Sin Nombre ilmatteeksi CDonissa

CDonissa on ainakin vielä tänään katsottavissa Sin Nombre ilmaiseksi (vuorokausi katseluaikaa kuitenkin), vaihtuneeko joulukuun myötä johonkin toiseen leffaan. Leffa sai Eberiltä täydet neljä tähteä, IMdb-pisteitä 7.7.

Linkki: http://downloads.cdon.com/index.phtml?action=nav_page&navigation_id=23742

IMDb: http://imdb.com/title/tt1127715/

An Idiot Abroad

Karl Pilkingtonin kahdeksanosainen matkasarja An Idiot Abroad voi hyvinkin olla suosikkijuttuni, jonka olen katsonut tänä vuonna. Sarjassa Ricky Gervais ja Stephen Merchant lähettävät miehen katsomaan maailman seitsemää ihmettä. Karlin tietämättä taka-ajatuksena on kuitenkin tehdä miehen reissuista mahdollisimman tympeitä, ja marinan aihetta löytyy jokaiselta matkalta rutkasti, joskin mukaan mahtuu myös hyviäkin hetkiä. Jaksot kestävät noin 42 minuuttia, ja HD:lle kuvatun sarjan kuva näyttää todella hyvältä blu-raylla. Gervaista ja Merchantia nähdään aina jaksojen alussa, kun nämä kertovat Karlille tämän matkakohteesta, ja näitä kuullaan satunnaisesti puhelinkeskusteluissa Karlin kanssa. Viimeisessä jaksossa kolmikko on koolla puhumassa Karlin kokemuksista.

Fanina sitä olettaa kaikkien tietävän Pilkingtonin, mutta jos tämä on mennyt jotenkin ohi, voi mieheen tutustua vaikkapa Google Videossa katsottavissa olevassa Karl Pilkington: Satisfied Fool -dokkarissa. Kaikki saatavilla olevat/olleet XFM-jaksot ja podcastit kuunnelleena sekä Karlin kirjat (Karlology ja Happyslapped by a Jellyfish) lukeneena An Idiot Abroadia tulee katsottua koko ajan hymy huulilla. Karl kirjoitti reissuistaan myös kirjan, joka pitääkin laittaa tilaukseen. Luultavasti sorrun myös tilaamaan ennemmin tai myöhemmin Ricky Gervais Show -dvd:n, vaikka keskustelut onkin jo kuultu. Mies sai tv-reissailusta tarpeekseen ja kieltäytyi toisesta kaudesta. Toivottavasti tälle kuitenkin saadaan kehitettyä vielä joskus jokin toinen sarja, en kyllästy ikinä kuuntelemaan Karlin juttuja.

Heroes S1-S4-blu-ray-boksi oli Amazonin black friday salessa hitusen alle 50 puntaa, eli 30 puntaa pois normaalihinnasta. Olisihan tuon voinut hommatakin, kun neloskausi yksin jo maksaa vain 10 euroa vähemmän. Tässä on kuitenkin menoja jo muutenkin ihan tarpeeksi, että tyydyn vain hankkimaan jossakin välissä tuon neloskauden blu-rayn, S1-S2-boksi on nyt hyllyssä dvd:llä ja kolmas kausi BD:llä.

Kyttäsin torstaina digikamera kädessä kännykän ruudulta kuin kunnon nolifer, että kuinka nopeasti Fringen kakkoskauden blu-rayt menisivät tällä kertaa kaupaksi. Aika nopsaanhan ne (tarjous olisi ollut tunnin voimassa), tiedä sitten oliko alekappaleita nyt myynnissä yhtä paljoa kuin ensimmäisellä kerralla.

Fringe season 2 -blu-ray halvalla

Englannin Amazonista sai eilen Fringe S2-blu-rayn n. 24,7 eurolla (ei tullut postituskuluja, alennusta noin 25,8 euroa) black friday salesta, ja ale tulee näköjään taas kolmen tunnin kuluttua tätä kirjoittaessani. Sain eilen omani, kaikki menivät neljän minuutin sisään. Tarjoussivu täällä: http://www.amazon.co.uk/Deals-Week/b/ref=cs_top_nav_gb27?ie=UTF8&node=350613011

Linkki tuolleen kun naputan kännykällä, eikä normaali keino onnistu.

