In the year 2006

Tänään varmistui, että työni jatkuvat helmikuunkin jälkeen. Hommia on luvassa vuoden loppuun saakka, kesällä tosin vähemmän, mutta eipä lomailu ole välttämättä pahitteeksi. Laitoin eilen, jolloin en vielä tiennyt jatkosta, työhakemuksen menemään Jyväskylään Keskisuomalainen-lehteen, hakivat verkkotoimittajaa. Enpä kyllä ole kuullut sieltä mitään, eipä tuo niin vakavaakaan nyt kun töitä on tiedossa. Jyväskylä olisi kyllä hyvä paikka asettumiselle, mutta noh. Kiva että voi käydä katsomassa leffat ilmatteeksi (pressinäytöksissä) tämänkin vuoden, ja että näen maaliskuun alussa Kampin keskuksen valmistumisen/avajaiset, kun sen mainostusta on pitkään saanut katsella. Uusi kämppä pitäisi vain nyt löytää, nykyisen vuokra-aika päättyy kuukauden kuluttua.

Pressinäytöksistä puheen ollen, tänään olisi ollut Münchenin viimeinen näytös, sen jälkeen Syriana. En mennyt. En jaksanut lähteä Helsinkiin Espoosta aamukahdeksan jälkeen, etenkin kun minulla oli parturiaika viideltä. Jos olisin katsonut Syrianankin (enkä olisi viitsinyt jättää katsomatta, kun olisi näkynyt samassa teatterissa Münchenin jälkeen), se olisi loppunut about 14.10, jonka jälkeen ei olisi ollut kauheasti järkeä lähteä käymään kotona. Ts. olisin joutunut olemaan koko päivän Helsingissä, mikä ei innostanut.

Voisin ottaa loppuvuoden tavoitteekseni a) olla säästeliäämpi (tietoa töiden jatkumisesta odotellessa harmitti vähän, etten ollut säästänyt enempää pahan päivän varalle) ja b) nähdä enemmän/useammin kavereita.

Mitä päällä?

Mervi haastoi jännittävään meemiin, joten pitää kertoa mitä on päällä: Keskisen kyläkaupasta ostettu ruskea kauluspaita, jossa paljon pieniä ruutuja, tummanpunainen t-paita alla, siniset farkut joita pitäisi ommella vähän yhdestä kodasta. Loput jääkööt salaisuudeksi. En kyllä nyt uskalla alkaa ketään muuta ajamaan itsetutkiskeluun, olen kai vähän huono meemeilijä.

Lostista

Ystäväin Heikki kävi kyläilemässä, which was nice. Olin leiponut pullia juuri ennen tämän saapumista, hyvin kelpasivat kahvin kera. Laitoin tälle myös viisi kipaletta pussukassa matkaan, etten joutuisi/päätyisi kaikkia jäljelle jääneitä mussuttamaan itse. Katsoimme dvd:ltä Lost-pilotin 1. osan, joka illemmalla tuli Neloselta, tuli sitten suurimmalti osin katsottua taas uudestaan, kun olin yhdeksän aikaan taas yksikseni kotona. Isäni päätti sitten olla poikkeamatta "24 tiistaina ja torstaina"-rutiinistaan, skipaten Lostin. 24:n Jack päihitti Lostin Jackin. Mietipä sitä, Nelonen.

Dvd-Lostin jälkeen kattelimme Derren Brown-dvd:ltä ensimmäisen jakson, ja lopuksi Ali G in da USAiii-dvd:ltä myös ensimmäisen jakson.

