How to Lose 30 kgs in 1 Year

Vuosi sitten tuohon lukuun olisi pitänyt lisätä 30 kiloa. Kysymys kuului, miten moinen onnistuu. Noh, tapoja on monia, ja voin kertoa tässä vain omistani.

Pelit ja vehkeet

Jos olet kuin minä, ja hyvin mahdollista toki ettet ole, sinua ei nappaa kallis kuntosalijäsenyys, etenkin jos kuntosalille lähtö vaatii arvokkaan aikasi tuhlaamista salille ja sieltä takaisin matkustamiseen. Jos olet yhtä toivoton tapaus kuin minä, ei sinua huvita lähteä edes ulos koko kansan nähden juoksentelemaan, tai jos huvittaa, niin vain kesällä hyvillä ilmoilla, kunnes syksyn sateet pilaavat koko homman. Nutriletit sun muut oikotiet onneen eivät kiinnosta.

Ratkaisu: kuntoiluvehje kotiin. Omassa tapauksessa stepperi kohtuulliseen 69,90 euron hintaan. Juuri tuollainen on itsellänikin. Aloitin kyllä sen käyttämisen vasta joskus maaliskuussa ehkä. Tietty jos haluat ostaa laitteen, jonka mainoskuvassa on miehekäs mies, on tarjolla esmes tällainen härveli, crosstrainer, epäilemättä vielä parempi ja täten jokusen kympin kalliimpi vekotin. Tuo crosstrainer vie vähän enemmän tilaa, mikä kannattanee ottaa huomioon.

Motivaatio

Laihduttamisessa tärkeintä lienee asennoitua alusta alkaen hommaan oikein. Itselläni homma lähti uudenvuodenlupauksesta, asennoitumisesta siten, että vuoden kuluttua asiat ovat sitten aivan eri mallilla. Tämä ei tarkoita että kannattaisi odottaa ensi vuodenvaihteeseen, yhtä hyvin voi luvata itselleen että helmikuun alusta (tai vaikka tästä hetkestä) alkaen alkaa uusi meininki.

Yksi merkittävä asia on myös muut ihmiset, esmes läheiset. Olet ehkä ikäsi ollut plösö, he odottavat että olet plösö loppuikäsi. Kukaan ei odota että laihdutat. Olet ehkä itsekin alkanut ajattelemaan, että tällainen minä olen ollut ja tulenkin olemaan, eikä kukaan muuta minulta odotakaan. Periaatteessa ymmärrät, että voisit olla hoikka ja normaalipainoinen, mutta sisimmässäsi et välttämättä usko siihen, olethan niin pitkään kuin muistat ollut plösö, ja mihin seepra raidoistaan pääsisi.

Hyvä keino saada reality check ja lisätä motivaatiota on katsastaa netistä ennen ja jälkeen -kuvia ihmisistä, jotka ovat laihduttaneet kilotolkulla. Tätä en tosin nyt oman prosessin alussa tehnyt, kun motivaatio oli jo muutenkin kohdallaan. Tilasin kuitenkin KG-lehden, jossa on noita onnistumistarinoita joka numerossa. Tuollaisen lehdykän lukeminen välillä auttaa pitämään motivaatiota yllä. Lisäksi KG:ssä on sellainen luonnollinen kirjoitustyyli, verrattuna Painonvartijat-lehteen, jota en toista kertaa erehdy lukemaan, mahdollisimman teennäistä ja ärsyttävää tekstiä.

Läheisistä vielä, että itse en halunnut tehdä tästä prosessista minkäänlaista numeroa, enkä asiaa mainostanut kenellekään. En todellakaan halunnut, että joku tiedustelisi aina välillä, että no miten sen laihduttamisen kanssa sujuu. En halunnut, että tuntuisi siltä kuin laihduttaisin jonkun muun kuin itseni vuoksi. Onhan se myös sitten kiva kuulla palautetta kun on tullut muutoksia ja tietää, etteivät ihmiset vain sano niin koska olet puhunut laihdutuksesta. Sanoisinpa, että jos huomaat tuttusi laihtuneen paljon, siitä kannattaa sanoa. Jos toinen on nähnyt paljon vaivaa laihduttamiseen, on vain turhauttavaa jos tuntuu siltä että kukaan ei huomaa mitään muutosta. Laihduttaja haluaa kuulla että hän näyttää paremmalta.

Perimmäinen syy kaikkeen

Paremmalta näyttäminen, no sehän se todellinen motivaatio itsellänikin varmasti oli, ja veikkaisin että se on yleisin syy miksi aletaan laihduttamaan. Toki minullakin oli jalka välillä paskana selkäongelmien vuoksi, jotka johtuivat epäilemättä ylipainosta, mutta aika taka-alalla mielessä ne terveyshyödyt tässä hommassa olivat, vaikka toki etenkin nyt olen senkin asian puolesta iloinen, eipä ole jalkaa enää kolottanut. Reilut neljä vuotta sitten olisin sanonut, että laihdutin löytääkseni tyttöystävän, mutta nyt jo aviossa olevana moiseen ei ollut tarvetta, tein tämän nyt ihan vain ollakseni tyytyväinen itseeni.

