Lääkärillä, vihdoin

Minulla oli tänään lääkäriaika Espoon Tapiolan terveysasemalla klo. 10.10. Viime viikon maanantain lyhyt kiropraktikkosessio auttoi paljon, mutta sängystä nousu voi yhä välillä olla tuskaa. Matkasin bussilla paikalle hyvissä ajoin. Muistin ensin vähän väärin osoitteen, että se olisi numero 5, mutta se olikin oikeasti 2. Lähdin siis etsiskelemään taloa väärältä suunnalta, ja päätin kysyä vastaantulijalta neuvoa. Ensimmäinen oli joku eläkeläismies. "Anteeksi. Anteeksi." Mies käveli reagoimatta minuun mitenkään. "Kiitos!" huikkasin miehen perään katsomatta.

Jatkoin matkaa, ja vastaan käveli vanhempi eläkeläisnainen. "Anteeksi..." Nainen hymyili, osoitti korvaansa ja melkein sanoi jotain. Hymyilin ja sanoin ehkä että "ok". Kävelin eteenpäin ja tulin siihen tulokseen, että olin luultavasti menossa väärään suuntaan. Lähdin takaisinpäin, ja kohta vastaan tuli ystävällisen näköinen, aiempia vähän nuorempi eläkeläismies. "Anteeksi, osaisitteko neuvoa missä olisi Tapiolan terveysasema?" tiedustelin. Ystävällisesti hymyilevä mies neuvoi minua kävelemään eteenpäin mäen päällä sijaitsevalle bussipysäkille, jonka vasemmalta puolelta löytyisi se terveysasema. Kiitin miestä ja palasin bussipysäkille, jolle olin jäänyt. Terveysasema oli sen vieressä. En kuitenkaan ole umpisokea, sillä puolen rakennusta ei vain lukenut mitään, eikä se näyttänyt erityisemmin joltakin terveysasemalta.

Katsoin muistiinpanojani, suunnistin kolmanteen kerrokseen ja löysin nopeasti lääkärini oven. Kello oli ehkä vähän yli puoli kymmenen. Aloin lukemaan Kotilääkäriä. Siinä kerrottiin sopivasti selkävaivoista. Muutaman minuutin kuluttua paikalle ilmestyi nuori nainen, joka kysyi, oliko hänen nimeään mainittu. Totesin, että ei oltu, ja että lääkäri oli juuri kävellyt huoneeseen sisään. Noin klo. 9.50 ovi aukesi ja lääkäri sanoi naiselle "ole hyvä", johon nainen vastasi "moi!". Kohta huoneesta kuului iloinen naurunremakka. Naurut loppuivat vähän ajan kuluttua, minuutit kuluivat, 10.10 tuli ja meni.

Klo. 10.30 ovi avautui, nainen poistui ja lääkäri kutsui sisään. Hän osoittautui ihan sympaattiseksi. Piti kävellä varpaillaan, sitten kantapäillä. Piti venytellä eteen ja taakse. Lääkäri paineli selkää ja kysyi, sattuuko. Eipä oikein mikään sattunut. Piti mennä makuulle, lääkäri taivutteli jalkaa, ja nyt sattuikin jo vähäsen. Päätyi sitten antamaan reseptin Voltaren Rapid 50 mg:hen (tulehduskipulääke) ja Sirdalud 4 mg:hen ja sovittiin että käyn röntgenissä, jahka olisin ollut 24 tuntia nestemäisellä dieetillä.

Menin varaamaan röntgenaikaa, siellä sympaattinen nainen totesi, ettei 24 tunnin nestedieetti olisi tarpeen, ellei vatsassa olisi hirveästi tavaraa. Nyt olisi kuulemma vapaata aikaa, voisin käydä heti kuvauksissa. Enpä sitten pannut vastaan, joten muutaman minuutin kuluttua minut kutsuttiin kuvauksiin. Piti riisua alushoususilleen, ja aika mielenkiintoisena yllätyksenä jälkikasvun suojausta varten oli oma suojajuttunsa, jota piti pitää housujen alla kuvauksessa. Good times. Olin aika neuroottinen sen kanssa, että onhan kaikki nyt varmasti niin kuin pitääkin, vai pitääkö joskus tyytyä adoptioon. Ottivat vissiin kolme kuvaa, lääkäri kuulemma soittelisi maanantaina klo. 13-14 välillä. Toivottavasti ei kuitenkaan vihaisena siitä, etten suorittanut sitä nestedieettiä.

Kotona söin, otin torkut ja lähdin töihin. Kampissa kävin reseptini kanssa apteeksissa asioimassa nuorehkon miehen kanssa. Ei kauheasti hymyillyt, mutta vaikutti kuitenkin ihan mukavalta. Kysyin, mahtaisiko aspiriiniallergiani haitata uusien lääkkeiden kanssa. Lääkärini ei ollut kysynyt allergioista, enkä minä ollut huomannut mainita asiasta. Kerroin miehelle käyttäneeni Ketoriinia ala-asteesta lähtien saatuani silmiini turvotusta Aspiriinista, mutta nyt sekin aiheutti turvonneen huulen. Ibumaxista en kuitenkaan ollut saanut oireita, totesin. Hän huomautti, että Ibumax on samaa ainetta kuin Aspiriini. Mielenkiintoista, totesin. Vähän myöhemmin huomautin, että ehkä se olikin Disperiini, josta sain nuorena allergisen reaktion, mutta sekin taisi olla aika samaa koostumusta. No, oli miten oli.

Lääkäri epäröi Voltarenin kanssa ja lähti yrittämään saada lääkäriäni puhelimitse kiinni. Ei onnistunut. Totesi, että uskaltaisi antaa lääkkeen, koska en ollut allerginen Ibumaxille, mutta voisin myös jätää lääkkeen ostamatta, koska sitä ei saisi vaihdettua myöhemmin. Ostin nyt sen kuitenkin, hän kehotti ottamaan lääkäriin yhteyden jos tulisi hengenahdistusta tms.

Apteekkivisiitti vei noin kolme kertaa pidempään kuin olin odottanut, joten tulin vähän myöhässä töihin. Otin yhden Voltaren-tabletin, eikä kolmen tunnin sisään ainakaan ole tullut mitään allergista reaktiota, eikä varmaan tulekaan. Sirdaludia otetaan tosiaan yksi kappale nukkumaan mennessä, voi kuulemma aiheuttaa väsymystä, mikä sopisikin ajankohtaan. Saapa sitten nähdä, onko lääkkeistä apua ja mitä röntgenkuvista sanotaan.