Läjä katsottuja elokuvia ja sarjoja

Kuulin ensimmäistä kertaa The Vampire Diariesista varmaan viime vuoden alkupuolella, kun näin sarjasta viestiketjun DVD Plazassa. Jo sarjan nimi kuulosti sellaiselta, että päässäni kuvittelin sen olevan jonkinlainen Vampire Hills 90210. Mikaelan ansiosta kuitenkin tilasin ykköskauden blu-rayn, kun se oli Amazonissa alennuksessa. Sarjan alkujaksot eivät olleet mitään erityisen ihmeellisiä, joskaan mitään inhoreaktioitakaan ei tullut. Tiesin toki odottaa, että sarja paranee alun jälkeen, ja niinhän se teki. Ian Somerhalder on tässä parasta, tämän misantrooppinen vampyyrihahmo on niin ennalta-arvaamaton ja voi yllättäen teilata hahmoja, joiden olisi kuvitellut viipyvän sarjassa pidempäänkin. Pääosatyttö ja hyvisvampyyri ovat myös hyviä, vaikka Somerhalder onkin mielenkiintoisin hahmo. Sarjassa on hyvä jatkuva tarina, ja sivuhahmoista löytyy myös mielenkiintoisia tapauksia ja hyviä näyttelijöitä. Minustahan Twilightkin on ihan kiva, mutta kyllä tämä on parempaa kamaa, hahmoissa ja tarinassa on selvästi enemmän syvyyttä. Ennakkoluuloni osoittautuivat siis vääriksi, suositellaan vampyyrien ja hyvien sarjojen ystäville. Ykköskaudelle 4½/5 pojoa.

The A-Team (4/5) oli hauska toimintapläjäys. En ole nähnyt tv-sarjaa jaksoakaan, melkeinpä lähin kosketus siihen on Spacedin biletysjakso, jossa liikehdittiin sarjan tunnarin tahtiin. Juoni nyt oli sellaista peruskauraa, mutta näyttelijät, hahmot ja toimintakohtaukset olivat hyviä. Lopputekstien jälkeen oli vielä lyhyt pätkä, jossa alkuperäisen sarjan näyttelijä teki cameon, ei sillä että olisin tunnistanut, mutta se nyt oli niin selvä "katsokaa, kuka se siinä" -kohtaus.

[REC] 2 (4/5) jatkaa ykkösen tarinaa. Tykkäsin paljon ykkösestä, ja tämä olisi voinut olla samaa tasoa. Tässäkin seurataan tapahtumia kameroiden välityksellä, ja homma toimii taas hyvin. Jossakin kohtaa tunnelma kuitenkin latistui kertaheitolla, kun jotain tarinan uskottavuutta koettelevaa tapahtui. Ykkösosan realismi oli paljon pelottavampaa, mutta oli kakkonenkin kyllä yhä jännä tuon muutoksen jälkeenkin, kunhan oli päässyt pahimman pettymyksen yli. Hauskasti tuon katsottuani myöhemmin samana päivänä Lappeenrannassa käydessäni ykkösosan blu-ray tuli divarissa vastaan kuuden euron hintaan. Ostin.

Joutsenon kirjastossa pitkästä aikaa käväistessäni dvd-hyllyn päällä makoili Harry Brown -dvd (4½/5), jota en onneksi ollut ehtinyt vielä vuokrata. Minulla ei ollut sinänsä mitään erityisiä odotuksia leffalta, joten oli pieni yllätys, miten mainio se olikaan. Leffassa Michael Caine kyllästyy asuinaluettaan terrorisoiviin huumediilerinuoriin ja poliisin tehottomuuteen ja ottaa asian hoitoon. Vähän kuin The Brave Onen eläkeläisversio. Pitää hankkia joskus hyllyyn.

MacGruber oli ensikatselulla 4½/5 pisteen kokemus, ehkä myöhemmin uudelleen katsottuna 4/5 pojon komedia. En muista, milloin olisin nauranut yhtä makeasti komedian parissa kuin MacGruberia katsoessa. Oli kiva, ettei leffa sortunut parodioimaan jo nähtyjä elokuvia vaan leikitteli kasaritoimintaleffojen kliseillä. Hahmot, Val Kilmerin hyvä pahishahmo mukaanlukien, ottavat tapahtumat vakavasti, eikä kameralle isketä silmää. Huumori on toisinaan mautonta, mutta se toimii. Vaikuttavaa jälkeä kymmenen miljoonan dollarin budjetilla, harmillisesti leffa floppasi jenkeissä.

