Karl Pilkingtonin ystäville

Nyt kun An Idiot Abroadia on näkynyt muutama jakso, ajattelin kirjoitella vähän Rickyn, Steven ja (etenkin) Karlin tuotoksista ja siitä mistä niitä saa.

Pilkipedia on netin paras paikka Ricky Gervaiksen, Stephen Merchantin ja Karl Pilkingtonin ystäville. Wikin sivuilta löytyy paljon infoa kolmikkoon liittyen, foorumilla on hyvää keskustelua ja download-puolella on tarjolla rutkasti kuunneltavaa (ilmais-podcasteja, radio-ohjelmia ja haastatteluita). Esim. Russell Brandin ja Karlin juontamat ohjelmat ovat mainioita.

Tärkeimpänä antina ovat reilut 90 miesten Xfm:llä tekemää showta, joissa tuottajana toimineen Karlin rooli nousi pikkuhiljaa Rickyn ja Steven ottaessa tämän mukaan keskusteluun. Loistavat radio-ohjelmat ovat vielä parempia kuin podcastit, joista Karl nousi maailmanmaineeseen. Xfm-jaksoja voi kuunnella myös nettiradio Pilki FM:stä, jos ei jaksa alkaa latailemaan niitä tai haluaa ensin koekuunnella showta. Helpoin keino ladata Xfm-jaksot (ellei sitten saa hankittua kaikkia kerralla) lienee hakea ne XFM Vaultista. YouTubesta löytyy joitakin fanien tekemiä animaatioita Karlin Xfm-juttujen pohjalta, esim. tämä.

Videopuolella on myös paljon kivaa sisältöä, suurin osa niistä löytynee kyllä myös YouTubesta, esim. videopodcastit. Tuubista löytyy myös useita kolmikon haastatteluita, joista löytyy aina hauskoja juttuja. Maksulliset podcastit voi ladata iTunesista, myös ilmaisia on saatavilla, ja lisää Pilkipedian puolella.

Maksullisia podcasteja ovat siis The Ricky Gervais Show kaudet 1 (joka oli alunperin ilmainen, nyt ilmaiseksi on saatavilla Best of Series 1 -kokoelma), 2, 3, (neloskautena toimiva) The Podfather Trilogy ja kausi 5 sekä 10-osainen The Ricky Gervais Guide To..., joiden jälkeen ilmestyi vielä ilmainen The Ricky Gervais Guide To The World Cup, joka ei kyllä noudattanut aiempien osien formaattia.

Karlilta on ilmestynyt neljä kirjaa. Ensimmäinen, The World of Karl Pilkington (2006) koostuu podcasteista suoraan lainatuista jutuista, mukana on myös vähän Karlin raapustuksia. Koska tässä on niin vähän uutta matskua, ei tätä kannata olla ostamassa kirjoista ensimmäisenä. Toisessa kirjassa, Happyslapped By a Jellyfishissä (2008) Karl kertoo ulkomaanmatkoistaan. Karlologyssa (2009) mies yrittää oppia uusia asioita ja An Idiot Abroad: The Travel Diaries of Karl Pilkington (2010) on Karlin matkapäiväkirja sarjan reissuilta. Kirjat ovat erinomaisia, hauskoja ja ehdottomasti hankkimisen arvoisia.

Karlista tehty dokkari Karl Pilkington - Satisfied Fool on erittäin hyvä ja katsottavissa netissä. Gervaiksen stand up -dvd:illä Politics, Fame ja Science on ekstroissa Karlia, nuokin kyllä löytyvät YouTubesta. Muuten DVD/BD-puolella saatavilla ovat tällä hetkellä HBO:n The Ricky Gervais Show -animaatio (dvd:llä), jossa kolmikon podcastit nähdään animoituina, ja Karlin matkasarja An Idiot Abroad, joka löytyy sekä dvd:nä että blu-rayna.