Niin ja Heroes s1-s4-blu-ray-boksi myös alennuksessa puoli tuntia ennen Fringeä.

Levylisäykset ja katsotut leffat

Tuollaisia levylisäyksiä on tullut kokoelmaan viime kerran jälkeen:
Friday Night Lightsia en ole nähnyt jaksoakaan, mutta sitä on kehuttu /Filmcastissa, joten piti nyt tilata ykköskausi kun Englannin Amazonista sai halvalla. Samalla tuli pitkään odotettu Karl Pilkingtonin sarja An Idiot Abroad, joka ilahduttavasti ilmestyi dvd:n lisäksi myös blu-raylla. Smilla's Sense of Snow tuli tilattua CDonista postimaksuitta 3,90 eurolla, kun siinä on Gabriel Byrne. Mitään noista en ole vielä katsonut. Arkham Asylumin sain viimein hankittua halvalla, Huuto.netistä 16 eurolla postikuluineen. Erinomainen peli, se. Kingdom of Heavenista lisää alempana.

Dinner with Friends (4/5) oli nähty jo viime päivityksessä, mutta unohdin mainita sen. HBO:n tuottama elokuva perustuu näytelmään. Se keskittyy täysin neljään hahmoon (kahteen pariskuntaan). Paljon dialogia, vähän tapahtumapaikkoja. Tuskin tulee toistamiseen katsottua, mutta hyvä leffa kuitenkin. Sen lainatessani tosin jotenkin ajattelin kyseessä olevan The Last Supperin, joka on yhä näkemättä.

Earth (Planeettamme Maa -elokuva) (4½/5) oli odotellut katsomista dvd-pinossa maaliskuusta asti, hyvä että tuli viimein katsottua. Mikaela kirjoitti juuri leffasta, joten en jaksa tästä sanoa kuin että kannattaa katsoa. En kyllä tiedä tuleeko tätäkään katsottua toistamiseen, joten jos joku haluaa ostaa uudenveroisen dvd:n, voi laittaa viestiä.

Tositarinaan pohjautuva The Blind Side (katselun yhteydessä 4/5, jälkeenpäin ajatellen ehkä 3½/5) toi Sandra Bullockille Oscarin. Enpä tiedä oliko tuo nyt niin ihmeellinen roolisuoritus, ehkä äänestäjät tykkäävät vain tuollaisista "älä ryppyile mulle" -naisrooleista, josta Roberts myös sai (ansaitusti) Oscarin Erin Brockovichissa ja Weaver olisi saanut Oscarin, jos Aliens ei olisi ollut scifiä. The Blind Side oli vähän turhan siloiteltu stoori ilman kummoisia konflikteja, mutta muuten oikein kiva.

Predatorsia (3½/5) odotin innolla, kun Robert Rodriguez oli mukana tuottajana. Eihän tämä huono ollut, mutta ykkönen teki jo kaiken paremmin viidakkoympäristössä. Toki tässä oli joitakin uusia ideoita ja predatorit ovat aina siistejä, mutta välillä apinoitiin turhaan alkuperäistä leffaa, eikä tämä lopulta ollut mikään hirveän ihmeellinen. Ihan kertakatselun arvoinen kuitenkin.

Muumi ja punainen pyrstötähti (3/5) ei ole hääppöinen katastrofielokuvana, mutta muuten ihan ookoo. Leffan animaatiotyyli on vähän turhan (k)ankea elokuvatuotannolle ja Pikku Myyn puute on sääli, mutta Muumi-fanille varmaan ihan kiva. Olisinkin päässyt katsomaan tämän Helsinkiin näytökseen, jossa oli Björk myös mukana, mutta vaimolla oli silloin työpäivä.

