Laskiaisrieha

Miia halusi sunnuntaina käydä lähistöllä laskiaisriehassa, joten sinnepä sitten suunnattiin. Ulkona myytiin arpoja eurolla, voittomahdollisuus olisi 50 prosenttia. Ostin yhden ja annoin Miian valita arvan. Voittohan sieltä tuli, sen voisi hakea sisältä. Voittopöydällä oli kaikenlaista krääsää, videota, pleikkaripeliä sun muuta. Annoin arvan, jolla sitten sai hands free -laitteen, jossa äänenmuunnin. Varmasti tulee tarpeeseen, jos pitää tehdä anonyymejä lunnasvaatimuksia. Otin hernekeittoa ja laskiaispullaa kahvin kera. Istuimme puisen pöydän äärellä ja yritin vältellä katsekontaktia vieraitten ihmisten kanssa. En tiedä oliko lopulta kovin riehakas tapahtuma, lunta kun ei ollut juuri nimeksikään, mikä sulki ohjelmasta pois ainakin hevosajelun.

Jatkoimme kävelyä ja tulimme vesilähteelle, jota jäin kuvaamaan kun Miia meni edellä. Lähtiessäni ottamaan tätä kiinni vastaani käveli mies, joka kiinnitti huomionsa kameraani ja aloitti dialogin. Hänellä oli kannossa Olympus-kamera, taisi olla 18x zoomilla ja olikohan siinä kahdeksan vai kymmenen megapikseliä. Hän totesi, että kamerani (Panasonic Lumix FZ-5, 12x zoom ja viisi megapikseliä) oli huonompi, minkä myönsin suoraan. Ajattelin, ettei kenelläkään kahjolla olisi noin hyvää kameraa, ja kuvaamisesta turistessamme nautin tästä juttutuokiosta ystävällisen muukalaisen kanssa. Hän kertoi kuvanneensa lehtiin, minä totesin kuvaavani ihan omaksi huvikseni. Jossakin vaiheessa paikalle käveli kaksi rouvashenkilöä koirinensa, näyttivät olevan miehen kanssa tuttuja. Toinen heistä totesi nähneensä miehen televisiossa. Alkoi todella kiinnostaa, kuka mies oikein oli. Hän puhui tv-visiittikokemuksistaan ja puhui sitten terveysasioista naisten kanssa, minun nyökkäillessä mukana ja välillä rapsuttaessa koiraa. Lopulta naiset jatkoivat matkaansa ja jutustelimme vielä vähän aikaa, kerroin mitä teen työkseni. Lopulta Miia tuli paikalle, ja ennen kuin mies lähti, kertoi hän onneksi nimensä. Kotona sitten selvisi, kuka hän oikein oli.