lle asennettava päivitysohjelma ilmoittaisi lopulta, että laitteessa ei ole riittävästi tilaa kartoille, kun aloin sitten miettimään, olisiko tuo karttapaketti pitänyt ladata ennen ensimmäistä päivitystä. Ei tarvinnut. Kyllä kannatti odottaa, nyt on 42 maan kartat joista käyttöä yhdelle.

Melkeinpä vähän suretti, kun suomalaisääni oli erilainen kuin vaimon isän laitteessa. Joutuisin opettelemaan luottamaan tähän uuteen koneääneen, kun olin jo tottunut siihen toiseen. Mies- ja naisääni olivat saatavilla, valitsin (taas) naisen. Se miesääni kuulosti tutulta, lieneekö joku joka on tehnyt paljon äänihommia. Joka tapauksessa naisäänen valinta oli aika helppo päätös. Kokeilin siinä kotosalla laitteen miesääntä ja jo siinä tuntui, että se oli tuomitsemassa ajoani, että et sinä osaa, mikset kääntynyt siitä, anna kun minä ajan.

Push & Split Second -demo

Push on kiinnostanut katsoa pitkään, olisihan siinä Dakota Fanning ja ihmisiä, joilla supervoimia. Toisaalta leffaa ei ole hirveästi kehuttu, jonka vuoksi odotin että sain sen kirjastosta lainaan. Hongkongiin sijoittuvassa elokuvassa Fanningin ja Chris Evansin hahmot yrittävät löytää salkun, jonka sisältö auttaa pahisviraston alasajossa.

Push oli ihan ok, ei mikään erikoinen. Elokuvalla on puolikoomisia nimityksiä eri kykyjä omaaville ihmisille, sniffers, movers, watchers, pushers, shadows jne. Tarina ei selitä mitenkään, miten ihmiset ovat saaneet voimansa, ilmeisesti moinen ei ole tarpeen kun kaikki ovat kuitenkin katsoneet Heroesia.

Kaikkien etsimä salkku on lopulta pelkkä macguffin, jonka tärkeys jäi lopulta vähän mysteeriksi. Fanningin hahmon äidistä lässytettiin niin paljon, että elokuvan lopussa jäin turhaan odottamaan, että tämän hahmoon/kohtaloon paneuduttaisiin kunnolla, mikä oli ehkä turhauttavinta elokuvassa. Ihan kuin tärkeitä juttuja olisi jätetty mahdolliseen jatko-osaan, jota ei kuitenkaan tule. Ärsyttävintä elokuvassa olivat heput, joiden voima oli tuhota paikkoja kurkku suorana huutamalla. Rasittavia tapauksia. Push oli ihan katsottava, mutta ei todellakaan ole suuri menetys, jos se jää näkemättä.

Tänään tuli pelailtua Pleikkarilla puolisen tuntia Split Secondin demoa.



Kilpaa tosiaan ajellaan, ja pelaaja voi aktivoida pitkin kenttiä erilaisia tapahtumia, joilla voi tuhota vastustajia. Demossa tuli vastaan erilaisia räjähdyksiä (esmes palava bussi lentää tielle) ja kerran lentokone laskeutui ajokaistalle. Kuvakulman voi laittaa ohjaamoon (ilman kojelautaa tms.), mikä on minusta aina näissä mieluisampaa ja vauhdikkaampaa.

Taisin lukea, ettei kenttiä ole pelissä kovin paljoa, mutta niissä on lukuisia eri kulkureittejä, joita voi avautua. Ajotuntuma oli hyvä, meno vauhdikasta ja intensiivistä ja nuo erilaiset sabotaasit ovat hauskoja. Itsensäkin voi tuhota pahasti kolaroimalla, ajamalla omaan ansaansa tai toisen sitten toinen pelaaja voi tapattaa sinut. Peli ei kuitenkaan lopu siihen, vaan pelaaja pääsee takaisin radalle jatkamaan kisaa. Grafiikat olivat hyvät, musiikki aika perusjumputusta. Tuon perusteella mitä nyt ehdin pelata, teki kyllä mieli pelailla lisää, eli menee varmaan hankintalistalle.

The Fountainista

Mervi Eskelinen on vanha nettikaveri, joka bloggaa taas pitkästä aikaa. Eli tsekatkaa tokkiinsa Mervin blogi.

Kuten viimeksi mainitsin, viime aikoina tuli oltua pois kotoa vaimon uuden työn ja paikkakunnan vuoksi. Siellä tuli katsottua pääasiassa Big Bang Theoryn kakkoskautta, mutta myös 30 Rockin kolmoskautta ja vähän Boston Legalia. Lähtöpäivänä sunnuntaina menin ostamaan junalippua kun kuulin, että juna olisi mahdollisesti pari tuntia myöhässä. Samana päivänä olisi työvuoro, joten jouduin lopulta lähtemään kotoa hirveällä kiireellä ehtiäkseni bussiin, ja kirjastosta lainassa oleva Boston Legalin kakkoskausi jäi sitten sinne.

