Bokseja

Siinäpä tämän viikon dvd-lisäykset. T L Wordin kolmoskausi tuli maanantaina CDonista, sopivasti katsoin tuolloin kakkoskauden finaalin. Tasaisen laadukas kakkoskausi oli erinomainen. Ykköskauden finaalin näkemisestä oli jo vuosia, joten oli kiva palata sarjan pariin pitkän tauon jälkeen. Pitkässä tauossa on etuna se, että uusia jaksoja voi katsoa rutkasti dvd-bokseilta, jotka voivat olla jo alennuksessa. Jenkeissä näkyy nyt The L Wordin viides kausi. Toisin kuin kakkoskaudella, kolmoskauden levyillä on DD 5.1-raita, josta iloitsin, sillä kävin taannoin hakemassa varastosta 5.1-settini, joka ei ollut edellisessä pikkukämpässä ollenkaan käytössä ja on nyt nykyisessä asuessa ollut paketissaan. Mukava kuunnella taas parempaa ääntä.

Sivun oikeassa laidassa taas päivitetty viimeksi katsotut leffat/sarjat. Tänään lähdin käymään Kampin keskuksen Anttilassa ostaakseni Gilmore Girlsin kolmos- ja neloskauden, jotka olin nähnyt plussa-alennuksessa hintaan 19,95e. Miia on kerrannut nyt kahta ensimmäistä kautta dvd:ltä, joten tuntui sopivalta hetkeltä hommata lisää bokseja. Olen nähnyt nuo kaksi ensimmäistä kautta dvd:ltä ja kolmannen videolta (otin jaksot aikoinaan telkusta talteen samalla kun katsoin vanhempia jaksoja ensimmäistä kertaa dvd:ltä), mutta seuraaminen keskeytyi sitten kun olisi pitänyt osata katsoa sitä viikonloppuisin telkusta.

Nyt sitten näin Kampissa, että neloskauden boksit olivat jo menneet, enkä viitsinyt sitten ostaa vain kolmoskautta, jonka olin jo nähnyt. Harmittelin, etten ollut ostanut kausia kun oli ollut tilaisuus. Sitten keksin, että voisin käväistä rautatieaseman vieressä olevassa Anttilassa katsastamassa, josko siellä olisi niitä. Olihan siellä, ja Kampin tyhjä hylly osoittautui onnenpotkuksi, sillä toisessa Anttilassa oli paitsi kolmos- ja neloskautta, myös viidettä ja kuudetta kautta samassa alennuksessa.

Bokseja silmäillessäni joku keski-ikäinen nainen tuli ja kysyi, oliko siinä seitsemättä kautta. Eipä ollut. Hän totesi sen julkaisupäivän olevan huomenna. Sitäpä en tiennytkään, totesin. Hän huomautti, että joskus dvd voi tulla vähän etuajassa kauppaan. Niinpä, sanoin. Hän kiitti, minä sanoin että eipä mitään ja jatkoin pohdiskelua, tohtisinko ostaa neljä boksia kerralla. Bussilippuni ei olisi enää pitkään voimassa, joten tein päätökseni, nappasin kaudet 3-6 syliini ja suuntasin kassalle. Hyvä että ostin, ei harmita. Seitsemäs kausi ilmestyy tosiaan huomenna, se onkin sitten sarjan viimeinen. Siihen mennessä kun pääsen kuudennen kauden loppuun, saattaa se hyvinkin olla jo alennuksessa.

