Heavy Rain: The Taxidermist -arvostelu (PS3)

[Lue myös Heavy Rainin arvostelu ja uutisia & lainauksia pelin tiimoilta.]

Heavy Rainin ennakkotilaajana sain ladattua ilmaiseksi pelin ensimmäisen lisäosan, The Taxidermistin. Vinkiksi, että lisäosa ei tule näkyviin pelin ladattuihin sisältöihin ennen kuin Heavy Rainiin on ladattu automaattinen päivitys, mikä tulee automaattisesti vastaan kun nettipiuha on PS3:ssa kiinni. En jaksanut ihmetellä jo lataamani lisäosan uupumista aiemmin, kun en olisi ollut sitä vielä pelaamassa (en ollut ladannut päivitystä, koska nettipiuha ei ollut ensimmäisellä läpipeluukerralla kiinni), ja nyt pelin läpäistyäni ja päivityksen ladattuani se tulikin sitten näkyville.

Peli pyöri päässä sen läpäisyn jälkeen, ja aloitin sen sitten sunnuntaina uudelleen tehdäkseni eri valintoja dialogin ja tekojen suhteen. Olikin mielenkiintoista nähdä, miten tapahtumat ja keskustelut kulkivat eri tavalla. Entuudestaan tutuissa tilanteissa tulee niin merkittävää vaihtelua ja henkilökemiat voivat muuttua, ettei pääse kyllästyttämään, vaikka peli tuli vastikään läpäistyä. Ennen pelin uudelleen alusta aloittamista oli kuitenkin aika tsekata tuo The Taxidermist. En spoilaa...

Jos on seurannut Heavy Rainin kehitystä ja katsellut videoklippejä, voi The Taxidermistin sisältö olla jo jossakin määrin tuttua. Osiota esiteltiin aikoja sitten ennen pelin julkaisua, ja netissä oli saatavilla tästä videota. Ihmettelinkin HR:n läpäistyäni, miksei sitä ollut pelissä. Uskonpa, että osion piti olla alunperin Heavy Rainissa Madisonin esittelynä, mutta se päätettiin sitten leikata pois. Ohessa yksi pelin vanhoista trailereista, joka sisältää videota pelkästään The Taxidermistista.

Spoilereiden vuoksi en suosittele katsomaan traileria, jos aikoo pelata tätä joskus lähitulevaisuudessa (koin vähän harmillisena sen, että olin etukäteen nähnyt, mitä tulisi tapahtumaan). Mainitaan tähän väliin, että HR:n arvostelussani käyttämäni kuva oli The Taxidermistista, mitä en tullut ajatelleeksi/hoksanneeksi aiemmin.



The Taxidermist sijoittuu marraskuun kolmanteen vuonna 2009, pari vuotta ennen Heavy Rainin tapahtumia. Sitä ei kannata pelata ennen itse Heavy Rainin läpäisyä, koska se antaa hahmosta informaatiota, joka on paras saada selville ensin pelin kautta. Osio on siinä mielessä tärkeä, että se selittää, miksi Madison on pelin alussa sellainen kuin on. The Taxidermist tapahtuu suht pienellä pinta-alalla, eikä sen läpäisyssä mene hirveän pitkään. Jossakin virallisella taholla taidettiin mainita puoli tuntia, mutta ensimmäisellä peluukerralla menee epäilemättä pidempään, kun paikkoja tulee nuuskittua tarkkaan. Kuten Heavy Rainissa, myös tässä voi kuunnella hahmon ajatuksia, joita tulee tilanteiden mukaan lisää, ja pelimekaniika on muutenkin HR:n kanssa identtinen.

Pelin kerran läpäisy ei kuitenkaan tarkoita, että ilo olisi ohi, sillä The Taxidermist toimii kuten Heavy Rainkin. Pelaajalla on lukuisia eri keinoja läpäistä osio, ja tarina voi päättyä hyvin monella eri tavalla. Eri etenemistavat tuottavat mielenkiintoisia tuloksia, ja niiden näkemiseksi osiota jaksaa pelata useaan otteeseen. Ihan alusta sitä ei kuitenkaan tarvitse läpäisyn jälkeen aina aloittaa, vaan pelaaja voi halutessaan hypätä tiettyyn kohtaan tarinan alkua.