Tuttu kirjastoheppu suostui onneksi uusimaan sen lainan nyyhkytarinani esitettyäni, olin jo uusinut sen kolmesti, mikä on maksimimäärä. No, ensi viikolla tulee taas käytyä siellä, kun ajan auton uuteen kotiinsa.

Maailman tunteellisin scifi-elokuva The Fountain tuli katsastettua reilut kaksi ja puoli vuotta ensimmäisen katselukerran jälkeen. Olihan se taas hieno, ja ainakin tällä katselulla leffa tuntui ihan selkeältä, en kyllä muista olinko paljoa hämilläni viimeksi. Eli ymmärtääkseni - spoilereita - menneisyyteen sijoittuva kama oli Izzyn kirjaa (fiktiota), nykypäivä ja tulevaisuus olivat totta ja niissä sama heppu. Tom eli pitkään ihmepuun avulla, kunnes hän sai vietyä vaimonsa/puun tähtiin, jolloin hän myös viimein kirjoitti Izzyn kirjan loppuun.

Olen tykännyt kovasti kaikista Aronofskyn leffoista, Below mukaan lukien. Mies on näköjään päivittänyt muutaman kerran blogiaan huhtikuussa, viimeisin päivitys tuota ennen oli 6. syyskuuta 2008.

Jatkuu

Täällä taas. Vaimo muutti kuun alussa uuden työn vuoksi muutaman sadan kilometrin päähän, joten olin nyt itsekin reilun viikon pois Helsingistä. Hänen isältään oli auto lainassa, junalla tosin matkustettiin Helsingistä. Aika paljon tuli uusissa maisemissa ajeltua, mikä oli hyvää harjoitusta autokoulun toista vaihetta varten. Se pitäisi varmaan hoitaa kesälomalla pois alta.

Koska parempi puolisko tarvitsee uudessa työssä autoa, sen hankinta tuli viimein ajankohtaiseksi. Kaverilta saadaankin tämän tarpeettomaksi jäänyt Volkswagen Polo aika halpasella, avaimet lienevät kätösessä tällä viikolla. Melko pieni se auto, mikä passaa minulle mainiosti, kun tuppasi välillä ahdistamaan pitkää Volvoa pysäköidessä. En edes muista milloin olen nähnyt viimeksi kaverin auton, joten periaatteessa ostan ensimmäisen autoni sitä näkemättä, mikä on sinänsä hassua. Näkeepä noita kyllä, tänään viimeksi näin yhden Polon pysäköitynä.

Volvossa oli navigaattori, ja mekin jo ostettiin sellainen Verkkokauppa.comista (TomTom) ennen muuttoa, kun tuo auton hankinta oli tiedossa. Se ei tullut mukaan reissuun, joten en ole ehtinyt edes avata pakkausta.

Tänäänkin tuli käväistyä Verkkokauppa.comissa, kun jäin nyt Helsinkiin huonomman läppärin kanssa. Huonompi siksi, kun se kuumenee ja hyytyy melko nopeasti, etenkin jos alkaa katsomaan jotain videota. Tuuletin oletettavasti simahtanut, eipä tuo välttämättä olisi iso korjausoperaatio, jos veisi huoltoon. Halusin nyt kuitenkin kokeilla tuollaista Antecin jäähdytintä, kun löytyi putiikista, ostinkin viimeisen kappaleen.

Erittäin kevyt kapistus, tuli mieleen että onkohan tästä mihinkään. Virta tulee USB-portista, kahdesta tuuletusvaihtoehdosta laitoin voimakkaamman. Kokeeksi pyöritin ensin iTunesia ja Operaa, sitten suljin ne ja laitoin videon koneelle pyörimään siksi aikaa kun katsoin töllöstä jakson Breaking Badin erinomaista kakkoskautta. Sen lopussa video pyöri läppärillä yhä tökkimättä, joten vallan hyvä hankinta oli sitten se. Seuraava vaihtoehto olisi voinut olla tuollainen Antecin kuuden kympin jäähdytin. Tai vaihtoehtoisesti koneen huoltoon vieminen.

Vaimo laittoi uudelle kämpälle Saunalahden prepaid-nettitikun, jonka sai R-kioskilta 39,90e:llä muistaakseni, sisältäen kuukauden surffausaikaa. Siitä eteenpäin yhteyden voisi uusia aina viikoksi seitsemällä eurolla. Olin vähän epäileväinen tuon toimimisen suhteen, mutta kannattipa sitä ainakin kokeilla, kun ADSL-liittymän avauksessa menisi kuitenkin aikaa. Yllättävän hyvinhän tuo toimi, katkoksia ei ollut ja esim. Katsomon videot pyörivät ongelmitta. Yhteyden avautuessa yhteysohjelma ilmoitti aina nopeudeksi 3,6 megaa, oli mikä oli, hyvin pelasi.

Tässä on tosiaan ollut aikamoista kiirettä ja hässäkkää viime aikoina, siksi ei ole ehtinyt oikein kirjoitella tai katsella leffoja. Nyt noihin on kuitenkin taas aikaa.