Trilleriä, draamaa, kauhua ja jokunen leffakin

Tiistain leffoina olivat Lakeview Terrace ja Boy A. Tykkään Samuel L. Jacksonista paljon, mutta kiinnostus Lakeviewiä kohtaan heräsi varsinaisesti, kun tajusin sen olevan esim. erinomaisen The Shape of Thingsin ohjaajan, Neil LaButen elokuva. Tietty LaBute osaa tehdä roskaakin, kuten The Wicker Man -remake osoitti. En ole nähnyt sitä, tosin vastikään katsoin viimein leffasta koomisimmat palat, kun ajattelin etten kuitenkaan tule katsomaan elokuvaa.

Lakeview Terrace oli varsin hyvä, tosin vähän been there, done that, mutta näyttelijät, hahmot sun muut olivat hyviä ja leffa oli viihdyttävä, ellei sellainen jota tulisi välttämättä uudestaan katsottua. Oli kiva nähdä Jacksonin lisäksi Patrick Wilsonia pääroolissa. Boy A puolestaan oli erinomainen draama nuorena vangitusta sympaattisesta miekkosesta, joka yrittää sopeutua yhteiskuntaan vankilasta vapauduttuaan. Tämä pitää joskus hankkia levyllä.

Jännä miten vaikeaa on nähdä elokuva tietämättä siitä yhtään mitään. Lakeview Terracen kotelo jo kertoo, että Samuel L. Jackson esittää siinä poliisia, kun elokuvassa tämä ei tule välittömästi ilmi. Täten tieto hahmon ammatista värittää jo ensimmäistä katselukertaa, kun taas käsikirjoittaja on ajatellut elokuvan katsojan saavan tämän tiedon filmin katsomisen kautta.

Jos olin enemmän innoissani V:n kuin The Pacificin aloituksesta, molemmista sarjoista katsotun toisen jakson myötä voin sanoa, että pidin selvästi enemmän The Pacificista, jossa oli mukavasti toimintaa ja nyt sai paremmin otetta hahmoista. V taas ei ollut huono, mutta ei erityisen ihmeellinenkään. Eiköhän tuo kuitenkin pääse taas vauhtiin.

Tiistaina postissa tuli The Big Bang Theoryn kakkoskausi. Saa nähdä milloin sitäkään ehtii katsoa, huomenna kun pitää käväistä lainaamassa kirjastosta varauksessa oleva Boston Legalin kakkoskausi, jonka viimeinen noutopäivä on torstai. Katsoin tänään ykköskauden loppuun. Erittäin hyvä sarja, pidin enemmän kuin odotin. Spaderin hahmolla oli enemmän sydäntä kuin ensivaikutelmalta olisi voinut luulla.

Sarjassa oli kolme asiaa, jotka ärsyttivät alussa. 1: Musiikit ja niissä aina "yeah!" ja "all right!" -tyylisiä huudahduksia tekevä miesääni. 2: Toistuvat kuvat hahmojen käsieleistä näiden puhuessa. 3: Jatkuva zoomailu, jolla haetaan vähän dokumentaarista otetta. Rasittavia kaikki, mutta kauden edetessä etenkin zoomailuja rajoitettiin selvästi, myös käsiin keskityttiin vähemmän, eikä musiikkia käytetty enää häiritsevällä tavalla. Kakkoskaudella on näköjään peräti 27 jaksoa, toivottavasti niitä ei tarvitse katsoa ihan viikossa, eli jospa lainan uusiminen onnistuu.

Keskiviikon leffana oli Trick 'r Treat, loistava kauhuleffa, josta kuulin ensimmäisen kerran /Filmcastissa, jossa sitten myöhemmin vieraili elokuvan kirjoittaja-ohjaaja Michael Dougherty, joka toimi käsikirjoittajana X2:ssa. Trick 'r Treat tuntui vähän sellaiselta kauhuleffalta, joka olisi voinut ilmestyä 80-luvulla. Elokuva sijoittuu yhteen halloween-yöhön, ja siinä seurataan lukuisia hahmoja, kun kaikenlaista ikävää shittiä tapahtuu. Jännä leffa, sopivasti huumoria, hyviä näyttelijöitä, kuten Anna Paquin, Brian Cox, pari Dead Like Me -sarjan näyttelijää ja yksi Galactican vakinaama. Epäilemättä parhaita kauhuelokuvia, joita tulee tänä vuonna nähtyä.