Woody Allenia pitkästä aikaa

Amazon lähetti kiltisti uuden Sons of Anarchy -boksin matkalle jääneen tilalle. Katsoin pilottijakson illalla, varsin hyvä oli. Sarjassa tosiaan seurataan moottoripyöräjengiläisten arkea, luojana The Shieldin tuottaja-kirjoittaja Kurt Sutter. Tietty menee taas vähän aikaa tutustua uusiin hahmoihin ja juonikuvioihin, jonka jälkeen varmasti koukuttuu yhä enemmän. Selvästi mielenkiintoisempi aloitus tässä oli kuin Friday Night Lightsissa, joka sittemmin osoittautui erinomaiseksi sarjaksi. FNL:n kakkoskausi (5/5) tuli vastikään katsottua loppuun, ja kolmas pitää laittaa lähiaikoina tilaukseen. Suosittelen yhä lämpimästi, realistista draamaa, paljon erinomaisia hahmoja ja näyttelijöitä, ei mitään lässynlässyä kliseillä pelleilyä. Tuottajana toimiva Peter Berg vieraili sarjassa kakkoskaudella.

He's Just Not That Into You (2,5/5) oli sellainen tyhjänpäiväinen hömppä-romcom, jossa hirveä määrä staroja näyttelijöinä. Mitään ihmeempää juonta leffassa ei ollut, seurataan vain joukkoa hahmoja ja näiden ihmissuhteita. Justin Longilla oli elokuvan mielenkiintoisin hahmo, tämä kaveerasi yhden naishahmon kanssa ja jelppi tätä treffailuasioissa, tarjoten niihin miesnäkökulmaa. My So-Called Lifen Ricky Vasquez eli Wilson Cruz oli tässä pienessä sivuroolissa, häntä ei olekaan tullut nähtyä paljoa MSCL:n jälkeen. Välillä nähtävät pätkät, joissa vieraat ihmiset selittivät kameralle jotain ihmissuhdejuttuja, tuntuivat todella väkinäisiltä. Sanoisin, että olivat When Harry Met Sallysta pöllittyjä, mutta sekin taisi pölliä idean Woody Allenilta.

Allenista puheenollen, jatkoin pitkän tauon jälkeen Woody Allen -kokoelman katselua. Jossakin vaiheessa kun keräsin hyllyyn kaikki kiinnostavat Allenin leffat, joista suurin osa oli sellaisia, joita en ollut nähnyt. Yhteensä leffoja on 38 plus Wild Man Blues -dokkari. Edellinen niistä katsottu oli lokakuussa -09 nähty Alice (3/5), joka ei ollut mitään suosikeitani. Viime helmikuussa tuli kyllä sitten katsottua Whatever Works (3/5). Nyt vuorossa oli Shadows and Fog (4/5). Siitä mitään tietämättä kuvittelin elokuvan olevan vakavahenkinen, joten yllätyin kun tajusin sen olevan komedia, jossa Allen esitti vakihahmoaan. Mustavalkoinen elokuva sijoittuu sumuisen kylän yöhämärään, johon Allen tuupataan tietämättömänä tarkasta roolistaan suunnitelmassa napata kylää terrorisoiva murhaaja. Toisessa pääroolissa Mia Farrow, jonka hahmo karkaa läheisestä sirkuksesta riitaannuttuaan John Malkovichin esittämän poikaystävän kanssa. Jos tykkää Allenin komedioista, on tämä tsekkaamisen arvoinen. Paljon tuttuja naamoja tässä, yllättävimpänä Madonna erittäin pienessä roolissa.

