Katsotut leffat ja sarjat + Friday Night Lights

Keskiviikkona tulivat Amazon.comista käytettynä tilattu Weedsin ykköskausi sekä The Arrival. Weeds-levy oli hyvässä kunnossa, joten hyvät kaupat tein, kun tuo maksoi noin 13 euroa. Katsoin sarjasta pari ensimmäistä jaksoa, ihan hyvältä vaikutti.

Southlandin kakkoskauden region 1 -dvd on tulossa vain WBshop.comiin, joten huoletti vähän, mikä region 2 -julkaisun kohtalo olisi. Amazon UK -tsekkaus kuitenkin kevensi mieltä, sillä kaudet 1 ja 2 sisältävä boksi ilmestyy 26. syyskuuta. Hinta ei ole paha, tosin eipä siinä olekaan kuin 13 jaksoa. Ehkäpä tuo R1-versiokin ilmestyy laajemmin myöhemmin, ihan sama sinänsä.

TRON: Legacy oli yllättävänkin hyvä. Alkoi ihan harmittamaan, etten ollut nähnyt ensimmäistä elokuvaa, etenkin kun joskus vuosia sitten dvd tuli vastaan muistaakseni Kuusamon Citymarketissa. Luulin, että Jeff Bridges tekisi tässä vain pikkuroolin, mutta mies oli ihan yhdessä pääroolissa. Bruce Boxleitnerkin oli hitusen isommassa roolissa kuin oletin, pienessä kuitenkin. Hyvää scifiä ja onnistunut score Daft Punkilta.

Akeelah and the Bee oli hyvä draama tytöstä, joka alkaa menestyä tavauskilpailuissa. Angela Bassett kiireisenä äitinä, joka ei innostu tytön tavaustouhuista ja Laurence Fishburne kotiinsa eristäytyneenä professorina, joka kiinnittää huomion nuoreen lupaukseen. Inspiroiva feelgood -elokuva, pääosatyttö oli hyvä. Vaihtoehtoleffana tälle voisi olla dokumentti Spellbound.

Dokumenteista puheenollen, Mad Hot Ballroom oli kiva dokumenttielokuva New Yorkin ala-asteelaisista, jotka opettelevat koulussa tanssimaan. Eri koulujen parhaat tanssijat käyvät sitten keskenään jokavuotista kisaa palkintopokaalista. Dokumentti seuraa kolmen koulun oppilaita ja opettajia. Sympaattinen elokuva, josta pitääkseen ei tarvitse olla mikään Tanssii tähtien kanssa -fani.

Draamakomedia Cyrus onnistui naurattamaan kunnolla menemättä yliampuvaksi. Katherine Keeneristä hyvissä väleissä eronnut John C. Reilly tapaa Marisa Tomein. Tämä paljastuu yksinhuoltajaäidiksi, jonka kotona yhä asuva päälle parikymppinen Jonah Hill on vihamielinen Reillyä kohtaan. Tykkäsin tästä paljon, ja Jonah Hill luo elokuvassa syvemmän roolihahmon kuin mitä olen mieheltä aiemmin nähnyt.

How to Make it in American ykköskauden viimeinen jakso tuli tuutista, jospa se kakkoskausikin on tulossa kesällä HBO:lta. Toivottavasti IMDb on oikeassa siitä, että sarjassa hauska Luis Guzmán on jatkossakin mukana. DVD ja blu-ray ilmestyvät syksyllä, ehdottomasti katsastamisen arvoinen, jos meni ohi.
Nurse Jackien kakkoskausi oli parempi kuin ykköskausi, joka oli hyvä sekin. Sarjan ärsyttävimmät hahmot, Jackien pomo ja tämän paras ystävä, eivät ärsyttäneet kauden edetessä niin paljon, ja kauden lopussa tarina ja hahmot menivät kiitettävästi eteenpäin. Kannatti maksaa enemmän blu-raysta, laatueron huomasi.

Friday Night Lightsin 5. ja viimeinen tuli katsottua viime sunnuntaina loppuun. Jälleen erinomainen kausi ja oli surullista nähdä sarjan päättyvän. Helposti suosikkisarjojen listalla. Onneksi /Filmcastissa kehuttiin sarjaa useaan otteeseen, muuten en olisi älynnyt hankkia ykköskautta. Ajattelin pitkään, mahtaisiko jenkkifutiksen (haukotus) ympärillä pyörivä sarja innostaa. Arvosteluissa kuitenkin todettiin usein, ettei amerikkalaisesta jalkapallosta tarvitsisi välittää pitääkseen sarjasta, ja päätin sitten hankkia 1. kauden.

Meni muutama jakso, että pääsin sarjaan sisään. Futishössötys oli alussa suuremmassa roolissa kuin kauden edetessä, jolloin hahmot alkoivat tulla tutuiksi. Samalla ne futisosiotkin alkoivat muuttua ihan mielenkiintoisiksi, mitä oli vaikea kuvitella etukäteen. Silti pitää sanoa, että hahmot ja näiden arki ovat tarinassa etusijalla, vaikka se jenkkifutis onkin se monia yhdistävä tekijä.

Jos realistinen draama kiinnostaa eikä ole seurannut FNL:ää, kannattaa tehdä itselleen palvelus ja tilata ykköskausi. Valmentaja Tayloria esittävää Kyle Chandleria voi nähdä J.J. Abramsin tulevassa Super 8 -elokuvassa, Adrianne Palicki (Tyra) on puolestaan uusi Wonder Woman tulevassa tv-sarjassa. Sen suhteen ei kyllä ole mitään odotuksia, vaikka kirjoittajana onkin David E. Kelley.