Katselussa V & The Pacific

Tiistaina töiden jälkeen tuli katsastettua Canal+:lta ajastamani aloitusjaksot sarjoista V ja The Pacific. Seurasin innolla (ja nauhoitin) aikoinaan 80-luvulla alkuperäistä V:tä. Sarjan kuvasto ja moni kohtaus on painautunut hyvin mieleen.

En ole juurikaan lukenut uusintaversion arvosteluita, mutta sellaisen kuvan olin saanut, että sarja olisi ihan hyvä. Ehkä suurin pelkoni oli, että se olisi sellaista The 4400 -tyylistä, harmitonta aivot narikkaan -scifiä. Pilottijakso oli kuitenkin positiivinen yllätys.
Pilotissa oli hyvä käsikirjoitus, näyttelijät ja erikoistehosteet. Kertaakaan ei tullut sellaista "olipa vähän tökeröä" -tunnetta, eikä mukaan oltu ängetty mitään typerää teiniromanssia tai vastaavia väsähtäneitä juonikuvioita. Sarja yrittää olla vakavasti otettava scifi-trilleri, ja ainakin pilotti onnistui siinä erittäin hyvin.

Vierailijoiden saapuminen oli toteutettu hienosti, ja se tapahtui yllättävän nopeasti. Olin valmistautunut siihen, että katsojalle tuputettaisiin päähenkilöiden arkea ja rakkaussuhteita puoli tuntia ennen ufojen ilmaantumista, mutta asiaan päästiinkin ilman turhia lässytyksiä.

Jaksossa oli myös pari hauskaa itseironista tsoukkia, jotka lisäsivät luottamusta siihen, että tekijät tietävät mitä tekevät. Uusi V ei tuntunut mitenkään vanhan lämmittelyltä, ja ainakin aloituksen perusteella scifin ystävien ei kannata missata sarjaa.
V:n jälkeen tuli vielä katsottua Spielbergin ja Hanksin uuden 10-osaisen sotasarjan, The Pacificin ensimmäinen jakso. Alun draamailut eivät hirveästi nostaneet kiinnostusta, mutta kun päästiin sotapolulle, oli se ihan jees. En ole sotaleffojen ylin ystävä, mutta voisihan tuota katsoa jatkossakin, ja Band of Brothersin ystävien luulisi tykkäävän tästäkin. Parasta tässä oli James Badge Dale, osittain siksi, koska mies oli tuttu 24:n kolmoskaudelta, jolla hän esitti Jackin paria.