En ollut katsonut Pirates of the Caribbean -jatko-osia Dead Man's Chest (4/5) ja At World's End (4/5), vaikka alkuperäisestä tykkäsinkin. Jotenkin eivät vain olleet erityisemmin kiinnostaneet, mutta kun leffat tulivat vastaan kirjastossa, oli sama tsekata ne viimein. Olivathan nuo kelpo seikkailuja ja komean näköisiä leffoja. Nelososa tuleekin sitten ensi vuonna.

Miracle at St. Anna (4/5) ei ole Spike Leen parhaita leffoja, mutta selvästi parempi kuin IMDb-pisteistä voisi luulla. Mustiin sotilaisiin toisessa maailmansodassa keskittyvässä elokuvassa on hyviä hahmoja ja pari erinomaista kohtaa. Noin 2,5-tuntisena leffa on ehkä vähän turhan pitkä, mutta joka tapauksessa katsomisen arvoinen. Joseph Gordon-Levitt tässä pikkuroolissa toimittajana nykypäivänä.

Dogvillen jatko-osa Manderlay (4/5) jatkaa ykkösosan tyyliä simppeleine lavasteineen. Nicole Kidmanin ja James Caanin tilalla ovat Bryce Dallas Howard ja Willem Dafoe, mikä on vähän sääli etenkin Kidmanin puuttuessa, mutta Howard on kuitenkin tässä ihan jees. Tässä Howardin päähahmo vapauttaa orjina pidetyt mustat velvollisuuksistaan, ja hyvistä aikeista seuraa taas paljon harmia. Hyvä tämäkin, mutta Dogville kolahti paremmin. Saa nähdä, onko Lars von Trier tekemässä joskus trilogialleen päätösosan.

Kingdom of Heaven director's cut (5/5) on noin 45 minuuttia pidempi kuin alkuperäisversio, ja kestää ilman lopputekstejä kolme tuntia. En ollut katsonut teatteriversiota, koska olin kuullut ohjaajan version olevan paljon parempi. CDonista sai DC-blu-rayn 7,95 eurolla, joten tuo tuli viimein katsastettua. En välitä kauheasti Orlando Bloomista, mutta tässä hän oli varsin hyvä pääroolissa, synkistely sopii miehelle paremmin kuin virnistely. Hyvää äksöniä (etenkin loppupuolen mahtava hyökkäys), vaikuttavaa kuvastoa (esmes joukkokohtaukset) ja parasta katapulttitykitystä mitä olen nähnyt. Scottin parhaita leffoja, director's cut kannattaa etsiä käsiinsä.

Young Adam (4/5) on aika hidastemponen draama, jossa Ewan McGregor ja Peter Mullan poimivat alussa naisen ruumiin joesta. McGregor tässä apumiehenä pariskunnan (Mullan ja Tilda Swinton) jokilaivalla, ajautuen suhteeseen Swintonin kanssa. Alussa tuli kyllä mieleen, että jaksaakohan tätä katsoa kokonaan, mutta olihan tuo ihan mielenkiintoinen lopulta. Mullan taisi tulla viimeksi vastaan Boy A:ssa, tätä on aina kiva nähdä.

Dead Set, Supernatural ja muuta katsottua

25th Hour (5/5) taitaa olla Spike Leen paras leffa. Se onkin tullut katsottua muutaman kerran aiemminkin.

Onneksi en katsonut kirjastosta lainassa olevaa Lars von Trierin Manderlayta ennen Dogvillea (5/5), se kun jatkaa jälkimmäisen tarinaa, mistä en ollut tietoinen ennen Dogvillen katsomista. Dogvillessa ganstereita pakoileva Nicole Kidman saapuu pikkukylään, jonka nurja puoli paljastuu pikkuhiljaa. Ruotsissa kuvattu lähes kolmetuntinen leffa tapahtuu sisätiloissa minimalistissa lavasteissa, vähän kuin olisi näytelmä. Taloissa ei ole seiniä tai ovia, oikean koiran sijaan lattialla on koiran ääriviivat jne. Tämä ei kuitenkaan estä ollenkaan eläytymästä tarinaan, ja leffa oli varsin mainio.

