Piece of cake

Sävelradion päättymisen vuoksi talossa olivat olleet pippalot. Iltasella sitten cateringin nainen huhuili työhuoneeni ulkopuolella, olisiko ketään paikalla. Oli etsinyt jo useasta kerroksesta jotakuta, joka voisi päästää hänet ulos talosta kärryinensä, kun hänen kulkukorttinsa ei toiminut. Paljastui sitten, ettei hän vain osannut käyttää sitä oikein, mutta saatoin hänet kuitenkin ulos, kärryä kynnysten tullessa vastaan nostellen. Harmitti sitten jälkeenpäin, etten viitsinyt kysäistä, josko olisin voinut napata kärrystä tortillan tai pari, kun niitä ei kuitenkaan ollut kukaan enää syömässä.

En ollut ehtinyt syödä paljoa kotona ajan vierähtäessä joulukorttien viimeistelyn parissa. Lähtö Pääpostiin venyi varttia vaille viiteen asti, ja tiskillä vähän ennen viittä kuulin, että vain lähialueille lähtevät kortit ehtisivät lähtemään tänään, muut kortit (eli kaikki mukanani olevat) lähtisivät huomenna. Hyvällä tuurilla kortit ilmeisesti voivat kuitenkin löytää perille perjantaiksi, joten saapa nähdä. En tiedä onko kukaan ikinä iloinnut joulun jälkeen saapuneesta joulukortista. Ehkä jos mukana on ollut rahaa.

Postireissun jälkeen olin käynyt hakemassa marketista vähän eväitä ennen töihin lähtöä, joskin harmittelin ne syötyäni, etten ollut ostanut enempää. Ja sitten kun kuin tilauksesta catering saapuu ovelle, niin aivot eivät sen vertaa toimi, että olisin käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja ottanut itselleni vähän evästä. Myöhemmin sitten työkaveri käväisi kysymässä, kiinnostaisiko samoista bileistä jäljelle jäänyt kakku. Jo vain. Käväistiin sitten hakemassa makoisat kakkupalat, eikä tortillatapaus enää niin harmittanut.

Kuulin eilen, että töiden jatkuminen ensi vuoden loppuun neljän prosentin palkankorotuksella oli varmistunut ihan lopullisesti. Hyvä hyvä.