Viimein pääsen sanomaan yhden kommentin Lost-pilotista, nimittäin yhtäläisyydet Peter Weirin ohjaamaan, Jeff Bridgesin tähdittämään elokuvaan Fearless. Leffa alkaa, kun Jeff Bridges kävelee jostakin maissipellosta tms. ulos muiden selviytyjien kanssa, ja siellä odottaa sitten matkustajakoneen raato, paikalla palokuntaa ja hulabaloo päällä. Lopuksi Rosie Perez parkuu koneeseen jääneen lapsensa perään kun liekit leimahtelevat koneesta. Bridges on tyyni ja vie jonkun vauvan omistajalleen. Hän suuntaa yksikseen hotelliin ja kylppärissä huomaa viillon kyljessään. Lostissa Jack herää viidakosta, sieltä ulos tullessaan näkee koneen keskiosan ja ympärillä hulabaloon, ja pelastaa pelottomasti ihmisiä. Tilanne päättyy räjähdykseen. Sitten hän menee omiin oloihinsa tutkimaan/paikkaamaan kyljessään olevaa haavaansa, ja selittää kohta Katelle siitä miten hän hoitaa pelkonsa pois alta. Vrt. Fearless (että suomeksi Peloton, ja Bridgesin hahmo oli peloton) ja pelkopuheet, ja kaikki muu. Fearlessissa nähdään flashbackejä lennolta, myös ainakin tässä ekassa osassa nähtiin flashback lennolta. Yhteensattumaa?

En jotenkin ollut aiemmilla kerroilla ajatellut yhtään mitään kohdasta, jossa Jack menee tutkimaan haavaansa. Silleen analysoinut sen merkitystä tms. Nyt jotenkin aivot havahtuivat huomaamaan, miten Jack tähyili siinä ympärilleen, ihan kuin olisi kauheaa jos joku näkisi hänet, jonka piti pelastaa 28 ihmistä viidessä minuutissa, loukkaantuneena/heikkona, että oikein piti mennä piiloon nysväämään jotain viiltoa kun jollakin toisella on jalat mennyttä kalua. Ts. uskoakseni selitys kohdalle tulee hyvin esille täältä Googlella "need to appear invincible"-haulla löytämästäni jutusta, puhe poliiseista:"Law enforcement officers have a public image of being able to cope with anything and knowing what to do in any situation. As a result, many officers feel that they are expected to be invincible, capable and able at all times, and not vulnerable or weak in any way. This is compounded by the fact that officers know that their peers depend on them to back them up when necessary, and they don't want their peers to have any doubts about their abilities to back them up. Because of this, some officers may fear making themselves vulnerable by talking openly with others, particularly about feelings or emotions, especially those that they think make them seem "weak, such as fear or anxiety."

Ts. Jack otti paniikkitilanteessa heti komentajan roolin, ja ainakin alitajuisesti piti tilanteen jälkeen itseään eräänlaisena johtajana, jonka tulee esiintyä vahvana. Plaah, haluan opiskelemaan psykologiaa!

Lentokoneen pilotti oli Aliaksesta tuttu vakinaama, en muista oikeaa tai hahmon nimeä, mutta se mukava heppu, Sydneyn ja Vaughnin kamu. Puolitoistatuntinen pilottijakso oli tv-historian kallein, maksaen $12 miljoonaa.

Päivitystä pukkaa

Lost alkaa tänään Nelosella klo. 21.00! 24:n voi katsoa sitten lauantaina Subilta uusintana (ainakin jos SubTV näkyy, minulla ei näy mutta 24:t on jo nähty). Lost on eeerittäin korkealla "parhaat sarjat koskaan"-listallani. Darren Aronofsky - sarjan fani - ohjaa jakson 2. kaudella.

Aika säälittävää, tajusin vasta nyt miten helppoa RSS-bookmarkien laittaminen on. Aiemmin imuroin oman Firefox-lisäyksen niitä varten, mutta en niin innostunut sen käytöstä ja sitten ihmettelin, miksei selaimen alanurkkaan tule sitä RSS-logoa, kun olin saanut päähäni yhden sivun ohjeista että sen pitäisi sinne tulla. Sitten sitä ohjetta jotain kolmatta kertaa ihmetellessäni tajusin, että sehän pirulainen näkyy tuolla osoitepalkissa oikeassa laidassa. Kyllä sitä osaa olla välillä tyhmä.

Tänään on vapaapäivä. Kaveri käy kyläilemässä. Tämä on suuri tapahtuma, sillä sosiaalinen elämäni täällä etelässä on ollut melkoisen köyhää. Kavereita olisi kyllä Helsingissä mutta niiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä Messengerillä...ja toisia kavereita näkee töissä. Toki iso tekijä asiassa on se, että työni ovat yleensä iltaisin. Eikä sillä että olisin asiasta mitenkään ahdistunut, mutta olisihan tuohon sosiaaliseen elämään voinut viime kuukausina panostaa enemmänkin. Ou well.