Please Give (3½/5) oli ihan kelpo draama, ellei mitenkään ikimuistoinen. Katherine Keener antaa aina rahaa kerjäläisille, mutta on tyttärensä kohdalla kitupiikki. Työssään hän ostaa halvalla vainajien kalusteita näiden perillisiltä tavaran arvoa vähätellen, myyden niitä reilusti kalliimmalla eteenpäin. Oliver Platt aviomiehenä, joku näiden tyttärenä, Amanda Peet ja Rebecca Hall naapurin vanhuksen lapsenlapsina. Tarina itsekkäistä ihmisistä ja näiden mahdollisesta henkisestä kasvusta. Kertakatselun kestävä.

Knight and Day (3½/5) oli myös sellainen kohtuuviihdyttävä tapaus. Ihan jees toimintaa, jonka jännitettä vie pois elokuvan score, sellaista "tässä sitä taas seikkaillaan, hilipatihei" -henkistä "voi luoja, miten tästä selvitään" -tyylin sijaan. Tarina on aika tyhjänpäiväinen ja toimintakomediaksi komediapuoli ontuu, eipä tuo kovin paljoa naurattanut. Silti ihan jees, viihdyttää sen yhden kerran eikä toiste varmaan tarvitse katsella.

Californicationin kolmoskausi (5/5) oli taas vahva, ja nyt kun jaksoja on saanut katsoa viime kuukausina omaan tahtiin dvd:ltä, on harmillista ettei jatkoa ole vielä saatavilla. Jos tykkäsi edellisistä kausista, varmaan tämäkin kelpaa. Jos on skipannut sarjan ajatellen, että se on vain Duchovnyn hahmo iskemässä naisia, niin ei se nyt ihan niin mene. Hankin ystävyyssuhde agenttiinsa (Evan Handler) on iso osa sarjaa, kuten myös miehen ja tämän teinityttären kanssakäyminen. Hankin ollessa naistenmies hahmo voisi käydä ärsyttäväksi, mutta empatiaa häntä kohtaan luo se, että hän haikailee tyttärensä äidin, entisen tyttöystävänsä (Natascha McElhone) perään. Erittäin hyvin toimiva draamakomedia, mukavaa nähdä Duchovnyä The X-Filesin jälkeen hyvässä tv-roolissa.

24:n viimeinen kausi (5/5) tuli katsottua loppuun jo ennen joulua. Sarjan päättyminen kirpaisi ehkä vielä enemmän kuin Lostin ja Galactican finaalit. Olihan 24 selvästi pidempään kehissä kuin kumpikaan noista, reilut kahdeksan vuotta. Pilotin katsoin syyskuussa 2002 Ruotsin tv:stä, ykköskauden dvd-boksi oli samaan aikaan matkalla postissa.

24 viihdytti aina, enkä kertaakaan ajatellut kahdeksan kauden aikana, että eipä ollut mikään ihmeellinen jakso. Toki jotkut kaudet ovat parempia kuin toiset, ja kuutoskausi on epäilemättä se heikon lenkki. Tuon huomasin, kun katsoin jotain jo nähtyä jaksoa uudestaan. Selvin tason notkahdus tapahtui Redemption-tv-leffassa, joka toisaalta voi tuntua paremmalta uusintakatselulta, kun tietää millä tuolloin uusilla hahmoilla on 7. kauden kannalta merkitystä.

Olisin kyllä mieluusti nähnyt yhdeksännenkin kauden, mutta ymmärtääkseni tekijöillä olivat jo ideat sen verran vähissä, että nämä halusivat lopettaa sarjan. Kyllähän tuo näkyi kiitettävän pitkään, The X-Filesiäkin tehtiin vain 10 jaksoa ja yhden leffan enemmän (Redemptionia on kyllä vähän huono verrata X-Files-leffoihin), vaikka siinä olikin yhdeksän kautta. Nähtäväksi jää, tuleeko 24-leffasta ikinä mitään.