Sekalaista

En ole muistanut sanoa, että Ollin suosittelemat podcastit olivat erittäin hyviä, olen seurannut. Tykästyin myös viimein Two Geeks, a Mic and a Podcastiin, jota olen vieroksunut, koska en välittänyt toisesta juontajasta (tai ehkä lähinnä tämän äänestä), mutta nyt pääsin asian yli ja kuuntelen kumpaakin mielelläni. Näiden X-Men 3 -jaksoa kuunnellessani opin, että leffan lopputekstien jälkeen olisi vielä tärkeää matskua. Enpä ollut moista odottanut elokuvan dvd:ltä katsoessani, ja asia alkoi niin vaivaamaan, että nousin keskellä yötä vielä katsastamaan sen lopetuksen. Onhan se kiva, jos lopputekstien jälkeen on vielä matskua, mutta ei nyt ehkä kannata pantata sinne asti "ainiin, ei se kuollutkaan" -tason paljastuksia.

Lisäsin tuohon oikealle linkkilistauksen alle listan tänä vuonna katsomistani elokuvista, yritän pitää ajan tasalla. DVD-listan päivitys on jäänyt, yritän korjata asian ennen kuin tulee vuosi edellisestä päivityksestä.

Tuli kiva biisi vastaan The L Wordin kakkoskauden toisessa jaksossa. En ymmärrä, miksi sarjan tehokas ja lyhyt alkutunnari piti vaihtaa sellaiseen teennäiseen tuubaan kakkoskaudella. Kuitenkin, kyseessä oli The Organin kappale Brother, jonka ostin iTunesista. En innostunut ainakaan vielä hankkimaan muita biisejä, levy ei vaikuttanut samanlaiselta löydöltä kuin myös L Wordista (pilotista) tutuksi tulleen Mr. Airplane Manin C'mon DJ, joka on parhaita ostamiani levyjä.

Postissa saapui Babylon 5 -käsiskirjojen 13. osa. Mukana tuli ohjeistus lomakkeen täyttämiseksi, jotta 14. kirjan ostaessa saisi myös ilmaisen 15. osan.
Kävinkin jo täyttämässä lomakkeen, homma sujui ongelmitta.

Uusi Lost nähty

Hyvä oli taas.

Postiluukusta kolahti tällä viikolla lainaan The Brave One, Stardust, The Dead Girl ja Curse of the Golden Flower. Eka ja toka nähty. The Brave Onesta tykkäsin tosi paljon, kiva nähdä Jodie Fosteria pitkästä aikaa mainiossa leffassa. Stardust ei ollut mikään kovin ihmeellinen. Olisiko sen suurin ongelma ollut siinä, että päähenkilö ei välittänyt riittävästi sellaista sense of wondermentia kohtaamaansa fantasiamaailmaa kohtaan, jotta se maailma olisi tuntunut riittävän uskottavalta tai ihmeelliseltä katsojalle. Plus se, että päähenkilö halusi kärrätä Claire Danesin nirppanokkaihastuksensa luokse kuin minkäkin orjan, mikä ei ole paras keino tehdä sankarista pidettävän.

Laskiaisrieha

Miia halusi sunnuntaina käydä lähistöllä laskiaisriehassa, joten sinnepä sitten suunnattiin. Ulkona myytiin arpoja eurolla, voittomahdollisuus olisi 50 prosenttia. Ostin yhden ja annoin Miian valita arvan. Voittohan sieltä tuli, sen voisi hakea sisältä. Voittopöydällä oli kaikenlaista krääsää, videota, pleikkaripeliä sun muuta. Annoin arvan, jolla sitten sai hands free -laitteen, jossa äänenmuunnin. Varmasti tulee tarpeeseen, jos pitää tehdä anonyymejä lunnasvaatimuksia. Otin hernekeittoa ja laskiaispullaa kahvin kera. Istuimme puisen pöydän äärellä ja yritin vältellä katsekontaktia vieraitten ihmisten kanssa. En tiedä oliko lopulta kovin riehakas tapahtuma, lunta kun ei ollut juuri nimeksikään, mikä sulki ohjelmasta pois ainakin hevosajelun.