Säikähdin taannoin yöllä bussilla kotiin tullessani, kun iPod jumahti laittaessani yhden biisin soimaan. Tökkäsi siihen, ääntä ei kuulunut, valo jäi palamaan ja se ruutu mikä siinä oli jäi siihen. Mikään napinpainelu ei auttanut. Pelkäsin jo, että koko toosa oli hajalla. Annoin sitten onneksi aivan lopuillaan olevan akun simahtaa, jonka jälkeen liitin vekottimen laturiin, ja onneksi se heräsi henkiin ja käyttäytyi normaalisti. Muuten ongelmia ei ole ollut, ja asensin iPodiin juuri tuoreimman päivityksen, jonka olin imuroinut/asentanut koneelle aiemmin mutta en ollut tajunnut että se pitää vielä erikseen ajaa... Siinäkin oli vähän d'oh-hetki, kun olin pohtinut pitkään että millähän ohjelmalla saisin kopioitua tiedostoja soittimeen, niinkuin varmuuskopioksi (jos sattuisi taas Acer leviämään) tai kovolta tilaa viemästä. Lopulta tajusin, että laite näkyy Oma tietokone-listauksessa omana asemanaan, ja sinne vain sitten hakemistoa luomaan ja filuja kopioimaan, hyvin toimii. Eihän siihen mennytkään kuin vajaa kuukausi. Hyvä etten ollut mennyt ostamaan mitään ulkoista kovoa, kun tuo ajaa saman asian.

Mitäpä muuta. Uusi Babylon 5-käsiskirja (Vol. 3) tuli taannoin postissa, enää 11 (+1 ilmainen) osaa siis jäljellä. Sain Derren Brown - Trick of the Mind - Series 1:n DVD:n, olin tilannut siis. Harmikseni jouduin toteamaan, että DVD:llä oli uudempi sarja. Ei sillä ettei se ollut erinomainen, siksi vain harmitti kun olin missannut paljolti juuri sen vanhemman sarjan jaksot taas uusintanakin TV2:n sunnuntai-illassa. Yhden kyllä näin osittain töllöstä, ja kaksi sentään sain nauhalle. Amazon.co.uk:sta tuli ilmoitus ettei sen vanhemman sarjan DVD:tä olisi saatavilla. Nyt kuitenkin näkyy vielä tuota uudempaa sarjaa siis TV2:n myöhäisillassa sunnuntaina, nimellä Derren Brown - Hallitsen mieltäsi tjsp. Loistavia temppuja, joissa mies sekoittaa psykologiaa, magiaa ja mitä vielä. Onneksi sentään näin joululomalla töllöstä kokonaan miehen spiritismispessujakson (jossa lopuksi - spoilerivaroitus! - paljastattiin hyväuskoisille koehenkilöille/katsojille, että koko homma oli taitavaa huijausta). Klippejä Derrenin ihmetempuista nähtävissä täällä. DVD:llä paras ekstra oli kommenttiraita jokaisessa jaksossa, kaikissa todella hauskaksi tyypiksi osoittautuva Derren ja aina vieraileva tyyppi tekijöistä, paitsi yhdessä, ehkä hauskimmassa tämän veli. Tämä vitsailumielessä oli kuin ei paljon olisi kiinnostunut Derrenin touhuista, "I haven't seen this episode...", "Didn't you do something with a gun..?" viitaten venäläinen ruletti-jaksoon, joka pikatiivistettynä R.E.M.-biisin tahtiin täällä ("Don't Try this at Home Folks!"). Täällä kiva BBC:n Derren Brown-haastatteluvideo, jossa miehelle esitetään fanien kysymyksiä.

Täällä vielä 38-minuuttinen BBC:n Gillian Anderson-haastatteluvideo. Scully!