Läjä katsottuja elokuvia ja sarjoja

Kuulin ensimmäistä kertaa The Vampire Diariesista varmaan viime vuoden alkupuolella, kun näin sarjasta viestiketjun DVD Plazassa. Jo sarjan nimi kuulosti sellaiselta, että päässäni kuvittelin sen olevan jonkinlainen Vampire Hills 90210. Mikaelan ansiosta kuitenkin tilasin ykköskauden blu-rayn, kun se oli Amazonissa alennuksessa. Sarjan alkujaksot eivät olleet mitään erityisen ihmeellisiä, joskaan mitään inhoreaktioitakaan ei tullut. Tiesin toki odottaa, että sarja paranee alun jälkeen, ja niinhän se teki. Ian Somerhalder on tässä parasta, tämän misantrooppinen vampyyrihahmo on niin ennalta-arvaamaton ja voi yllättäen teilata hahmoja, joiden olisi kuvitellut viipyvän sarjassa pidempäänkin. Pääosatyttö ja hyvisvampyyri ovat myös hyviä, vaikka Somerhalder onkin mielenkiintoisin hahmo. Sarjassa on hyvä jatkuva tarina, ja sivuhahmoista löytyy myös mielenkiintoisia tapauksia ja hyviä näyttelijöitä. Minustahan Twilightkin on ihan kiva, mutta kyllä tämä on parempaa kamaa, hahmoissa ja tarinassa on selvästi enemmän syvyyttä. Ennakkoluuloni osoittautuivat siis vääriksi, suositellaan vampyyrien ja hyvien sarjojen ystäville. Ykköskaudelle 4½/5 pojoa.

The A-Team (4/5) oli hauska toimintapläjäys. En ole nähnyt tv-sarjaa jaksoakaan, melkeinpä lähin kosketus siihen on Spacedin biletysjakso, jossa liikehdittiin sarjan tunnarin tahtiin. Juoni nyt oli sellaista peruskauraa, mutta näyttelijät, hahmot ja toimintakohtaukset olivat hyviä. Lopputekstien jälkeen oli vielä lyhyt pätkä, jossa alkuperäisen sarjan näyttelijä teki cameon, ei sillä että olisin tunnistanut, mutta se nyt oli niin selvä "katsokaa, kuka se siinä" -kohtaus.

[REC] 2 (4/5) jatkaa ykkösen tarinaa. Tykkäsin paljon ykkösestä, ja tämä olisi voinut olla samaa tasoa. Tässäkin seurataan tapahtumia kameroiden välityksellä, ja homma toimii taas hyvin. Jossakin kohtaa tunnelma kuitenkin latistui kertaheitolla, kun jotain tarinan uskottavuutta koettelevaa tapahtui. Ykkösosan realismi oli paljon pelottavampaa, mutta oli kakkonenkin kyllä yhä jännä tuon muutoksen jälkeenkin, kunhan oli päässyt pahimman pettymyksen yli. Hauskasti tuon katsottuani myöhemmin samana päivänä Lappeenrannassa käydessäni ykkösosan blu-ray tuli divarissa vastaan kuuden euron hintaan. Ostin.

Joutsenon kirjastossa pitkästä aikaa käväistessäni dvd-hyllyn päällä makoili Harry Brown -dvd (4½/5), jota en onneksi ollut ehtinyt vielä vuokrata. Minulla ei ollut sinänsä mitään erityisiä odotuksia leffalta, joten oli pieni yllätys, miten mainio se olikaan. Leffassa Michael Caine kyllästyy asuinaluettaan terrorisoiviin huumediilerinuoriin ja poliisin tehottomuuteen ja ottaa asian hoitoon. Vähän kuin The Brave Onen eläkeläisversio. Pitää hankkia joskus hyllyyn.

MacGruber oli ensikatselulla 4½/5 pisteen kokemus, ehkä myöhemmin uudelleen katsottuna 4/5 pojon komedia. En muista, milloin olisin nauranut yhtä makeasti komedian parissa kuin MacGruberia katsoessa. Oli kiva, ettei leffa sortunut parodioimaan jo nähtyjä elokuvia vaan leikitteli kasaritoimintaleffojen kliseillä. Hahmot, Val Kilmerin hyvä pahishahmo mukaanlukien, ottavat tapahtumat vakavasti, eikä kameralle isketä silmää. Huumori on toisinaan mautonta, mutta se toimii. Vaikuttavaa jälkeä kymmenen miljoonan dollarin budjetilla, harmillisesti leffa floppasi jenkeissä.