The Taxidermist edustaa kaikilta osin samaa korkeaa laatua kuin Heavy Rain, ja pelin fanille se onkin erittäin mielenkiintoinen ja tunnelmallinen kokemus. Pelin hahmot ovat niin hyviä, että tällaisten lisäosien saaminen on kuin saisi vielä yhden jakson jo päättyneeseen suosikki-tv-sarjaan. The Taxidermistin tarina kietoutuu hyvin Heavy Rainiin, joten se ei tunnu täysin irralliselta pelin rinnalla. Koska Heavy Rainin luoja David Cage on sanonut, ettei sille ole tulossa jatko-osaa, nämä lisäosat saattavat jäädä viimeisiksi pelattaviksi Heavy Rain -sisällöiksi. Jäänkin innolla odottamaan lisäosia muille hahmoille.

Heavy Rain -arvostelu (PS3)

[Lue myös Heavy Rain: The Taxidermist -arvostelu ja uutisia & lainauksia pelin tiimoilta.]

Olipa hassua päästä tuollaiselle elokuvablogien top 10 -listalle. Tuli kyllä mieleen, että ovatkohan algoritmit tiltanneet tuossa kohtaa, mutta kiva juttu joka tapauksessa.

PlayStation 3:n Heavy Rain tuli pelattua parissa päivässä läpi. Laitoin tuon otsikon noin, jotta joku epäonninen ehkä päätyisi lukemaan tätä tuolla haulla. Kuitenkin, peli olisi mennyt kolmannellekin päivälle, jos olisin tajunnut aiemmin tapattaneeni yhden päähenkilöistä. Jossakin vaiheessa tuli vain mieleen, että hetkonen, sitä ei ole päässyt pelaamaan pitkään aikaan, en minä tainnutkaan selvitä hengissä siitä yhdestä kohdasta. En ala spoilaamaan mitään, se kohta oli vain sellainen, että kuvittelin pelastuvani siitä vielä jotenkin seuraavalla kerralla kun pääsisin pelaamaan hahmoa, mutta nyt sitten tajusin, että se olikin loppu se.

Peli tallentaa siis automaattisesti, erillistä save-vaihtoehtoa ei ole. Jos kuolo korjasi, hyppäsin päävalikkoon ja valitsin pelin jatkamisen viime tallennuksesta, jolloin pääsin yrittämään kohtaa uudelleen. Eipä sillä, että tuollaiselle kikkailulle olisi ollut paljoa käyttöä, ja peli jatkuu vaikka hahmo kuolisikin, mutta halusin pitää kaikkia neljää päähahmoa hengissä jos vain mahdollista. Pelissä on myös mahdollista palata pelaamaan menneitä osioita/chaptereita, jolloin peli kysyy, tallennetaanko uuden pelisession tapahtumat. Joskus luin tuosta ja jäin sellaiseen käsitykseen, että jos pelaa jonkin kohdan uudelleen ja peli tallentaa sen session, tehdyt valinnat/muutokset päivittyvät nykyiseen pelitilanteeseen.

Heavy Rain oli tosiaan vallan erinomainen ja parhaita pelaamiskokemuksia ikinä. Ehdottomasti pitkän odotuksen arvoinen. En varmaan ole koskaan ennen eläytynyt yhtä vahvasti peliin ja sen hahmoihin, ja etenkin yksi toimintakohta jäi mieleen siitä, millaisen paniikin ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä se tuotti, kun pelaaja laitettiin niin hienosti hahmon kenkiin. Käsikirjoitus & dialogi toimivat erinomaisesti ja peli näyttää ja kuulostaa hienolta. Todellakin aikuisille suunnattu peli.

Jossakin arvostelussa varoiteltiin, että peli alkaa hitaasti, vaikka arvostelija oli kai itse siitä alusta tykännyt. Mielestäni peli oli erinomainen ihan alusta lähtien, tuollainen varoittelu on kai suunnattu pelaajille, jotka haluaisivat että heti tulisi trilleriä sekä toimintaa ja ensimmäinen Spider-Man alkaisi siitä, että Peter Parker herää hämiksenä. Alun arkiset tapahtumat olivat minusta yhtä mielenkiintoisia kuin muukin peli, ja myös erittäin tärkeitä tarinan ja hahmonkehityksen kannalta.