Lotto

Voitin lauantaina lotossa. Minulla oli neljä oikein, voittosumma muistaakseni 12,60 euroa, en ole vielä lunastanut sitä. Lottoon olin sijoittanut 4,20 euroa (viisi riviä). Katselin jo Aurinkomatkojen esitettä, että minne lomaparatiisiin matkustaisin voittorahoillani. Päätin aloittaa viikottaisen lottoamisen viime viikolla, tultuani siihen tulokseen etten todennäköisesti tule saamaan mitään Million Dollar Homepage-tason ideaa (josta voi näköjään olla harmiakin), ja lottoaminen olisi ainoa keino rikastua lähitulevaisuudessa. Tuolloin laitoin neljä riviä ja pääsin kolme oikein-tulokseen, joten tällä kehityksellä voitan 7 oikein kolmen viikon kuluttua.

Eilen töihin lähtöä tehdessäni tajusin, ettei minulla ollut mitään hajua missä puhelimeni on. Olin herännyt sen herätykseen, mutta nyt sitä ei näkynyt missään. Kerrassaan raivostuttavaa, kuten esim. tv-kapulan hukkaaminen. Yritin tavoittaa Miia Skypellä, ei vastausta, oli ollut ulkona. Messengerissä oli useampikin kaveri, mutta kukaan ei tietenkään ollut paikalla. Lievästi sanottuna otti päähän. Niinpä ainoa vaihtoehto oli tiedustella irkkikanavalta, oliko kukaan paikalla. Yksi henkilö oli, ei tuttu. Tämä suostui soittamaan puhelimeeni, joka oli noin 10 sentin päässä minusta, tietokoneen alla olevan lipaston suljetussa laatikossa. Eipä siinä ollut enää mitään mahiksia ehtiä bussiin, joten piti sitten mennä seuraavalla, mikä ei sinänsä ollut vakavaa.

Katukuvaan olivat ilmestyneet Lost-mainokset. Kuinkahan paljon menettävät katsojia siksi että laittoivat 24:n kanssa samaan aikaan. Eipä tuo minua sinänsä haittaa, mutta ärsyttävää kuitenkin.

Nelosella alkaapi hyviä sarjoja

En tainnut muistaa erityisemmin mainostaa 24:n neloskauden alkamista MTV3:lla. Toisaalta se alkoi joululomallani, jolloin en muutenkaan päivittänyt sivuani. Kausihan on taas mainio, jenkeissä alkoi vastikään viides.

Deadwood alkoi eilen, se on tosi hyvä, joten ensi tiistaina sitten Neloselle klo. 23.25, vaikka olisikin nyt jäänyt pilotti katsomatta.

Taisteluplaneetta Galactica, erinomaista viihdettä scifin ystävälle, alkaa perjantaina Nelosella klo. 23.55.

Elleivät nämä myöhäiset esitysajat olleet tarpeeksi ärsyttäviä (joillekin, epäilemättä), oikea emämunaus on laittaa erinomainen, ensi viikon torstaina alkava Lost (jota mainostetaan välillä Helsingissä Kampin terminaalin isolla näytöllä, hauskaa) näkymään samaan aikaan kuin erinomainen ja jo vauhtiin päässyt 24 MTV3:lla. Onneksi 24 tulee kuitenkin uusintana lauantaina Subilta, joten aion kehottaa isäukkoani katsastamaan ensi torstaina Lostin ja 24:n sitten lauantaina.

Minulla pitää aina ilmoittaa isälleni, jos töllössä on alkamassa suosimani sarja, josta hän saattaisi pitää. Digiboksin tultua talouteen jouluna, joudun nyt olemaan entistä aktiivisempi.

Omituisten otusten kerho

Kun nyt kerran pyydettiin... Mitään kovin maata järisyttävää en kylläkään keksinyt, enkä ole varma sopivatko ihan kaikki vastauksiksi tähän, mutta noh.

1. Olen ylihygieeninen, ainakin mitä tulee käsien pesuun. Ei sillä että olisin niitä verille hinkkaamassa joka välissä, mutta olen ehkä turhan herkästi niitä pesemässä. Mikä taitaa olla vain haitaksi, jotain vastustuskykyä ajatellen.