Annette Bening, Nicole Kidman, Natalie Portman, Helena Bonham Carter, Amy Adams ja Hilary Swank turisevat tunnin ajan tässä videossa. En ole vielä katsonut, mutta artikkelissa mainitaan, että Kidman mailailee yhä Lars von Trierin kanssa.

Children of a Lesser God (5/5) oli erinomainen draama, joka tuli lainattua John Hurtin vuoksi. Tämän hahmo saapuu opettajaksi kuurojen kouluun, missä Marlee Matlinin hahmo on töissä siivoojana. Matlin sai roolistaan Oscarin. Viimeksi tätä ennen olen nähnyt naista The L-Wordissa. Leffassa olivat kyllä kohtuullisen ärsyttävät kasarisyntikkamusiikit, mutta pahempiakin on tullut vastaan.

Rod Lurien (The Contender) ohjaama tosipohjainen Resurrecting the Champ (4/5) ei ollutkaan mikään nyrkkeilyleffa, kuten dvd-kotelon kannesta olin päätellyt, vaan käsitteli enemmänkin journalismia. Samuel L. Jackson tässä kodittomana ex-nyrkkeilytähtenä ja Josh Hartnett toimittajana, joka kiinnostuu miehen tarinasta. Jackson on mainio ja Hartnettista en ole ikinä erityisemmin välittänyt, mutta tässä hän oli erittäin hyvä.

High Crimes (3½/5) oli sellainen perustrilleri, jota ei tarvitse toista kertaa katsoa. Ihan viihdyttävä kuitenkin, Morgan Freeman ja Ashley Judd ovat hyvä parivaljakko. Nämä yrittävät pelastaa James Caviezelin esittämän Juddin miehen armeijan häntä kohtaan esittämiltä syytteiltä.

Todd Fieldin (Little Children) In the Bedroom (5/5) tuli katsottua jo toista kertaa. Loistava leffa, jonka voisin listata draamasuosikeissani. Elokuva sai Oscar-ehdokkuudet tärkeimmissä kategorioissa, mutta ei voittanut yhtään. Pitää joskus hankkia kokoelmaan.

Supernaturalin viitoskausi (5/5) oli taas parhautta. Oli kivaa nähdä Galacticasta ja Lostista tuttuja naamoja tällä kaudella. Pääjuoni puksutti hienosti eteenpäin, täytejaksot olivat pääosin vallan mainioita ja tuli taas todettua, että kaiken synkistelyn ohella Supernatural on usein hauskempi kuin moni komediasarja. Sarja yllättää myös aina sillä, miten väkivaltaista matskua tekijät saavat menemään läpi. Lempparisarjoja, helpotus että ensi vuonna pääsee katsomaan kuutoskautta, kun aikoinaan vaikutti siltä että viides jäisi viimeiseksi.

Dead Set (5/5) oli positiivinen yllätys. Ei sillä, ettenkö olisi odottanut sen olevan hyvä, mutta en sentään näin hyvä. 142 minuutin mittainen E4-kanavalle tehty minisarja on kuin erinomainen zombie-elokuva. Tarinassa zombie-epidemia leviää nopeasti Englannissa samaan aikaan kun Big Brother -talossa on häätöilta. Tämä ei ole sellainen, että seurataan BB-elämää asukkaiden ollessa tietämättömiä ulkomaailman tapahtumista, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin paljolti sinne BB-taloon. Sen lisäksi sarja seuraa myös tapahtumia ulkomaailmassa.