Ei tuo aiemmin mainitsemani yhden hahmon kuolema sinänsä ollut mikään suuri vahinko, sillä oli kiva nähdä, miten se otettiin myöhemmin huomioon pelissä. Tuosta huomiosta päästäänkin siihen pointtiin, että vaikka Heavy Rainin pelaisi läpi, se ei tarkoita etteikö pelissä olisi vielä rutkasti koettavaa pelaamalla sen uudelleen. On varmasti mielenkiintoista nähdä uusintapeluukerralla, miten eri hahmojen kuolemat vaikuttavat peliin, ja miten erilaiset pienet (esim. puhuuko empaattisesti vai tylysti) ja suuret (esim. säästääkö jonkun hengen) päätökset vaikuttavat tapahtumiin ja dialogiin.

Pelissä ohjaillaan hahmoja tyypilliseen seikkailupelityyliin ympäriinsä, tässä eteenpäin liikutaan painamalla R2-nappi pohjaan ja suunta määrätään vasemmalla tatilla. Ruudulle tulee näkyviin ohjaussymboleita kohtiin, joissa voi tehdä jotain, esim. avata jääkaapin. Ohjaimella tehdään symbolin osoittama liike toiminnan toteuttamiseksi. Toimintakohtauksissa testataan reaktionopeutta, kun oikeita nappeja pitää painaa lyhyen ajan sisään. Homma ei mene mönkään yhdestä virheestä, vaan hahmo kompuroi sitten hieman kömmähdyksen johdosta.

Keskusteluissa ja hahmon ajatuksia kuunnellessa eri aihevaihtoehdot pyörivät hahmon ympärillä, ja eri napeilla valitaan eri vaihtoehdot. Jos haluaa pelata pelin läpi useammin kuin kerran, kannattaa ehkä jättää hahmon ajatuksia - joita on runsaasti - kuuntelematta toisellekin pelikerralle, jotta kaikki tuumailut eivät ole sitten jo tuttua juttua. Jotain, mitä en hoksannut tehdä ensimmäisellä läpipeluukerralla.

Jos aikuisille suunnattu fiksu seikkailupeli kiinnostaa ja nurkissa lojuu PS3, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan Heavy Rainin.

Yksi hyvä sarja taas loppumassa

ER:stä enää kolme jaksoa dvd:llä jäljellä. Ikävää, sarja on helposti top-10:ssäni, ja olisin mieluusti ollut katsomassa sitä lisää 15. kauden jälkeenkin, kun taso on pysynyt korkealla. Onpa tuo kuitenkin kestänyt pidempään kuin yksikään toinen suosikkisarjani. Hauskaa, miten viimeiselle kaudelle on ängetty mukaan vierailemaan suuri määrä vanhoja tuttuja naamoja. Mukavaa nähdä itse kutakin.

Verkkokauppa.comista tuli tänään ilmoitus, että Heavy Rain on postitettu Ahvenanmaalta. Saapa nähdä, ehtiikö tulla huomiseksi, keskiviikoksi nyt ainakin. Tulossa on myös se Ghostbusters, joten pelattavasta ei ainakaan ole sitten puutetta.

/Filmcast-podcastin suurena fanina tuli viimein mieleen etsiä saman porukan ensimmäistä, samalla formaatilla toiminutta podcastia, The Watchersia. Ilokseni kaikki jaksot löytyivät iTunesista, ja myös täältä. On vaikea löytää podcasteja, joissa ei jokin asia häiritsisi / ärsyttäisi, mutta tuon porukan leffa- ja tv-sarjalätinät toimivat täydellisesti, varsinkin kun tyypit fanittavat omia suosikkisarjojani. Lisäksi David Cheniä on kiittäminen erinomaisesta The Tobolowsky Filesistä.

Kaveri halusi taannoin Housen neloskauden lainaan. Parempi puoliskoni, joka välitti viestin minulle, mainitsi jotain, että voin laittaa mukaan jotain muutakin, mistä tuli sitten hirveä pohdiskelun paikka. Tuolla kaverilla kun ei ikinä kiinnosta kuunnella suosituksiani, joten pääsisin nyt vihdoin tyrkyttämään tälle omia valintojani.