2. Klassiset neuroosit, esim. onko hella pois päältä kotoa lähtiessä, tai ovi varmasti lukossa, niinkuin se olisi joskus auennutkin toisella nykäisyllä.

3. Saan harvoin kulutettua loppuun esim. litran jogurttipurkkeja tms.; mitä vähemmän sitä on, sen huonommin se kelpaa minulle.

4. Pelkään hämähäkkejä. Toisaalta pidän Hämähäkkimiehestä.

5. "Hyvissä ajoin aloittaminen" ei kuulu tapoihini, vaan uskottelen olevani "parhaimmillani paineen alla".

6. Voin keittää kahvit esim. yhdeltä yöllä kotiin tullessani. Uneni eivät kärsi, joten väliäkö tuolla sitten.

7. Jos unessani on lentokone tai hävittäjä, se rysähtää poikkeuksetta maahan, itse olen aina silminnäkijänä.

Lääkärillä, vihdoin

Minulla oli tänään lääkäriaika Espoon Tapiolan terveysasemalla klo. 10.10. Viime viikon maanantain lyhyt kiropraktikkosessio auttoi paljon, mutta sängystä nousu voi yhä välillä olla tuskaa. Matkasin bussilla paikalle hyvissä ajoin. Muistin ensin vähän väärin osoitteen, että se olisi numero 5, mutta se olikin oikeasti 2. Lähdin siis etsiskelemään taloa väärältä suunnalta, ja päätin kysyä vastaantulijalta neuvoa. Ensimmäinen oli joku eläkeläismies. "Anteeksi. Anteeksi." Mies käveli reagoimatta minuun mitenkään. "Kiitos!" huikkasin miehen perään katsomatta.

Jatkoin matkaa, ja vastaan käveli vanhempi eläkeläisnainen. "Anteeksi..." Nainen hymyili, osoitti korvaansa ja melkein sanoi jotain. Hymyilin ja sanoin ehkä että "ok". Kävelin eteenpäin ja tulin siihen tulokseen, että olin luultavasti menossa väärään suuntaan. Lähdin takaisinpäin, ja kohta vastaan tuli ystävällisen näköinen, aiempia vähän nuorempi eläkeläismies. "Anteeksi, osaisitteko neuvoa missä olisi Tapiolan terveysasema?" tiedustelin. Ystävällisesti hymyilevä mies neuvoi minua kävelemään eteenpäin mäen päällä sijaitsevalle bussipysäkille, jonka vasemmalta puolelta löytyisi se terveysasema. Kiitin miestä ja palasin bussipysäkille, jolle olin jäänyt. Terveysasema oli sen vieressä. En kuitenkaan ole umpisokea, sillä puolen rakennusta ei vain lukenut mitään, eikä se näyttänyt erityisemmin joltakin terveysasemalta.

Katsoin muistiinpanojani, suunnistin kolmanteen kerrokseen ja löysin nopeasti lääkärini oven. Kello oli ehkä vähän yli puoli kymmenen. Aloin lukemaan Kotilääkäriä. Siinä kerrottiin sopivasti selkävaivoista. Muutaman minuutin kuluttua paikalle ilmestyi nuori nainen, joka kysyi, oliko hänen nimeään mainittu. Totesin, että ei oltu, ja että lääkäri oli juuri kävellyt huoneeseen sisään. Noin klo. 9.50 ovi aukesi ja lääkäri sanoi naiselle "ole hyvä", johon nainen vastasi "moi!". Kohta huoneesta kuului iloinen naurunremakka. Naurut loppuivat vähän ajan kuluttua, minuutit kuluivat, 10.10 tuli ja meni.

Klo. 10.30 ovi avautui, nainen poistui ja lääkäri kutsui sisään. Hän osoittautui ihan sympaattiseksi. Piti kävellä varpaillaan, sitten kantapäillä. Piti venytellä eteen ja taakse. Lääkäri paineli selkää ja kysyi, sattuuko. Eipä oikein mikään sattunut. Piti mennä makuulle, lääkäri taivutteli jalkaa, ja nyt sattuikin jo vähäsen. Päätyi sitten antamaan reseptin Voltaren Rapid 50 mg:hen (tulehduskipulääke) ja Sirdalud 4 mg:hen ja sovittiin että käyn röntgenissä, jahka olisin ollut 24 tuntia nestemäisellä dieetillä.