Please Give (3½/5) oli ihan kelpo draama, ellei mitenkään ikimuistoinen. Katherine Keener antaa aina rahaa kerjäläisille, mutta on tyttärensä kohdalla kitupiikki. Työssään hän ostaa halvalla vainajien kalusteita näiden perillisiltä tavaran arvoa vähätellen, myyden niitä reilusti kalliimmalla eteenpäin. Oliver Platt aviomiehenä, joku näiden tyttärenä, Amanda Peet ja Rebecca Hall naapurin vanhuksen lapsenlapsina. Tarina itsekkäistä ihmisistä ja näiden mahdollisesta henkisestä kasvusta. Kertakatselun kestävä.

Knight and Day (3½/5) oli myös sellainen kohtuuviihdyttävä tapaus. Ihan jees toimintaa, jonka jännitettä vie pois elokuvan score, sellaista "tässä sitä taas seikkaillaan, hilipatihei" -henkistä "voi luoja, miten tästä selvitään" -tyylin sijaan. Tarina on aika tyhjänpäiväinen ja toimintakomediaksi komediapuoli ontuu, eipä tuo kovin paljoa naurattanut. Silti ihan jees, viihdyttää sen yhden kerran eikä toiste varmaan tarvitse katsella.

Californicationin kolmoskausi (5/5) oli taas vahva, ja nyt kun jaksoja on saanut katsoa viime kuukausina omaan tahtiin dvd:ltä, on harmillista ettei jatkoa ole vielä saatavilla. Jos tykkäsi edellisistä kausista, varmaan tämäkin kelpaa. Jos on skipannut sarjan ajatellen, että se on vain Duchovnyn hahmo iskemässä naisia, niin ei se nyt ihan niin mene. Hankin ystävyyssuhde agenttiinsa (Evan Handler) on iso osa sarjaa, kuten myös miehen ja tämän teinityttären kanssakäyminen. Hankin ollessa naistenmies hahmo voisi käydä ärsyttäväksi, mutta empatiaa häntä kohtaan luo se, että hän haikailee tyttärensä äidin, entisen tyttöystävänsä (Natascha McElhone) perään. Erittäin hyvin toimiva draamakomedia, mukavaa nähdä Duchovnyä The X-Filesin jälkeen hyvässä tv-roolissa.

24:n viimeinen kausi (5/5) tuli katsottua loppuun jo ennen joulua. Sarjan päättyminen kirpaisi ehkä vielä enemmän kuin Lostin ja Galactican finaalit. Olihan 24 selvästi pidempään kehissä kuin kumpikaan noista, reilut kahdeksan vuotta. Pilotin katsoin syyskuussa 2002 Ruotsin tv:stä, ykköskauden dvd-boksi oli samaan aikaan matkalla postissa.

24 viihdytti aina, enkä kertaakaan ajatellut kahdeksan kauden aikana, että eipä ollut mikään ihmeellinen jakso. Toki jotkut kaudet ovat parempia kuin toiset, ja kuutoskausi on epäilemättä se heikon lenkki. Tuon huomasin, kun katsoin jotain jo nähtyä jaksoa uudestaan. Selvin tason notkahdus tapahtui Redemption-tv-leffassa, joka toisaalta voi tuntua paremmalta uusintakatselulta, kun tietää millä tuolloin uusilla hahmoilla on 7. kauden kannalta merkitystä.

Olisin kyllä mieluusti nähnyt yhdeksännenkin kauden, mutta ymmärtääkseni tekijöillä olivat jo ideat sen verran vähissä, että nämä halusivat lopettaa sarjan. Kyllähän tuo näkyi kiitettävän pitkään, The X-Filesiäkin tehtiin vain 10 jaksoa ja yhden leffan enemmän (Redemptionia on kyllä vähän huono verrata X-Files-leffoihin), vaikka siinä olikin yhdeksän kautta. Nähtäväksi jää, tuleeko 24-leffasta ikinä mitään.