Liikunnan aloittaminen

Kuntoiluvehkeellä, tässä tapauksessa stepperillä ei kannata välttämättä aloittaa heti huimilla suorituksilla, kestoa ajatellen, ettei mene heti maku mämmistä. Toisaalta kannattaa varoa, ettei totu liikaa siihen alun puolituntiseen tai vastaavaan, vaan kasvattaa sitä kestoa, kyllä siihen tottuu nopeasti. Itse pyrin vetäisemään stepperillä tunnin päivässä viisi kertaa viikossa. Olisi ehkä hyvä vaihdella rasituksen määrää eri päivinä tai vastaavaa, jotta keho ei tottuisi liikaa samaan rutiiniin, mutta minä en moisia ole jaksanut ajatella, vaan ottanut tavaksi sen tunnin päivässä. Toki on ollut useita päiviä, jolloin ei vain ole ehtinyt liikkua ollenkaan muiden kiireiden vuoksi, tai esim. loman jälkeen ei ole päässyt heti takaisin vanhoihin kuntoilutottumuksiin, mutta ei siitä kannata ottaa stressiä, kunhan lopulta taas ottaa itseään niskasta kiinni.

Toinen hyvä lisäys nurkkiin ovat käsipainot, itselläni ovat tällaiset. Tilasin ne viime vuonna kai alkuvuodesta ja aloin nostelemaan niitä ehkä parisenkymmentä minuuttia, jonka jälkeen tuli se tunnin stepperisessio. Tuloksia tuli yllättävänkin nopeasti, eivätkä käsivarret olleet enää entisenlaista pullamössöä. Lopulta kuitenkin kyllästyin siihen, miten paljon aikaa kuntoiluun meni, joten hylkäsin painojen nostelun ja keskityin stepperiin. Parempi se kuin että alkaisin inhomamaan koko liikkumishommelia.

Step by step

Voisikin ehkä kuvitella, että joku tunnin aneeminen paikallaan polkeminen tunti päivässä olisi masentavan tylsää touhua. Ei se kuitenkaan ole, ja hommasta tulee pian sellainen tapa, että sitä tekee ihan mieluukseen. Halutessaan voi myös katsoa samalla telkkaria, minkä itse kuitenkin lopetin kun totesin, että telkkariin keskittyminen vähentää hieman askelmäärää, kun ei tule keskityttyä niin hyvin siihen polkemiseen. Niinpä nykyään poljen vekottimella yleensä musiikin soidessa taustalla, joskus ilman mitään viihdykettä omiin ajatuksiini uppoutuneena. Heti alusta alkaen siitä tulee tyytyväinen olo, kun tietää liikkuneensa.

Vaaka

Kannattaa hommata henkilövaaka, esim. digitaali, ettei tarvitse tihrustella niitä lukemia. Aloituspaino kannattaa laittaa ylös, ettei sitten harmita kun ei tiedä mistä on lähtenyt. Ei nyt sinänsä varmaan huono idea muutenkaan kirjata aina joskus painonsa ylös, tosin itse en moista jaksanut tehdä, enkä asiaa kyllä harmittelekaan. Moni varmaan sanoisi, että kannattaa käydä vaa'alla vain kerran viikossa, mutta itse kyllä tapaan käydä aina aamuisin katsastamassa, missä mennään.

Syömisestä

Iso kysymys lienee, miten ruokailutottumukseni muuttuivat. Eivät nyt mitenkään hirveän dramaattisesti. Olen aina mussuttanut jotain kahvileipää tai keksiä kahvini kanssa. Aluksi heivasin kahvileivät kokonaan, mutta sitten tajusin ettei se ollut ollenkaan kivaa, joten päätin että voisin ottaa aamukahvin kera kahvileipää, oli se sitten vaikka piparia tai korvapuustin, mutta ei sitten loppupäivänä enää. Tämä on toiminut hyvin, mitä nyt sitten lomaillessa kyläillessä tällaisia "sääntöjä" ei ole muisteltu. Muutenkin pitää muistaa varoa, ettei tunnu siltä kuin joutuisi uhraamaan joka päivä jotakin.

En nyt tiedä olenko viime vuosina täällä etelässä asuessa pahemmin syönyt muutenkaan roskaruokia, mutta ne on helppo unohtaa kun alkaa liikkumaan. Jos olet liikkunut tunnin, sen jälkeen ei ainakaan tee mieli mitään pizzaa, jota syödessä tuntisi heittäneensä koko treenin hukkaan. Toisaalta voi sitä pizzaakin tms. syödä välillä, ei maailma saati sitten laihdutus siihen kaadu. Kun on päässyt vauhtiin tässä hommassa, voi myös tulla houkutus syödä turhankin vähän, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, säästöliekki ja sitä rataa, look it up. Jos nälkä kurnii vatsassa, kannattaa oikeasti syödä jotain. Olisi hyvä jos voisin sanoa, että opin viime vuonna nauttimaan aamiaisen, lounaan, päivällisen ja illallisen, mutta se olisi täyttä bullshittiä. Mitä lämpimiin aterioihin tulee, yleensä syön ensimmäisen päivällä tai iltapäivällä ja sitten jonkun mikropuuron illalla töissä.