Menin varaamaan röntgenaikaa, siellä sympaattinen nainen totesi, ettei 24 tunnin nestedieetti olisi tarpeen, ellei vatsassa olisi hirveästi tavaraa. Nyt olisi kuulemma vapaata aikaa, voisin käydä heti kuvauksissa. Enpä sitten pannut vastaan, joten muutaman minuutin kuluttua minut kutsuttiin kuvauksiin. Piti riisua alushoususilleen, ja aika mielenkiintoisena yllätyksenä jälkikasvun suojausta varten oli oma suojajuttunsa, jota piti pitää housujen alla kuvauksessa. Good times. Olin aika neuroottinen sen kanssa, että onhan kaikki nyt varmasti niin kuin pitääkin, vai pitääkö joskus tyytyä adoptioon. Ottivat vissiin kolme kuvaa, lääkäri kuulemma soittelisi maanantaina klo. 13-14 välillä. Toivottavasti ei kuitenkaan vihaisena siitä, etten suorittanut sitä nestedieettiä.

Kotona söin, otin torkut ja lähdin töihin. Kampissa kävin reseptini kanssa apteeksissa asioimassa nuorehkon miehen kanssa. Ei kauheasti hymyillyt, mutta vaikutti kuitenkin ihan mukavalta. Kysyin, mahtaisiko aspiriiniallergiani haitata uusien lääkkeiden kanssa. Lääkärini ei ollut kysynyt allergioista, enkä minä ollut huomannut mainita asiasta. Kerroin miehelle käyttäneeni Ketoriinia ala-asteesta lähtien saatuani silmiini turvotusta Aspiriinista, mutta nyt sekin aiheutti turvonneen huulen. Ibumaxista en kuitenkaan ollut saanut oireita, totesin. Hän huomautti, että Ibumax on samaa ainetta kuin Aspiriini. Mielenkiintoista, totesin. Vähän myöhemmin huomautin, että ehkä se olikin Disperiini, josta sain nuorena allergisen reaktion, mutta sekin taisi olla aika samaa koostumusta. No, oli miten oli.

Lääkäri epäröi Voltarenin kanssa ja lähti yrittämään saada lääkäriäni puhelimitse kiinni. Ei onnistunut. Totesi, että uskaltaisi antaa lääkkeen, koska en ollut allerginen Ibumaxille, mutta voisin myös jätää lääkkeen ostamatta, koska sitä ei saisi vaihdettua myöhemmin. Ostin nyt sen kuitenkin, hän kehotti ottamaan lääkäriin yhteyden jos tulisi hengenahdistusta tms.

Apteekkivisiitti vei noin kolme kertaa pidempään kuin olin odottanut, joten tulin vähän myöhässä töihin. Otin yhden Voltaren-tabletin, eikä kolmen tunnin sisään ainakaan ole tullut mitään allergista reaktiota, eikä varmaan tulekaan. Sirdaludia otetaan tosiaan yksi kappale nukkumaan mennessä, voi kuulemma aiheuttaa väsymystä, mikä sopisikin ajankohtaan. Saapa sitten nähdä, onko lääkkeistä apua ja mitä röntgenkuvista sanotaan.

Whedon paljastaa TV:n tulevaisuuden

TV Guide Online: Guest Columnist Joss Whedon Eyes the Future of TV

The Weather Man

Aluksi tärkeimmät: 24:n mainio neloskausi alkoi (ti & to), viikon jaksot tulevat uusintana SubTV:ltä lauantaisin iltakymmeneltä. Amazon.co.uk:n dvd-alelistauksia selatessa vastaan tuli Derren Brown - Inside Your Mind - Series 1 ja Ali G in da USAiii erittäin edulliseen hintaan. Tärkeintä tässä oli, että minulle selvisi Derren Brown-dvd-levyjen olemassaolo. Miehen mielitemput ovat loistavia. Laitoin nuo sitten tilaukseen. Playsta löytyi Derren Brown: Trick of the Mind - Vol. 1 joka Amazonista olisi tullut 1-2 viikossa. Sekin sitten piti tilata, erittäin halvalla sekin.