Yksi uusi dvd + katsotut sarjat ja leffat

Amazon.comista tilattu Friday Night Lightsin kakkoskausi tuli maanantaina postissa. Yksi Amazon UK -hankinta puolestaan näyttää kadonneen matkalla. Viikko sitten noutamastani tilauksesta, jossa oli Boston Legalia ja Entouragea, puuttui niiden kanssa tilattu Sons of Anarchy S1&S2 -blu-ray-boksi. Se lähetettiinkin erikseen, mutta kutakuinkin samaan aikaan, eikä sitä ole kuulunut. Arvioitu saapumisaika sille oli 10. tammikuuta, viikko sitten noutamilleni levyille taas 11.1. Laitoinkin Amazonille tänään päivällä asiasta palautetta, vielä ei ole tullut vastausta. Harmillista, mutta jos Amazon vain lähettää uuden tilalle, niin eipä tuo nyt niin vakavaa ole.

Pandorumissa (4/5) ei ollut juuri mitään uutta. Yksi kohta tuntui kovasti Alien³:sta matkitulta ja toinen Event Horizonista. Samapa tuo, leffa oli kuitenkin hyvää B-viihdettä, ja oli kivaa nähdä toimiva scifi-kauhuleffa pitkästä aikaa. Varmaan tämän innoittamana kaivoin PS3:n Dead Spacen esiin ja pääsin nyt ohi kohdasta, johon turhauduttuani olin aikoinaan jättänyt pelin kesken.

Entouragen kuutoskausi (5/5) oli tuttuun tapaan erinomainen. Tällä kaudella keskityttiin paljon Turtlen ja Draman kuvioihin, mikä oli piristävää.

Salt (4½/5) oli erittäin hyvä toimintaleffa. Blu-raylla oli teatteriversio, director's cut ja extended cut, joka oli director's cutia muutaman minuutin lyhyempi. Katsoin director's cutin ja jälkeenpäin kelailin eri versioita. DC lienee ihan hyvä valinta ensikatselulle.

40 vuotta sitten tehty Columbon ykköskausi (4/5) toimi erittäin hyvin nykypäivänäkin. Mukana oli joitakin kömpelöitä ohjaajien tekemiä ratkaisuja / kuvaustyylejä ja toiset keissit olivat vähemmän mielenkiintoisia kuin toiset, mutta Columbo on niin hyvä hahmo, että tätä on aina ilo seurata.

Forgetting Sarah Marshall oli mielestäni ihan kiva, mutta ei mikään erityisen ihmeellinen komedia. Get Him to the Greek (4½/5), jossa nähdään taas Russell Brandin rokkarihahmo, oli selvästi parempi tapaus ja vallan hauska leffa. Brand ja (An Idiot Abroadin) Karl Pilkington juonsivat aikoinaan (2005-2006) yhdessä ainakin muutaman radio-ohjelman, jotka ovat varsin hauskoja. Ne löytyvät tältä sivulta, olettaen että linkit toimivat yhä.

Olin nähnyt paljon kehuja The Kids Are All Rightista (5/5), ja olihan se erinomainen draama. Sellainen realistisen oloinen; vaivaantuneita hiljaisia hetkiä ja hahmot puhuivat kuin oikeat ihmiset ilman, että olisivat laukoneet koko ajan jotain nokkeluuksia. Score oli myös oikein kiva.

Uusia levyjä ja Columboa

Viime viikon perjantaina suuntasin vaimon kanssa Imatralta kohti Kuusamoa moikkaamaan vanhempiani ja muuta sukua. Ensimmäistä kertaa tuli ajeltua sinne talvikeleillä, ja matka kesti sitten hieman aiempaa pidempään. Kahdentoista aikaan päivällä lähdettiin ja oltiin perillä siinä 20.45. Välissä oli kaksi pysähdystä, toinen tuli kun piti käydä tankkaamassa. Kävin Kuusamon Prismassa katsomassa, olisiko siellä sellaista halpiskoria, mistä ostin Imatralla niitä 3,95 euron BD-levyjä, mutta eipä näkynyt. Lieneekö sellaisia alennuksia ollut edes muualla kuin tuolla Imatran liikkeessä, mistä sitä tietää. Lauantaina ja sunnuntaina käväistiin taluttamassa vanhempieni luona asuvaa, 10-vuotiasta Piki-koiraa, joka oheisessa kuvassa. Maanantaina oli edessä lähtö takaisin siinä klo 6.35. Reilut pari tuntia ajelua oli vähän jännää, kun lunta pyrytti ja ulkona oli pilkkopimeää. Vähän ennen yhdeksää alkoi sitten valostua. Yksi pysähdys oli välissä, ja matka kesti kutakuinkin saman verran kuin mennessä, perillä noin klo 15.20.