Lainaan lähtivät sitten The Nines, Bigger Stronger Faster, King of Kong, Ystävät hämärän jälkeen, The Brothers Bloom, Dr. Horrible's Sing-Along Blog ja ykköslevyt sarjoista Damages, Dead Like Me ja Mad Men. Tilaa nuo eivät lopulta vieneet paljoa, koska yhtä lukuunottamatta leffat olivat kotelottomia arvostelukappaleita. Sanoin kaverille, että pitää sitten katsoa kaikkia alusta edes 10 minuuttia.

Minusta on kyllä aina vähän tuntunut, ettei useimmilla ihmisillä kiinnosta hirveästi muiden suosittelut, ja tuo kaverin tapaus ei auta asiaa. Ennakkoluulot ovat suuret eikä riskejä haluta ottaa. Jos joku näyttelijä on ärsyttänyt jossakin, se on peruste toisen sarjan skippaamiselle. Esimerkkinä kaveri ei tykännyt Dominic Westistä, joten eipä sitten anneta The Wirelle mahdollisuutta. Ihmiset ovat niin jääräpäisiä, että lopulta on omalle mielenterveydelle parempi, ettei edes yritä.

Blogissa suosittelu on kuitenkin eri juttu kuin kasvotusten ollessa, tässä kun toinen ei voi sanoa (tai ei tarvitse sanoa) jotain älytöntä syytä siihen, miksei jokin kiinnosta. Ehkä voisikin siis useammin tuoda esille jotain kivoja sarjoja ja leffoja.

Nyt voisin mainostaa maailman parasta piilokameraohjelmaa, ja sana "piilokameraohjelma" ei tee sille oikeutta. Kyseessä on siis Dom Jolyn Trigger Happy TV, jota on joskus Suomen töllössäkin nähty. DVD:llä sarja on kuitenkin aivan eri kokemus, kun noihin kokoelmiin on koottu parhaat palat (kerrankin sisällön karsiminen tuntuu hyvältä idealta) ja soundtrackina on hyviä biisejä eikä mitään geneeristä pimputusta. Etenkin tuo dvd:n soundtrack vie tsoukit ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Trigger Happy TV on siis piilokameraohjelma, jossa ihmiset todistavat tai joutuvat keskelle absurdeja tilanteita. Tsoukit ovat vain kymmenen kertaa älykkäämpiä ja hauskempia kuin normaaleissa piilokameraohjelmissa. DVD:t (3 julkaisua) saa netistä melko halvalla. YouTubesta voi tsekata klippejä.

Pelailua

Lars von Trierin Antichrist tuli katsastettua viimein tänään dvd:llä. En tiennyt mistä se kertoisi, eikä minulla ollut mitään suuria odotuksia siltä, joten yllätyin kun se oli niin erinomainen. Ihan huippu, kirjoissani ehdottomasti viime vuoden parhaita elokuvia. Ei kuitenkaan varmasti kaikkien makuun, ja suosittelisin katsomaan ensikatselulla sen yksin (kuten itse tein), etteivät omat fiilikset latistu jos katselukaveri ei ole innoissaan.

Tänään posti toi Lostin neloskauden blu-rayn, jonka sain Huuto.netistä pkuluineen varsin hyvään hintaan 31,15e, käytettynä mutta uudenveroisena. Vastapainoksi tuolle rahanmenolle laitoin myyntiin Little Big Planetin ja Metal Gear Solid 4:n. Molemmat menivätkin jo kaupaksi ja jäin selvästi voitolle (Lost-ostosta ajatellen).

PSN Storesta tuli hommattua PS3:lle alehintaan 3,95e flipperipeli Pinball Fantasies, joka on aiemmin ostamani Pinball Dreamsin (jota tuli tahkottua aikoinaan Amigalla) tekijöiltä, molemmat vuodelta 1992. En muistanut, että olisin PF:ää pelannut, mutta pelin alkumusiikki kuulosti kyllä tutulta, joten lienen pelaillut sitäkin. Dreamsin tavoin tuossa oli neljästä kentästä kaksi sellaista, joita tulee enemmän tahkottua. Hauskaa päästä pelaamaan pelejä, joita on pelannut lähes 20 vuotta sitten.

Postissa tuli Lostin lisäksi arvosteltavaksi/lainaan dvd:llä The Hurt Locker, joka on varmasti mainio.

Heavy Rain

[Lisäys 1.3.2010: Arvosteluni pelistä täällä. The Taxidermist -lisäosan arvostelu löytyy puolestaan täältä.]