Jatkoimme kävelyä ja tulimme vesilähteelle, jota jäin kuvaamaan kun Miia meni edellä. Lähtiessäni ottamaan tätä kiinni vastaani käveli mies, joka kiinnitti huomionsa kameraani ja aloitti dialogin. Hänellä oli kannossa Olympus-kamera, taisi olla 18x zoomilla ja olikohan siinä kahdeksan vai kymmenen megapikseliä. Hän totesi, että kamerani (Panasonic Lumix FZ-5, 12x zoom ja viisi megapikseliä) oli huonompi, minkä myönsin suoraan. Ajattelin, ettei kenelläkään kahjolla olisi noin hyvää kameraa, ja kuvaamisesta turistessamme nautin tästä juttutuokiosta ystävällisen muukalaisen kanssa. Hän kertoi kuvanneensa lehtiin, minä totesin kuvaavani ihan omaksi huvikseni. Jossakin vaiheessa paikalle käveli kaksi rouvashenkilöä koirinensa, näyttivät olevan miehen kanssa tuttuja. Toinen heistä totesi nähneensä miehen televisiossa. Alkoi todella kiinnostaa, kuka mies oikein oli. Hän puhui tv-visiittikokemuksistaan ja puhui sitten terveysasioista naisten kanssa, minun nyökkäillessä mukana ja välillä rapsuttaessa koiraa. Lopulta naiset jatkoivat matkaansa ja jutustelimme vielä vähän aikaa, kerroin mitä teen työkseni. Lopulta Miia tuli paikalle, ja ennen kuin mies lähti, kertoi hän onneksi nimensä. Kotona sitten selvisi, kuka hän oikein oli.

Dude, where's my clothes?

Kävin perjantaina hakemassa postista M:n H&M-paketin, jossa olisi minulle vaatteita. Avasin paketin ja purin tuotteet muoveista. Yllätyin vähän, että M oli tilannut aurinkolasit ja dorkan lippiksen. Sitten katsoin lähetyslistaa ja tajusin, että osa tilatuista tuotteista puuttui, ja ainakaan lippistä ja laseja ei ollut listalla ollenkaan. Oletin, että jotkut paketin tuotteista olivat listassa vain hieman harhaanjohtavilla nimillä, mutta M:n tultua kotiin hän totesi, ettei mikään paketissa tullut tuote ollut hänen tilaamansa. Jos joku (teini, veikkaisin) siis jäi ilman omaa tilaustaan, tältä ne (lippis, lasit, takki ja pusero) miinus musta T-paita näyttivät. H&M:ltä sanottiin, että roippeet voi lähettää takaisin.

X3

X-Menit tuli nyt viikon aikana katsastettua läpi, sain Miiankin katsomaan ensimmäisen. Hänkin tykkäsi ja katsoi loputkin osat. Kiva juttu, taannoin yllätyin kun hän suostui katsomaan Avalonin ja vielä piti siitä. Sunnuntaina oli vuorossa X3, jota en ollut nähnyt. Spoilausta tulee seuraavaksi. Ei oikein napannut tuttujen hahmojen tappaminen heti alkupuolella. Tylsää katsoa leffaa nähdäkseen hahmoja, jotka sitten pian teilataan, melkein yhtä tyhmää kuin ryhmän tappaminen Mission: Impossiblen alussa. Tshiish, sarja kertoi ryhmästä ja sitten leffa päättää kertoa yhdestä miehestä. Tässä nyt oli sentään muita tuttuja tyyppejä vielä kehissä, mutta etenkin Xavierin lähtö jätti ison aukon.

Tuli sellainen kuva Jeanin kauhistuneesta pikaflashbackista, että Scottin kuolemasta tulee vielä jotain dramaattista takaumaa, mutta sellaista ei tullut. Yhden päähahmon nirhaaminen ilman, että edes kunnolla nähdään, mitä tapahtui, on aika laimeaa. Alun Jean-flahbackissa, kun tämä kohotti ulkona olevat autot ilmaan, homma vedettiin liian vitsiksi Stan Lee -cameon ja lentävän ruohonleikkurin kanssa. Jotenkin ylipäänsä tuollainen wink wink, nod nod -tyylinen cameo ei minusta oikein sovi X-Men-leffaan.