Kotona odotti lappu postista, ja käväisin noutamassa heti Amazon UK:sta tulleen paketin.
Boston Legalin neljäs ja viides kausi sekä Entouragen kuutoskauden blu-ray olivat tammialessa, joten oli paras hankkia ne nyt. Etenkin Boston Legalin hinta on aiemmin pomppinut sen verran, että olisin saattanut myöhemmin katua ostamatta jättämistä, kun maksoivat nyt vain 11,50 puntaa (n. 13,80e) kappale. Kolmoskausi on vielä kesken, pitänee palata sen pariin lähiaikoina. Entouragen viitoskausi tuli taannoin katsottua läpi, joten kuutoskauden hankkiminen oli alennuksenkin vuoksi paikallaan.

Vuoden lopussa tullutta Columboa on tullut katsottua viime aikoina. Aluksi piti katsastaa ykköskauden viimeiselle levylle tuupattu vuoden 1968 Prescription: Murder, joka oli ensimmäinen Columbo-tv-leffa, kolme vuotta ennen varsinaisen sarjan käynnistymistä. Hauskaa, miten nuoren näköinen vuonna -27 syntynyt Peter Falk oli siinä.

Tuo kuva on otettu kännykkäkameralla, jaksojen kuvanlaatu dvd:llä on tuota ensimmäistä pilottia myöten erinomainen. Ykköskaudenkin jaksot ovat jo 40 vuotta vanhoja, joten on hienoa, miten skarppi kuva jaksoissa on.

Leslie Nielsen oli yhdessä ykköskauden jaksossa vuodelta -71. Tuokaan ei ole suora kuvakaappaus, kunhan digikameralla näppäsin tv-ruudulta. Se vuoden -68 Columbo erosi siten myöhemmistä, että Columbo oli siinä usein ilman takkiaan ja loppupuolella hän kiihtyi kovasti murhaajalle, kun normaalisti mies pysyy aika rauhallisena.

An Idiot Abroad Yle Areenassa

Jos meni ohi, niin löytyy Yle Areenasta.

Tuossa aiempi merkintä sarjan tiimoilta.

An Idiot Abroad tänään töllössä

Alkaa klo 22.50 Yle Teemalla.

Jotenkin ärsyttää tuo ääliö-käännös. Miksei se voinut olla "idiootti"?

Katsotut elokuvat

Jäi aiemmin mainitsematta, että A Christmas Carol (3/5) tuli katsottua joulun jälkeen. En odottanut leffalta paljoa, enkä jaksa innostua motion capture -tekniikasta. Zemeckiksen intoilu sen parissa tuntuu samanlaiselta ajanhaaskaukselta kuin Cameronin sukeltelut, näin tällaisen näkökulmasta joka mieluummin näkisi Zemeckiksen tekevän live action -elokuvia. Toki on hyvä, että tekniikkaa kehitetään jne. ja odotan kyllä mielenkiinnolla Tintti-elokuvaa. Joka tapauksessa leffa oli ihan ookoo, tosin toista kertaa en jaksaisi katsoa. En edes tajunnut, että Carrey esitti monta roolia elokuvassa.

Vuoden 2010 viimeinen leffa oli neljä ja puoli vuotta sitten pressinäytöksessä katsomani The Fast and the Furious: Tokyo Drift (4/5). Hassua, että ilman lopun cameo-roolia lukuunottamatta leffalla ei ole mitään tekemistä sarjan muiden osien kanssa. Tykkäsin taas elokuvasta, kaahailukohdat on tehty erittäin hyvin ja Lucas Black on sympaattinen pääroolissa. Yakuza-juonikuvioiden tullessa mukaan draamapuoli ei toimi enää niin hyvin kuin alussa, ja loppuajelun tapahtuminen yön hämärässä (lieneekö siksi, ettei CGI olisi niin ilmeistä) on pieni pettymys, mutta elokuva on silti kivaa aivot narikkaan -viihdettä.

