Joulua

Torstaina minulta tiedusteltiin, haluaisinko kirjoittaa kirjan. Kyllähän minä. Katsotaan nyt miten homma etenee, turha siitä on tässä vaiheessa vouhottaa hirveästi. Mutta oikein hieno ja jännä juttu kuitenkin, jo se että kysytään.

Tänään aamulla kahdeksan maissa pitää lähteä Uuraisille, missä vietämme joulun. Ensi viikolla Kuusamoon. Vuodenvaihteen ajanviettosijainti vielä hämärän peitossa. Työt jatkuvat kolmas päivä tammikuuta. Helsinkiin takaisin varmaankin toinen päivä. Eiköhän tässä ehdi jossakin välissä päivittämään sivua.

Piece of cake

Sävelradion päättymisen vuoksi talossa olivat olleet pippalot. Iltasella sitten cateringin nainen huhuili työhuoneeni ulkopuolella, olisiko ketään paikalla. Oli etsinyt jo useasta kerroksesta jotakuta, joka voisi päästää hänet ulos talosta kärryinensä, kun hänen kulkukorttinsa ei toiminut. Paljastui sitten, ettei hän vain osannut käyttää sitä oikein, mutta saatoin hänet kuitenkin ulos, kärryä kynnysten tullessa vastaan nostellen. Harmitti sitten jälkeenpäin, etten viitsinyt kysäistä, josko olisin voinut napata kärrystä tortillan tai pari, kun niitä ei kuitenkaan ollut kukaan enää syömässä.

En ollut ehtinyt syödä paljoa kotona ajan vierähtäessä joulukorttien viimeistelyn parissa. Lähtö Pääpostiin venyi varttia vaille viiteen asti, ja tiskillä vähän ennen viittä kuulin, että vain lähialueille lähtevät kortit ehtisivät lähtemään tänään, muut kortit (eli kaikki mukanani olevat) lähtisivät huomenna. Hyvällä tuurilla kortit ilmeisesti voivat kuitenkin löytää perille perjantaiksi, joten saapa nähdä. En tiedä onko kukaan ikinä iloinnut joulun jälkeen saapuneesta joulukortista. Ehkä jos mukana on ollut rahaa.

Postireissun jälkeen olin käynyt hakemassa marketista vähän eväitä ennen töihin lähtöä, joskin harmittelin ne syötyäni, etten ollut ostanut enempää. Ja sitten kun kuin tilauksesta catering saapuu ovelle, niin aivot eivät sen vertaa toimi, että olisin käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja ottanut itselleni vähän evästä. Myöhemmin sitten työkaveri käväisi kysymässä, kiinnostaisiko samoista bileistä jäljelle jäänyt kakku. Jo vain. Käväistiin sitten hakemassa makoisat kakkupalat, eikä tortillatapaus enää niin harmittanut.

Kuulin eilen, että töiden jatkuminen ensi vuoden loppuun neljän prosentin palkankorotuksella oli varmistunut ihan lopullisesti. Hyvä hyvä.

Tortut

Teinpä viikonloppuna ensimmäistä kertaa eläissäni ihan itse joulutorttuja, helpon kaavan kautta Myllyn paras -lehtitaikinalevyistä, joita on kotipuolessa tottunut mussuttamaan. Sen verran helppoa puuhaa, että ihmetyttää miksen ole aiemmin niitä vaivautunut väkertämään. Niistä tuli kyllä aika järkyttävän näköisiä, mutta hyviä kuitenkin. Ensi kerralla tulee (toivottavasti) parempaa jälkeä.
Viikonloppuna kuunneltiin ja katsottiin yhden biisin ajan Pelastusarmeijan torvisoittokunnan soittoa Kampin keskuksen edessä. M oli vähän aiemmin laittanut kaikki kolikkomme keräykseen. Kun siitä sitten lähdettiin käppäilemään pois, kuului jostakin huutelu, että "Atso! Atso!" Se oli Tornion AMK:n luokkakaverini, nykyään Kuopiossa asuva Sanna, jota olin viimeksi nähnyt opinnäytetyöseminaarissa alkuvuodesta. Siinäpä sitten vaihdeltiin kuulumisia ja kävelimme Café Lasipalatsille, missä hän aikoi tavata ystävänsä. Eipä täällä tule juuri koskaan törmättyä edes Helsingissä asuviin tuttuihin.