Entä se enkelisiipityyppi. Muistin tyypin trailerista, ja luulin, että sillä olisi jokin merkittävä rooli elokuvassa, varsinkin kun leffan alussa oikein näytettiin pätkä tämän traumaattisesta lapsuudesta. Jos Singer olisi ollut ohjaajana, hahmo olisi saanut kunnollisen dialogikohtauksen ja jotain syvyyttä / tekemistä, nyt tyypin stoori oli, että "okei isä, lopetan mutanttina olemisen, eiku en haluakaan", "hei X-miehet, saanko bunkata täällä?" ja "saat anteeksi, isä", paitsi vähemmän syvällisemmin kuin tuosta voisi jo kuvitella. Sama juttu pätee kyllä suureen osaan hahmoista, se itsensä monistajakin oli niin turha. "Terve, osaan monistaa itseni" ja "hah, luulitte nappaavanne pahikset, mutta se olinkin vain minä monistettuna (ja palaudunpa vain yhdeksi jotta olisin mahdollismman helppo maalitaulu)", ja sitten siirrytään muualle ilman että nähtäisiin mitä hahmolle tapahtui.

Se on kiva idea että mukava hahmo muuttuu synkäksi, mutta jos se tarkoittaa ettei hahmolla ole mitään tekemistä leffassa, paitsi lopussa kilahtaminen, niin don't bother. Jean Grey haaskattiin nyt tässä paljolti, hahmo sai töjöttää mykkänä paikoillaan suurimman osan leffasta lyhyitä telepatiaviestejä lukuunottamatta. Niin, ja sekin sitten piti tappaa, what a waste. Emme edes nähneet kunnollista tunnereaktiota Wolverinelta rakkaansa kuolemaan, nyt mieleen jäi lähinnä, että tyyppi virnisteli lopussa tyytyväisenä parvekkeella, vaikka kaverit makaavat haudassa.

Magneton lähimmät mutanttiapurit olivat aika köyhiä, ei mitään luonnetta ja ne olivat tatuointiensa kanssa niin tekemällä tehty koviksiksi, että söivät aina homman uskottavuutta ruudulla näkyessään. Jäi vähän epäselväksi, mitä merkitystä sillä pojalla, joka poisti mutaatiot, loppujen lopuksi oli. Häntä ei käytetty suoraan mutanttien parantamiseen, joten ilmeisesti häntä tarvittiin sen seerumin valmistamiseen, eikä sitä pystytty valmistamaan ilman pojua? Kuulostaa loogiselta, unohdin kai kohdan jossa tuo selitettiin.

Singerillä oli jänskiä toimintakohtauksia, yksi suosikkikohdistani sarjassa oli se kun Nightcrawler transporttasi ja pelasti lentsikasta tippuvan Roguen kakkososassa, se oli sellainen hieno sankariteko kaiken ryminän keskellä. Rattnerin äksön oli aika suoraviivaista ilman kummoista tyyliä, jännitettä tai mieleenpainuvia kohtia, kuten tuo edellä mainittu. Mystiquen pelastaminen rekasta oli ihan kiva lentelevine autoineen, mutta senkin olisi kyllä voinut tehdä paremman näköiseksi & dramaattisemmaksi.

Noh, en kärvistellyt tuskasta elokuvaa katsoessani, mutta ei se mikään ihmeellinenkään ollut, etenkin kun oli katsonut juuri nuo edelliset osat.

"Valitan, sir, Nick Drake -levynne on väärennös"

"Nick Draken asemaa kulttimuusikkona on pönkittänyt myös se, ettei mies eläessään antanut yhtään haastattelua tiedotusvälineille, eikä hänen musiikistaan tai puheistaan ole säilynyt tallenteita." - Heath Ledgerin erikoinen pakkomielle johti "itsemurhavideoon"