Tuli katsastettua X-Files-leffa. Olisi voinut olla (paljon) parempikin, mutta viihdyin kuitenkin. Mulderia ja Scullya oli kiva nähdä taas, enkä tylsistynyt missään vaiheessa. Heti leffan jälkeen tuntui, että olisi kai tässä ajassa voinut kehitellä jotain ihmeellisempääkin juonikuviota, ts. olisi ollut kiva nähdä tarinan pureutuvan enemmän sarjan mytologiaan. Jos kuitenkin jättää jossittelut sikseen ja hyväksyy, ettei leffa ole sitä mitä vanha fani siltä odottaisi, niin pääasiahan on, että sen parissa kuitenkin viihtyi.
Muistan vielä, kun näin X-Filesin pilotin mainoksen, jossa Mulder spreijasi asfalttiin punaisen X:n. Nauhoitin sitten sarjaa talteen alusta alkaen. Kahdelta viimeiseltä, lähes Mulderittomalta kaudelta minulla jäi jaksoja näkemättä, en tiedä kuinka monta. Nyt näin leffan jälkeen tuli mieleen, että voisi olla kivaa alkaa katsomaan koko sarjaa läpi alusta alkaen. Toisaalta katsottavaa on jo muutenkin sen verran, ettei sitä välttämättä tulisi katseltua tämän vuoden puolella.
Lisäksi tuntuu siltä, että muistan vielä aika hyvin ensimmäistenkin kausien tapahtumia, vaikken ole katsonut jaksoja vuosiin, joten yhtä hyvin voin odotella vielä, että muuten heikko muistini tekee tehtävänsä. Salaisissa kansioissa oli 8. kaudella vähän sama juttu kuin Northern Exposuressa, eli Villissä pohjolassa, kun Rob Morrow eli Fleischman lähti paljolti sarjasta, mutta näkyi kuitenkin sitten vielä välillä, ja sitä odotti että näkisi taas parhaan hahmon uudelleen.
Minusta oli ihan kiva, miten tuosta leffasta ei haluttu kertoa etukäteen paljon mitään ja ihmisiä huijattiinkin levittämällä feikkikuvia (no, ainakin
yksi) kuvauksista. Vanhoina hyvinä aikoina uudesta megaleffasta ei oltu jauhettu kaksi vuotta ennen sen julkaisua, näytetty tuotantopäiväkirjoissa miten kaikki toteutettiin, esitetty elokuvan kohokohdat viidessä eri trailerissa ja luettu muun maailman tuomio leffasta ennen sen näkemistä. Kun minä olin nuori, oli siistiä, kun ulkomaisessa pelilehdessä oli joku yksi kämäinen kuva Predator 2:sta, ei edes itse predatorista. Sitten leffa tupsahti vuokraamoon, eikä ollut mitään hajua mitä siinä tapahtuisi, koska sitä tietoa ei tuputettu joka tuutista.
Muistan, kun kaveri oli vuokrannut tuon Predator 2:n sen tultua juuri videolle, ja sain sen häneltä lainaan. Hän sanoi, ettei siinä näkynyt paljoa sitä predatoria. Yllätyin sitten, miten paljon sitä siinä näkyi. Ilmeisesti kaveri odotti, että predator on leffassa jossakin pääpuheroolissa. Hitto, Predator 2 olisi kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa. Vaikka stoori ei taida olla mikään huippu sinänsä, leffan viimeiset kolme varttia ovat rautaa, muistelen.
Katsoin nyt teatterissa Bondin ja The Day the Earth Stood Stillin trailereita vähän matkaa alusta ennen kuin suljin silmäni überspoilereiden vyöryessä kankaalle. Huvittavaa, miten jotkut valittavat komediasta, että parhaat vitsit oli näytetty jo trailerissa. Ikään kuin se traileri olisi pakko katsoa, tai että olisi yllättävää, että komedian traileri yrittää antaa elokuvasta mahdollisimman hauskan kuvan.
Vielä X-Filesistä ja vanhoista hyvistä ajoista, miten muistan, kun keskiviikkona kuudes toukokuuta 1998 puhuin kaverin kanssa koulussa edellisillan neloskauden finaalista, että tekiköhän se Mulder oikeasti itsemurhan. Nykyään jaksoa katsoessa olisi jo tiedossa, että Duchovny on tehnyt kolmen vuoden sopimuksen jatkosta tms., se mihinkään ole lähdössä sarjasta.
Toki spoilaavilta trailereilta, ziljoonilta arvosteluilta sun muilta voi välttyä ummistamalla niille silmänsä, ja niin olen paljolti tehnytkin jo pitkään. Jokainen saa tehdä mitä haluaa, mutta mietinpä silti, pitäisivätkö ihmiset edes hitusen enemmän katsomistaan elokuvista, elleivät he olisi altistuneet etukäteen niihin liittyvälle informaatiotulvalle, joka on helposti saatavilla; jos sitä dramaattista käännettä päähahmon elämässä, joka sattuu elokuvassa vartin kohdalla, ei olisi tehty katsojalle selväksi trailerin 20 ensimmäisen sekunnin sisällä.