Tänään päivällä kuunneltiin ja katsottiin yhden biisin ajan Pelastusarmeijan torvisoittokunnan soittoa. M oli vähän aiemmin laittanut kaikki kolikkomme keräykseen. Kun siitä sitten lähdettiin käppäilemään pois, kuului jostakin huutelu, että "Atso! Atso!" Se oli Tornion AMK:n luokkakaverini, nykyään Kuopiossa asuva Sanna, jota olin viimeksi nähnyt opinnäytetyöseminaarissa alkuvuodesta, olikohan se helmikuussa. Siinäpä sitten vaihdeltiin kuulumisia ja kävelimme Café Lasipalatsille, missä hän aikoi tavata ystävänsä. Jos olisi joku tilastokäyrä sosiaalisesta elämästäni / kanssakäymisestä Helsingissä, tuo vajaan varttitunnin mittainen kohtaaminen tekisi sellaisen jyrkän ylös sojottavan piikin siihen.

Teinpä toissapäivänä ensimmäistä kertaa eläissäni ihan itse joulutorttuja, Myllyn paras -lehtitaikinalevyistä. Sen verran helppoa puuhaa, että ihmetyttää miksen ole aiemmin niitä väkertänyt. Niistä tuli kyllä aika järkyttävän näköisiä (laitan myöhemmin kuvia), mutta hyviä kuitenkin.

Joulun odotusta

Maailmalla

Voimala-ohjelmassa oli eilen vieraana vihkipappimme, joka savustettiin taannoin ulos Uuraisten kirkosta. Tuo odottaa nauhalla, en ole vielä katsonut. Ylen elävästä arkistosta tuli vastikään katsottua hyvä dokkari 80-luvulta, Kanadan papin terveisiä - Markku Suokonautio Pihtiputaalla. Mukava ja hauska mies on hän.

Elävässä arkistossa haahuillessa tuli vastaan hauska video ufotutkijan vierailusta Suomessa.

Ricky Gervais ja kumppanit tekevät tässä loppuvuodesta kolme ilmaista podcastia, joista kaksi onkin jo ilmestynyt. Ne ovat ladattavissa täältä.

Google Earthiin tuli uusia ominaisuuksia, joiden vuoksi innostuin asentamaan ohjelman pitkän tauon jälkeen. Mahdollisuus katsoa kuvia ja lukea artikkeleita / viestejä eri paikoista tekee ohjelman käyttämisestä aiempaa paljon mielenkiintoisemman kokemuksen.

Nettideittailu yhä yleisempää

Orbicule - Undercover recovery story

Mental Health Hotline

Töistä

Päivän valitukset: Kansaneläkelaitokselta päivää!

Töiden jatkuminen vuodella sitten kutakuinkin varmistui, joten elo etelässä jatkuu ilmeisesti vastaisuudessakin, hyvä juttu. Olisi kyllä kivaa tehdä jotain muutakin, jotain uutta ja ihmeellistä, nykyisten hommien lisäksi. DVD-arvostelupestin jatko arveluttaa, sellaiset tunnusmerkit vähän ilmassa (viime arvostelun julkaisussa kului pieni ikuisuus, eikä uusia arvostelukappaleita ole ilmaantunut), etten ylläty jos se homma tyssää tähän vuoteen. Noh, jos tyssää niin eipä voi mitään ja elämä jatkuu. Vastapainona ensi vuonna saattaa kukaties tulla vähän lisähommia (ei liittyisi Netti-tv:hen), mutta siitä ei tiedä vielä ollenkaan, joten nähtäväksi jää.