Standard Operating Procedure (4½/5) oli erittäin hyvä dokumentti Abu Ghraibin vankilan tapahtumista. Leffa koostuu paljolti puhuvista päistä, kohun aiheuttaneista valokuvista ja tyylitellyistä, hidastetuista pätkistä kerrontaa piristämässä. Puhumassa on mm. joitakin kohukuvissa nähtyjä sotilaita, joista ainakin osa paljastuu tavallisiksi tallaajiksi, jotka eivät olleet todellisuudessa sellaisia pahiksia, joina heidät julkisuudessa esitettiin kohun aikaan.

The Messengerissä (4/5) Ben Fosterin esittämä, Irakissa loukkaantunut sotilas laitetaan yhteen Woody Harrelsonin kanssa viemään suru-uutisia sodassa kuolleiden lähiomaisille. Harrelson ja käsikirjoittaja saivat Oscar-ehdokkuudet. Leffa olisi voinut kertoa vielä enemmän pääkaksikon taustoista, syventää hahmoja lisää, mutta kelpo draama joka tapauksessa. Jos sotimiset eivät innosta, niin sitä tässä ei ole ollenkaan, vaikka sotilaita päärooleissa onkin.

Vielä yksi ale-blu-ray & Friday Night Lights

Maanantaina tuli vielä käväistyä Prismassa iltasella, ja menin vielä vilkaisemaan sitä hyvää alekoria. Yllätyin huomatessani, että siellä oli dvd- ja blu-ray-levyjä, joita ei ollut näkynyt aiemmin, ts. niitä oli tuotu siihen lisää. Harmittelin, mitä levyjä olin mahtanut missata. Mukaan lähti nyt Hostage-blu-ray siihen 3,95 euron hintaan. Leffan näkemisestä on jo useita vuosia, muistaakseni se oli ihan hyvä ja Bruce-leffaa ei ole tullut katsottua muutenkaan pitkään aikaan. Viimeinen Bruce-havaintoni oli jokunen kuukausi sitten Fast Food Nationissa, jossa tällä oli pieni rooli. Sattumoisin Hostagessakin on mukana Ben Foster, kuten aiemmin alesta ostamassani Pandorumissa.

Ellei /Filmcastissa (erinomainen leffapodcast) olisi kehuttu sarjaa, olisi minulla todennäköisesti jäänyt tilaamatta Friday Night Lightsin ykköskausi (4½/5). Jenkkifutista pitkästyttävämpää asiaa on vaikea keksiä, ja ajatus sarjasta, joka pyörisi lukiolaisjenkkifutiksen ympärillä, ei houkutellut yhtään. Kommentteja selatessa kuitenkin toistui se, ettei futiksesta tarvitsisi välittää nauttiakseen sarjasta. Tuottajana toimivan Peter Bergin ohjaama pilotti ei vakuuttanut asiasta, sillä jakso koostui paljolti futislässytyksestä viikonpäivien rullatessa kohti huipennuksena toimivaa perjantain matsia ("Monday", "Tuesday" jne.). Saman viikonpäiväformaatin toistuessa toisessa jaksossa näytti siltä, että tämä olisi pysyvä juttu, mutta onneksi näin ei ollut ja viikonpäivät hävisivät jo seuraavan jakson myötä, ellen väärin muista.

Alkujaksojen aikana pyörin samalla netissä, sarja ei ollut imaissut mukaansa. Jossakin kohtaa kuitenkin huomasin, ettei futismatseja ollut näkynyt vähään aikaan, eivätkä hahmojen juonikuviot useimmiten liittyneet mitenkään urheiluun. Kauden edetessä futis oli jäänyt sarjassa huomattavasti aiempaa pienempään rooliin ja kun jaksot esittivät matseja, eivät ne enää tuntuneet tyhjänpäiväisiltä, koska pelaajat ja valmentaja olivat tulleet tutuiksi.