23.12. hyppäsin Helsingin rautatieasemalla Ouluun vievään junaan, joka oli noin vartin myöhässä. Onneksi Kuusamon bussi odotti junamatkaajia, ja pääsin yhdentoista jälkeen illalla kotiin. Jouluaattona perinteiset jouluruoat ja lahjojen jakamiset. Sain vaatteita, rahaa, keittokirjan, uusimman Viivi & Wagner-albumin ja Master of Movies-lautapelin, unohtuikohan jotain. 26. päivä Miia tuli visiitille, ja 30. päivä lähdimme Uuraisille tämän kotipuoleen. Siellä sain vielä lahjaksi mukin, dödöä, suklaata, kahvia, shampanjaa ja vaahtokarkkeja. Velipoika täytti tuolloin 30 vuotta. Matkalla Uuraisille Oulussa oli odotusaikaa, joten käytiin Pelastusarmeijan myymälässä linja-autoaseman vieressä. Sieltä löytyi siisti nahkalompakko 0,50 eurolla ja Neil Hardwickin lehtijutut kokoava Neilin tähteet-kirja, en muista hintaa, mutta halpa sekin.

31. päivä sitten Jyväskylään Alkio-opistokavereiden kanssa vuodenvaihdetta viettämään. Saavuimme paikalle viiden jälkeen, nukkumaan alettiin siinä aamukuudelta. Jyväskylän kaupunki ei ilmeisesti järkännyt ilotulitusta tänä vuonna, köyhää. 1. päivä oli edessä paluu Uuraisille. Sitä ennen kävimme mm. Miian isän kanssa syömässä ravintolassa, ja iltasella oli vuorossa tälle antamani Collateralin katselua ja saunomista. 2. päivä tämä käytti minua urheiluliikettä pitävän tutun kiropraktikon luona. Issias on vaivannut minua jo pitkän aikaa, joulukuussa varasin lääkärin tammikuun 11. päivälle. Miekkonen ohjasi minut takahuoneeseen, jossa istahdin penkille ja kyyristelin, kun tämä tunnusteli alaselkääni. Käskettäessä nousin istuma-asentoon, kun hän painoi samalla kädellään selkääni. Jonkun nikaman se laittoikin paikalleen. Vaikka en ole vielä ihan 100% entisessä kunnossa, auttoi tuo visiitti paljon. Hoitosessio maksoi viisi euroa (ei tosin minulle).

Selänfiksauksen jälkeen kuskimme päätti viedä meidät Keskisen kyläkauppaan, jonne oli jotain reilun tunnin ajomatka, mutta eipä tuo haitannut. Paikka oli valtava. Sain takin, kolme puseroa, housut ja huivin noin 80 eurolla. 3. päivänä ei tullut tehtyä mitään ihmeellistä, aloimme katsomaan videolta Gandhi-elokuvaa, jota en ole aiemmin nähnyt. Mainio on se, vielä kesken.

Käväisin eilen katsomassa The Weather Manin (3+/5), hyvä oli se, joskin Verbinskin ja Cagen yhteistyöltä olisi voinut odottaa parempaakin. Viihdytti kuitenkin kestonsa ajan oikein hyvin. Gacea on aina kiva nähdä, harmittaakin nyt vähän että Lord of War meni ohi. Pitäisiköhän käväistä katsomassa Tennispalatsissa ensi torstaina, kun on vapaapäivä. Ehkä kuitenkin odotan DVD:tä.

Battlestar Galactica alkaa tässä kuussa Neloselta, tosin eivät näytä sarjan aloittavaa minisarjaa, vaan menevät suoraan ykköskauteen. Aikamoisen typerää, mutta ei kannata tuon vuoksi jättää katsomatta, itsekin katsoin ykköskauden sujuvasti ilman minisarjan näkemistä. Se kun oli kadonnut postissa, ts. mennyt vanhaan osoitteeseeni... Suosittelisin kuitenkin hommaamaan välittömästi esim. Playsta sen minisarjan, koska se kuuluisi toki nähdä ensin ja sarja on loistava.