Voi olla, että merkittävä muutos on tapahtunut annosten koossa, eli en luultavasti syö niin paljon (kuin ennen) silloin kun syön. Lisäksi aika harvoin tulee mitään karkkia syötyä, viime vuonna lähinnä tikkareita toisinaan. Jouluna onnistuin olemaan lihomatta, vaikka jokunen konvehti tulikin loman aikana nautittua.

This is your life

Vaikka laihdutuksesta tässä nyt puhunkin, niin ei kannata ajatella että tässä nyt sitten laihdutetaan, niin kuin kyseessä olisi jokin väliaikainen juttu, jota kestetään niin pitkään että kilot ovat karisseet. Kannattaa ajatella hommaa pysyvänä elämäntapamuutoksena. Tämä auttanee myös ohittamaan ylilyönnit, kun tajuaa ettei oikeasti jaksaisi tehdä jotain juttua pitkällä aikavälillä. Minulla nyt oli stepperi itselleni sopivana välineenä, joku toinen voi mieluummin vaikka lenkkeillä tunnin päivässä säällä kuin säällä. Kannattaa miettiä ja kokeilla, millainen liikunta itseään kiinnostaa.

Palkinnot vaivasta

Mitä muutoksiin ja niiden seurauksiin tulee, tässä nyt ovat muutamaan kertaan vaihtuneet vaatteet, kun vanhat ovat jääneet isoiksi. Kannattaa säästää esmes jotkut housut, joita on alussa käyttänyt, sillä niiden valahtaessa suoraan päältäsi lattialle näkee hyvin, miten paljon muutosta on tullut. Hyvä idea on myös välillä ottaa valokuvia itsestään, joista näkee sitten kehitystä. Ei sitä peilistä oikein näe, kun muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Sama juttu muutenkin ihan fyysisen olon suhteen, vaikea sitä on muistella että miltä se askel tuntui vuosi sitten, vaikka olen kyllä ajatellut, että käveleminen on mukavan keveää, ja 45-50 minuutin ripeä kävelyreissu Helsingin keskustaan sujuu kivasti ja ilman hengästymisiä.

Pukeutuminen

Vaatteista vielä, että kannattaa oikeasti hommata sitten välillä paremmin sopivia vaatteita, kun vanhat alkavat jäämään isoiksi. Jos ajattelet, että on se kumma kun tuo ei näyttänyt huomaavan että olen laihtunut, voi osasyy olla siinä, että sinulla on jokin yli-iso pusero päällä, josta on vaikea huomata masun pienentyneen. En ole ikinä välittänyt vaatteiden shoppailusta, mutta se on kieltämättä kiva kun huomaa, että aiemmin aivan liian pieni koko on nyt sopiva.

52 Weeks Later

Hommaan ryhtyessäni alkuvuodesta en tiennyt, kuinka paljon minun pitäisi laihduttaa (tai "kuinka paljon laihtuisin elämäntapamuutoksen myötä"), luultavasti en odottanut että näinkin paljon, ajatuksena oli aina vain että kyllä sen sitten peilistä tietää, milloin paino on sopiva. Tänä vuonna päätin palata punttien pariin, huomasin että niitä voi nostella samalla kun katsoo Veronica Marsia dvd:ltä, ei tunnu niin yksitoikkoiselta hommalta. Pitää sanoa, että tuollaista punttien nostelua olisin aiemmin pitänyt varmaan jonkinlaisen pinnallisen öyhöttäjän touhuna, samalla ajatellen että olisihan se kiva jos olisi jotain lihaksia, mutta eihän niitä muuten tule kuin treenaamalla.

Parina päivänä olen nyt noin 40 minuutin Veronica Mars-jakson/punttisession jälkeen vetäissyt 1h 20min stepperillä, että tulee kaksi tuntia liikuntaa täyteen. Saa nähdä huvittaako moinen pitkällä aikavälillä, tosin aion nyt kuitenkin noita molempia harrastaa. Vatsalihasliikkeet olisivat epäilemättä myös tarpeen, ja kaipa niitä pitää yrittää oppia sietämään, vaikka en ole ikinä välittänyt niistä, jotenkin siinä tuppaa sattumaan selkään ja koko homma on tuntunut turhalta.

Tässä nyt mitä asian tiimoilta tuli tällä kertaa mieleen, mikään ei toki estä kirjoittamasta aiheesta lisää myöhemmin. Kiva jos joku jaksoi lukea tämän läpi.