Eipä tässä hirveästi ihmeempiä. Helsingissä ei ole lumesta tietoakaan ja lämpötilat hipovat kymmentä astetta. Tuntuu oudolta pohjoisessa suurimman osan elämästään asuneena, mutta eipä tuo haittaakaan, eiköhän niistä pakkasista pääse vielä kärsimään. Joulua vietän ensimmäistä kertaa muualla kuin kotipuolessa Kuusamossa, tällä kertaa Miian kotipuolessa Uuraisilla. Kuusamoon suunnataan joulun jälkeen. Pitäisi ostaa joululahjoja. Kummipoju on täyttänyt tänään kolme vuotta, lähetin lahjaksi Heureka shopista ostetun esineen, jonka nimeä en enää saa millään päähäni, vaikka aiemmin viikolla sen tiesin kertoa. Se putki, johon katsomalla näkee ihmeellisiä näkyjä, tässä tapauksessa lukuisia kuvia tähtäilemästäsi kohteesta. Oli mikä oli, toivottavasti päivänsankari ei ole ihan itkuun turskahtanut lahjan johdosta.

Mikrobittiin oli tullut näköjään aukeaman kokoinen leffapalsta. Johtuneeko Hifi-lehden sulautumisesta lehteen, en tiedä. Mukana oli myös musiikkipalsta, jossa tosin oli Hifi-logo mukana, jota ei tainnut näkyä leffapalstassa. Samapa sille. Luulin Mikrobitin tilaukseni päättyneen, kun edellistä numeroa ei tullut. Yllätyin sitten, kun joulukuun numero kolahti luukusta. Jotenkin en jaksanut sitten enää murehtia missattua numeroa.

Seurasin James Kimin perheen tarinaa netissä, surullinen juttu (eli auto jumittui lumeen, isä lähti viikon jälkeen hakemaan apua ja jäi sille tielle, pelastajat löysivät äidin & kaksi lasta ajoissa). Kun näin tuon 1971-2006-kuvan, tuli ihan huudahdettua, että "ei!" Olen aina ajatellut, että ovatko jenkkielokuva/tv-sarjahahmojen "no!"-huudahdukset kovin uskottavia, että kuinka moni oikeasti tosielämässä reagoi ikäviin asioihin huudahtamalla "ei". Nyt en voi motkottaa mielessäni asiasta, kun päästin sen itsekin suustani. Eipähän kuitenkaan ollut mikään polvillaan ulvottu "eiiiii!" taivaisiin käsiä kurottaen.

Kasinolla

Keskiviikkona olivat firman (Onnellinen Oskari Oy) pikkujoulut. Viime vuonna kävimme mikroautoradalla, paikan päällä oli myös ruokailutilat ja sauna varattuna. Tällä kertaa pelattiin seitsemän hengen voimin Grand Casino Helsingissä Texas Hold 'em -avopokeria 80 euron palkintopotista. Kaikilta pyydettiin henkkareita ja otettiin valokuvat takit narikkaan annettuamme. Jakajamme esitteli ensin tiloja (hienot olivat) ja johdatti sitten pöytäämme, missä hän kertoi pelin säännöt ja otimme pari harjoituspeliä. Kivaa oli pelata, sydän oikein tykytti rinnassa kun muka kylmän harkitusti korotin panosta ässäparin turvin. Putosinkin sitten pelistä ensimmäisenä, muutkin tulivat kuitenkin kohta perässä. Pelailun jälkeen siirryimme atimaan Helsingin keskustassa sijaitsevaan ravintola Virgin Oil Co.:hon, joka oli kiva paikka, en ollut aiemmin käynyt. Lopuksi käväistiin vielä baarissa, jonka nimeä en hoksannut noteerata.

Seuraavana päivänä vein Miian em. ravintolaan lounasaikaan. Joku tarjoilija (oletan) tervehti sisään astellessamme, sanoin että menemme tuonne (ravintolan takaosaan) istumaan. Siellä oli atimassa pariskunta, joka poistui kohta. Kun menuja ei kuulunut, käväisin hakemassa ne itse. Sitten odottelimme, että joku tulisi pyytämään tilausta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Ravintolan etuosassa liikkui kyllä henkilökuntaa, jolla ei tuntunut olevan hirveästi tekemistä. Lopulta, about 20 minuuttia siellä oltuamme, lähdimme kyllästyneinä ja hieman hämillämme Kampin keskuksen tuttuun, hyvään ravintolaan, Don Corleoneen.

Ostettiin Anttilasta tässä viikolla kotiparturisetti. Kelpo vehje. Miia on muutenkin aika haka hiustenleikkuussa, joten vastaisuudessa ei tarvinne enää raahautua parturin penkille maltaita maksamaan.