Päähenkilöinä sarjassa ovat Teksasin Dilloniin työn perässä muuttanut valmentajaheppu sekä tämän vaimo ja tytär, tietyt joukkueen pelaajat ja näiden läheiset. Sarja on harvinaisen realistisen oloinen, käsivarakuvaus toimii tässä erittäin hyvin, näyttelijät ovat mainioita ja dialogi luonnollista. Aluksi ajattelin, etteivät futispelaajien murheet jaksaisi paljoa liikuttaa, mutta hahmot osoittautuivat lopulta mielenkiintoisiksi. Jos pieni kauden alkuun sijoittuva spoileri ei haittaa ja on tarpeen lisähoukuttimeksi, yksi kauden pääjuonista keskittyy sarjan alussa vakavasti loukkaantuneen, tarkemmin sanottuna halvaantuneen pelaajan arjen seuraamiseen tämän jouduttua loukkaantumisensa myötä täysin ulos futiskuvioista.

Jenkeissä on tällä hetkellä pyörimässä viitoskausi. Region 2 -dvd:nä on ilmestynyt vain ykköskausi, joten Amazon.comista piti nyt laittaa toisen kauden R1-dvd tilaukseen.

Vuoden 2011 ensimmäiset leffa- ja tv-sarjalisäykset

Anttilan aika onnettomien alennuksien jälkeen oli yllätys, kun Prismassa tuli sunnuntaina vastaan pieni alekori, jossa oli oikeasti hyviä tarjouksia. Tietty dvd:t ja blu-rayt olivat tuttuun tapaan täysin sekaisin korissa.

TV-sarjaboksit (kuten Lostin 5. kauden dvd) olivat 7,95 euron hintaisia, elokuvat puolestaan maksoivat 3,95e sekä blu-raylla että dvd:llä. Tuo blu-ray-levyjen halpuus yllätti, luulisi että olisivat laittaneet sentään kalliimmaksi kuin dvd:t. Kauppa oli menossa pian kiinni, joten en ehtinyt tutkia läjää niin perusteellisesti kuin olisin halunnut. Mukaan lähtivät The Shieldin 7. kausi 7,95 eurolla ja Pandorum-blu-ray siihen 3,95 euron hintaan. The Shieldissä minulla on jäänyt 3. kausi aikoja sitten kesken, pitäisi aloittaa se alusta, ja kaudet 4-6 puuttuvat vielä kokoelmasta kokonaan. Tuohon hintaan katsoin kuitenkin parhaaksi hommata kauden jo hyllyyn odottelemaan.

Pandorumin kotelon nähdessäni muistelin, etten ollut nähnyt siitä mitään erityisen positiivisia arvosteluita, mutta IMDb:n 6.9-keskiarvon, levyn halpuuden ja Ben Fosterin mukanaolon vuoksi päätin ottaa riskin, etenkin kun edellisestä scifi-kauhuleffasta on jo aikaa.

Nyt maanantaina menin kaupalle heti aamuyhdeksältä paneutumaan perusteellisemmin levyläjään. Korissa oli tilaa niin vähän, että päädyin kasailemaan levyjä torneiksi, blu-rayt erilleen dvd-julkaisuista. Ei siitä mitään taannoisen Anttila-operaation kaltaista menestystarinaa voinut tulla korin pienuuden vuoksi, enkä edes muistanut näpsäistä kuvaa lopputuloksesta.
Läjästä löytyi jokunen blu-ray, jotka periaatteessa olisi voinut ostaa, kuten aika vastikään nähdyt The Informant! ja At World's End, mutta lopulta mukaan lähti vain lokakuussa 2009 katsomani Generation Kill -minisarja dvd:llä 3,95 eurolla. Yhteishinnaksi noille kolmelle tuli siis 15,85 euroa. Älytön tuo Pandorumin alkuperäishinta, 32,95 euroa yhdestä blu-ray-leffasta. Sille tuli nyt sitten alennusta 29 euroa.