Sarjan väkivaltaisuus yllätti, on vaikea kuvitella miten se olisi voinut olla enää graafisempi. Verta ja gorea on rutkasti hienosti toteutettuna, pienoinen ylläripylläri oli esim. nähdä zombeja mässyttelemässä ihmisten sisälmyksiä. Sarjan visuaalinen ilme on aika väritön, ja se toimii sarjan scoren tavoin erittäin hyvin. Zombit ovat juoksevaa sorttia ja ne ovat oikeasti uhkaavia, mielettömiä tappokoneita. Voisi luulla, ettei tällaisessa britti-tv-tuotannossa onnistuttaisi tuossa täysin ja lopputulos olisi hyvä yritys -tasoa, mutta Dead Set osoittaa ennakkoluulot vääriksi. Hahmot ja näyttelijät ovat hyviä, suosikeina Jaime Winstone pääroolissa sekä Andy Nyman huvittavana, ylimielisenä kusipäätuottajana. Jos kauhu ja zombie-elokuvat kiinnostavat, kannattaa Dead Set ehdottomasti katsastaa. Viisiosainen sarja tuli katsottua putkeen (jaksojen välissä ei krediittejä, edellisten tapahtumien kertaukset vain), ja tämä oli tosiaan kuin olisi katsonut reilun kahden tunnin zombie-leffan. Tulee katsottua uudestaankin.

The Crazies In Treatment

The Crazies (4½/5) oli mainio kauhuleffa, josta en tiennyt etukäteen muuta kuin taglinen ja julisteen/dvd-kotelon kuvan, siitä tietty pystyi jo päättelemään jotain. Pääosaheppukin tuli yllätyksenä. Pikkukaupunkimiljöö on hyvä, jännitystä rakennetaan toimivasti eikä verta säästellä. Ei mitään kovin omaperäistä, mutta toimii.

The Clearingissa (3/5) Willem Dafoe kidnappaa elämässään menestystä nauttineen Robert Redfordin. Helen Mirren vaimona saa henkistä tukea lapsiltaan ja FBI:ltä. Vähän tylsästi ohjattu trilleri on ihan ookoo, mutta ei mitään ihmeellistä. Leffan tärkeintä antia on Redfordin ja Dafoen sanailu näiden matkatessa tuntematonta määränpäätä kohti. Ei todellakaan mitään edge of your seat -kamaa, mutta ihan katsottava, jos haluaa nähdä Redfordin ja Dafoen yhdessä.

Mona Lisa Smile (3½/5) ei ollut niin paha chick flick kuin olin pelännyt. Julia Roberts yrittää saada 50-luvulla taideopettajana yhteiskunnan aivopesemät naisoppilaansa tajuamaan, että elämässä voi tavoitella muutakin kuin naimisiinmenoa ja kotiäitinä olemista. The Wiren McNulty eli Dominic West on tässä piristys mieskatsojalle. Tarina lässähtää loppupuolella, kun elokuvan ääliöhahmoa kohtaan pitäisi alkaa sympatiseeraamaan.

The Family Stone (3½/5) oli vähän kuin Meet the Parents naisen (Sarah Jessica Parker) näkökulmasta, vähän draamapainotteisempana. Tämä oli lojunut mitkään laatikossa, piti nyt katsastaa kun tajusin Luke Wilsonin olevan mukana. Vähän tiukkapipo SJP menee tässä jouluksi poikaystävänsä (Dermot Mulroney) vanhempien & perheen luo, jotka eivät ole innoissaan naisesta. Ihan kelvollinen, jos haluaa katsoa "perhe koolla joulun alla" -leffan.

Once (5/5) tuli katsottua jo aiemmin tänä vuonna Canalilta, mutta lainasin nyt kirjastosta kun vaimo ei ollut nähnyt. Yhä erinomainen musikaalidraamakomedia. Nyt toisella katselulla kokonaan esitettyjen biisien olisi välillä toivonut menevät ohi nopeammin, kun olivat vielä aika hyvin muistissa, mutta muuten oli ihan kiva katsoa tämä taas uudelleen, hahmot ovat niin sympaattisia.

