Leffa jos toinenkin

Posti toi maanantaina lainaan Me & Orson Wellesin. Richard Linklaterin leffa, joten olen suht innoissani. Seitsemän miehen elokuvaa näkyy löytyvän kokoelmasta, A Scanner Darklyn voisi joskus hommata, Fast Food Nation on jäänyt katsomatta, en ole siitä ihan varma. Me & Orson Welles tulee vuokralle tasan viikon kuluttua, oheinen kuva ei ole oikea kotelo. Kotimaisen DVD-kannen alaosassa lukee:"Zac is back - hotter than ever!" Argh. Zac Efron muistetaan tietenkin Fireflysta.

Maanantain leffoina olivat Grizzly Man ja Lars and the Real Girl. Grizzly Man oli Werner Herzogin loistava dokumentti 13 kesää harmaakarhujen kanssa viettäneestä miekkosesta, joka kuvasi yli sata tuntia matskua luonnossa. Hirvitti vähän katsella, kun mies olisi voinut päästä hengestään milloin tahansa.

Ryan Goslingin tähdittämä Lars and the Real Girl voi kuulostaa joltakin Farrellyjen veljesten elokuvalta, kun sosiaalisesti avuton mies ostaa real doll -nuken elämänkumppanikseen. Elokuva kuitenkin kuvaa tilannetta realistisesti, etenkin Larsin läheisten järkyttyneet ja huolestuneet reaktiot olivat todella hyvin toteutettuja. Larsin kotikylän asukkaat ovat luultavasti ymmärtäväisempiä kuin mikä tilanne olisi tosielämässä, mutta joka tapauksessa tämä oli todella hyvä ja liikuttava draamakomedia, joka saikin Oscar-ehdokkuuden käsikirjoituksestaan.

Maanantaina tuli myös katsastettua Dollhousen viides ja V:n kolmas jakso. Muistelin, että Dollhousen piti parantua viidennessä jaksossa, mutta ehkä se oli että viiden jakson jälkeen. Ihan jees oli tuo monesta tutun Tim Minearin kirjoittama jakso, ellei mikään ihmeellinen. Tiistain leffa oli James Grayn Two Lovers, joka oli erittäin hyvä. Gray teki tätä ennen Joaquin Phoenixin kanssa We Own the Nightin, joka oli myös hyvä. Two Loversin jälkeen harmittikin, ettei Phoenix ole sen koommin tehnyt leffoja. Viimeksi miestä nähtiin maaliskuussa PETAn videossa.

Posti toi tänään Huuto.netistä ostamani The Broken -blu-rayn, uusi ja muoveissa. Leffan kotelo on kyllä tökeröimpiä, joita on vastaan tullut. Ilmeisesti joku kesätyöläinen on laitettu kääntämään siihen tekstit (jotka vaikuttaisivat olevan samat pohjoismaisissa dvd-julkaisuissa, mutta ei näemmä blu-rayssa; kotimainen blu-ray matkii valitettavasti tuota dvd:n ilmettä). Kannen yläosassa lukee nolosti:"Psykologinen jännäri Oscar ehdokasohjaaja Sean Ellisiltä". Takakannessa puolestaan lukee "oscarehdokas". Sivuhuomautuksena, että Oscar-ehdokkuus tuli lyhytelokuvasta Cashback, jonka pohjalta tehty kokopitkä Cashback ei ollut minusta kovin hääppöinen.

Huomautinkin jo aiemmin, että kotelossa sanotaan Lena Heady, kun se on Lena Headey. Kotelon suurin synti lienee se, ettei se listaa saatavilla olevia ääniraitoja, vain 5.1-kuva kertoo surround-äänistä. Takakannessa on lainaus Varietystä:"Samassa luokassa kuin Psyko!" Tsekkasin arvostelun, ja kohta josta tuo oli keksitty kuului alunperin:"If the twisty conclusion inevitably leaves the viewer with logic and continuity questions, it seems a small price to pay for a movie skilled enough to reference the shower scene in 'Psycho' without embarrassing itself."

Halusin testata levyä, ja laitoin sen Pleikkariin. Aluksi tuli tekstityskielivalikko, jossa ei pystynyt PS3-ohjaimella liikuttamaan mitään. Mitään ei tapahtunut ohjainta vääntämällä. Onneksi siinä pystyi sentään tekemään valinnan X:llä, vaikka päälle päin mistään ei olisi voinut päätellä, että jokin neljästä ruudulla näkyvästä kielestä olisi valittuna. Eipä ole tullut vastaavaa aiemmin eteen.

Kieleksi tuli sitten ruotsi, jonka sai onneksi elokuvan aikana vaihdettua valikosta suomeksi tai pois. Audio-valikosta puolestaan selvisi, että ääniraitavaihtoehtoina olisivat Dolby Digital 5.1 ja DTS HD 5.1, joita yritin vertailla keskenään ja totesin taas, etten ole hääppöinen asiantuntija äänenlaadun saralla. Lyhyen testin perusteella äänet olivat ok ja kuva vaikutti skarpilta ja selvästi dvd-laatua paremmalta. Mainitaan vielä, että maahantuojan nettisivulla blu-ray-julkaisun ääniraidaksi listataan vain Dolby Digital 5.1. Aika huolimatonta, jotkut kun jättävät blu-ray-julkaisuja ostamatta, ellei niissä ole HD-ääniraitaa.

Mikaela katsoi The Brokenin sitä kehuttuani eikä ollut elokuvasta läheskään niin innoissaan. Kivaa kun suosituksia kuunnellaan, toisaalta harmillista sitten jos toinen ei niin välitäkään elokuvasta, tulee vähän syyllinen olo. Mutta eipä näistä jutuista voi koskaan tietää, mielipiteitä on monia. Alhaisen IMDb-keskiarvon (5.6) huomioon ottaen saatankin olla vähemmistössä elokuvan ystävänä. Kuten varmasti monesta muustakin katsojasta, Mikaelasta "juonen epämääräisyys oli tylsää", minkä ymmärrän täysin.

Itse kuitenkin taas tykkäsin siitä, että leffan jälkeen ei ollut ihan varma siitä, mistä kaikessa oli kyse, ja että kokonaiskuva selkeytyi vasta kun menin IMDb-foorumille lukemaan keskusteluita. Minulla oli pitkään leffaa katsoessa mielessä teoria, joka osoittautui onneksi vääräksi, ja oikea selitys oli paljon mielenkiintoisempi. Sitä ei edes varsinaisesti selitetty ikinä verbaalisesti elokuvassa, vaan sen joutui päättelemään itse tapahtumista.

Ja tosiaan, en kyllä yhdellä katselulla tajunnut sitä täysin, mutta näin sitten jälkeenpäin valaistuttua sai sitten tuumata, että sitähän se ja se kohta tarkoittikin. Jos elokuva antaa selityksen sille, mitä siinä tapahtuu, hämärän peittoon jää kuitenkin miksi se tapahtuu, mutta minusta sillä ei ollut niin väliä, enkä tiedä olisiko sen selittäminen ollut elokuvalle eduksi, vai olisiko se vienyt osan sen viehätyksestä.