Ylläripylläri oli, kun postissa tuli maanantaina Lars von Trierin Antichrist. Lainaan kylläkin vain, kun olin pyytänyt Nordisk Filmiltä arvosteltavaksi. Sieltä on tullut niin heikosti pyytämiäni levyjä, etten ole edes vaivautunut pyytämään sieltä mitään aikoihin. Silti on tullut aina ihan postissa uutuusluettelo uusista levyistä. Nyt kai lähinnä innostuin laittamaan sinne mailia, kun katsoin kuvastosta, että yhteyshenkilö (jolta levyjä voisi pyytää) oli jossakin vaiheessa vaihtunut.

Laitoinkin toiveet siitä Antichristista ja The Hurt Lockerista. Antichristin julkaisu oli 12.2. ja The Hurt Lockerin 26.2., joten jospa se THL tulee vielä sieltä, sillä se tässä enemmän kiinnostaisi. En ole lukenut Antichristista paljon mitään, eikä se sinänsä ole sellainen jota olen odottanut, mutta samapa se olisi ilmaiseksi katsastaa. Aika erikoinen ilmeisesti.

Ihan omaksi tuli kuitenkin myös samaan aikaan levyjä, ER:n viimeinen kausi (kaikki 15 kautta ovatkin sitten kasassa) ja Entouragen 5. kausi, joita on kiva päästä viimein katsomaan. Entouragen edelliskausi tuli katsottua loppuun viime syyskuussa, ER:n lokakuussa.

Woody Allenin Whatever Works tuli katsastettua, ihan ok, mutta ei mikään ihmeellinen. Vähän samat fiilikset kuin Kevin Smithin Zack & Miriä katsoessa, että same old, same old. Tykkään Larry Davidista, mutta tämä ei ollut ihan paras mahdollinen valinta esittämään Allenin tyypillistä roolia. Voi kyllä olla, että vain Allen on sopiva esittämään sitä, muutoin tuntuu aina siltä, että joku yrittää olla Woody Allen.

Heavy Rainin pelattava demo tuli vähän aikaa sitten PSN Storeen. Peli on kiinnostanut pitkään, vuoden 2006 hienosta teknologiademovideosta lähtien, eikä tämä pelattava demo pettänyt. AxelMusicissa sen sai ennakkotilaushintaan 42,99 + pari euroa postituskuluja, mutta pähkäilin ostamista liian pitkään ja suunnilleen nenän edessä hinta nousi sitten kahdella eurolla.

Olin niin katkera, että ajattelin jo odottavani pelin hinnan laskua joskus, mutta lopulta tulin järkiini, että no onko tuo nyt niin kahden euron päälle. Olisi myös kivempaa pelata peliä tuoreeltaan ja samaan aikaan kuin moni muukin, eikä joskus jälkijunassa. Eikä tarvitse varoa spoilereita ja voi lueskella sitten keskustelua pelistä.

Lueskelin sitten KonsoliFIN-sivustolla foorumikeskustelua pelistä ja joku mainitsi, että Verkkokauppa.comista sen saisi ennakkotilaushintaan, postituskulut sisältäen 44,40 eurolla. Sieltäpä sitten tilasin sen vallan tyytyväisenä, saa nähdä ehtiikö tulla ensi viikoksi.

Syy siihen, miksi pähkäilin Heavy Rainin tilauksen kanssa oli se, että huomasin Axel Musicin myyvän Ghostbusters-peliä halpasella, hintaan 17,99e ´(+ kaksi euroa pk:ta), ja mietin, tilaisinko myös sen, vai pelkästään sen ja HR:n myöhemmin. Esim. Playssa peli maksaa yhä 51,99e, ja sitä tuskin löytäisi käytettynäkään mistään yhtä halvalla.

Ghostbusters oli ensimmäinen PS3:llani pelaamani peli(demo), ja olen odotellut että sen saisi kohtuuhintaan. Demo oli kiva, peli on saanut paljon hyviä arvosteluita ja alkuperäiset tekijät ovat kirjoittajina ja ääninäyttelijöinä, joten pakkohan se olisi hommata.

Kävi sitten hyvä tsägä, kun AxelMusicissa sai alennuskoodin, joka poisti postituskulut, joten hinnaksi tuli vain 17,99e. Pakko oli siis tilata sekin nyt. Nämä kaksi tilausta tulivat yhdessä halvemmaksi kuin se jos olisin ostanut pelkästään Heavy Rainin Anttilasta.