In Treatmentin (5/5) 35 jakson mittainen kakkoskausi oli vähintään yhtä erinomainen kuin ensimmäinen kausi, luultavasti vielä parempi. Potilaat taisivat olla edelliskertaa mielenkiintoisempia, ykköskauden vastaavia vähättelemättä, ja Paulia nähtiin aiempaa enemmän vastaanoton ulkopuolella, mikä on aina hauskaa vaihtelua. Tämä on suurimpia sarjasuosikeitani ja onkin hienoa tietää, että ensi vuonna ilmestyy taas uusi kausi.

Pari tv-sarjalisäystä + katsotut elokuvat

Englannin Amazonissa oli sen verran halvalla Supernaturalin kolmoskauden blu-ray, että oli pakko hommata se korvaamaan dvd-boksi. Nyt kasassa ovat blu-raylla kaudet 3-5 (1 ja 2 dvd:llä), jossakin välissä pitää hommata ykköskauden blu-ray, ja kakkoskausi ilmestyy ilmeisesti ensi vuonna.

Viitoskausi on ollut taas erinomainen, ja kautta on viisi jaksoa jäljellä. Olen katsonut aina jakson illassa, en tosin joka ilta, muuten olisivat jo loppuneet. Paljon hauskoja juttuja ollut, tuntuu että sarja naurattaa enemmän kuin useimmat komediat. Esmes Ben Edlund on mainio kirjoittaja. Joka tapauksessa X-Filesin ja vastaavien ystävät missaavat aika paljon, jos eivät tsekkaa Supernaturalia.

Californicationin kolmoskausi puolestaan saapui CDonista. En vielä ole aloittanut sitä, mutta pitää katsastaa se pian. Tällä kertaa en kuitenkaan taida enää katsoa useita jaksoja putkeen, koska jatkoa ei ole luvassa pitkään aikaan, neloskausi kun ei ole edes vielä alkanut jenkeissä.

AMC:llä (Breaking Bad, Mad Men) on vastikään lähtenyt käyntiin uusi, kuulemma sarjakuvaan perustuva zombie-sarja The Walking Dead, joka oli saanut todella isot katsojaluvut. Mitä luin kommentteja, ihmiset tuntuivat tykänneen pilotista. Pitää pitää mielessä.

Jokunen leffa tullut katsottua taas. Romulus, My Father (4/5) oli Eric Banan ja Franka Potenten tähdittämä tosipohjainen draama, perustuen Raimond Gaitan muistelmiin. Potente emotional fuck-upina, Bana kovana mutta rakastavana nuoren poikansa isänä. Ei mikään kovin pirteä elokuva.

Sherlock Holmes (3½/5) oli ihan kiva, mutta eipä tuota uudestaan jaksaisi katsoa, eikä sinänsä kauheasti haittaisi vaikka jatkoa ei tulisi. No, sitä kuitenkin tulee, on sentään ihan hauskaa nähdä Noomi Rapace elokuvassa.

Milos Formanin Goya's Ghosts (4½/5) oli aika surullinen, vuoden 1792 Espanjaan sijoittuva elokuva, jossa Natalie Portman joutuu Espanjan inkvisition kynsiin. Stellan Skarsgård kuuluisana taiteilijana ja Javier Bardem sleazeball-pappina.

Kaiken se kestää (4/5) oli hyvä ranskalaistrilleri, jossa äidinkielenopettaja alkaa suunnittelemaan murhasta syytetyn vaimonsa pelastamista vankilasta. Hyvät päähenkilöt ja ihan jännä, ei nyt mitään erityisen nerokasta, mutta katsomisen arvoinen.

Vacancy (5/5) oli erinomainen kauhutrilleri, josta tuli hyvät fiilikset jo alkukrediiteissä, joihin oli panostettu. Todella jännä, yllättävän tyly, paljon mainioita, mieleenpainuvia kohtia ja hyvät hahmot & näyttelijät. Sama tyyppi ohjasi näköjään Predatorsin.

Dear Frankiessa (4/5) Emily Mortimer pestaa Gerard Butlerin päiväksi esittämään lapsensa isää. Erittäin hyvä draama, kiva nähdä Butleria välillä tällaisessa pienessä elokuvassa, jossa hän ei tapa koko ajan ihmisiä.