Heroesin kolmoskauden blu-ray-boksia tuli tällä viikolla jatkettua pitkän tauon jälkeen. Vuorossa oli (vasta) kauden 10. ja 11. jaksoista koostuva kaksiosainen jakso, joka oli varsin hyvä. Kautta on vielä 14 jaksoa jäljellä, joten ei ole ihan heti loppumassa. Hitaasti on edennyt katselu, kun sain boksin jo viime elokuussa, ei kuitenkaan siksi että kausi olisi ollut huono.

Damages

Surettaa tuollaiset onnettomat sketsisarjatekeleet. Mahtavatko tekijät edes älytä hävetä. Opiskelukaverit tekivät jo koulussa tasokkaampaa kamaa.

Päivitys siihen Postin tapaukseen, kun Damages-setti tuli kärsineenä. Lopulta kävi ilmi, etteivät ne korvaisi vahinkoa rahallisesti vaan pelkästään postimerkeillä. Sanottiin, että ei sitä vahinkoilmoituslomaketta tarvitse välttämättä edes täyttää ja viedä postiin. Alkuperäinen sähköpostini, jossa selostin tapahtumien kulun, ajaisi halutessani saman asian ja he hoitaisivat palautteen eteenpäin. En pannut vastaan.

Postissa tuli sitten noin 18 euron edestä postimerkkejä. Eihän tuo nyt oikein ole, mutta parempi kuin ei mitään. Eli jos joku haluaa ilmaisia postimerkkejä, siitä vain sepittämään jotain sähköpostilla asiakaspalveluun, mitään ei tarvitse todistaa. No, en tosissani suosittele tuota, mutta sama lopputulos olisi ollut vaikka olisin keksinyt koko jutun.

Posti toi torstaina arvosteltavaksi / lainaan dvd:llä Father Tedin ykköskauden ja leffat Whatever Works, The Time Traveler's Wife, Adventureland, Adam ja Dread, joka perustuu Clive Barkerin novelliin. Tästä setistä kiinnostavat erityisesti Whatever Works (Woody Allen & Larry David, jee), The Time Traveler's Wife (aikamatkustus on aina plussaa ja Stephen Tobolowsky on sivuroolissa) ja Adventureland (Jesse Eisenberg oli tosi hyvä Roger Dodgerissa).

Father Tediä katsoin muistaakseni lukiossa ollessani, kun kaveri lainasi jaksoja VHS:llä, en ollut seurannut töllöstä. Oli hyvä, saa nähdä miltä se tuntuu nykyään. Adamilta en odota erityisempiä, siinä on Damagesista Rose Byrne, jos sen haluaa plussaksi laskea. Sinänsä ihan sama minulle, mutta on se toki hyvä Damagesissa.

Viime kerran jälkeen dvd-lisäyksiä ovat olleet The September Issue, Hääkuvaaja, Wedding Crashers (kahdella eurolla käytettynä) ja blu-raylla Kiss Kiss, Bang Bang, jonka ostin veljeltäni viidellä eurolla kun käytiin viime viikonloppuna Vaasassa. Wiillä tuli pelattua mm. Guitar Heroa (Metallicaa), ensimmäinen kerta kun pelasin sitä kunnolla, hauskempaa kuin odotin. Almodóvarin Broken Embraces ja animaatio 9 ovat myös melko tuoreita lisäyksiä, nekin vielä katsomatta.

Dead Like Me -kaudet 1 ja 2 tuli katsottua, kakkosta en ollut aiemmin nähnyt. Mainoksena pari videota, traileri (joka ei sinänsä ole ihan paras mahdollinen) ja hauska kohta, joka ei spoilaa sarjaa. Pitää vuokrata DLM-leffa jahka tulee Film Towniin asiaa, ehkä viikon päästä kun nyt on tuota katsottavaa muutenkin. Nyt sitten tuon jälkeen jatkoin Damagesin kesken jäänyttä kakkoskautta.

Pari dvd-tilausta piti tehdä, kun ER:n 15. kausi tuli taas saataville kohtuuhintaan, ja sen mukana tulee Entouragen viitoskausi, joka on myös näkemättä.

Hyvä että ennakkotilasin In Treatmentin kakkoskauden varhain, kun sen sai hintaan $38.99, nyt hinta on $54.99.