lauantaina, lokakuuta 16, 2010

Viikolla katsottua

Viimeksi mainitsin Jerichon katselun jälkeen, miten Miracles-sarja pitäisi hommata dvd:llä, kun se on ollut pitkään aikomuksena. Vanha nettikamu Toni sitten laittoi viestiä, että hänellä olisi ylimääräinen kappale Miraclesia, jonka saisin ilmatteeksi. Hienoa ja vallan ilahduttavaa oli tämä, ja kiitoksena lähetin Tonille Derren Brown -dvd:n, vähän postissa naarmuuntuneen mutta ongelmitta minulla pyörineen, jonka kuitenkin tilasin aikoinaan uudestaan, että jos tulisi jotain toisto-ongelmia joskus. Toivottavasti levy pelittää Tonilla ja Mervillä ongelmitta. Itse kipaisin hakemassa Miracles-boksin postista perjantaina, muoveissa ja uudenveroisena. Hieno homma, olipas se ystävällistä, kiitoksia vielä Tonille! Miraclesista lisää myöhemmin.

Hassua, kun viime vuonna harmittelin blogissa, että Robert Altmanin Imagesia ei saanut enää oikein mistään dvd:llä, ja kaveri sitten ilmoitteli että hänellä on se. Sain sitten ostettua leffan itselleni.

Oheisessa kuvassa näkyy myös toinen uusi levyhankinta, Lappeenrannan Anttilasta perjantaina ostamani Vacancy-blu-ray. Vacancy on kiinnostanut nähdä jo pitkään, en tiedä miksei sitä tullut vuokrattua aikoinaan kun oli tilaisuus. Leffa ei ainakaan ole tullut vastaan täällä Makuunissa käydessä, eikä sitä ole kirjastoissa saatavilla, joten kahdeksan euron hintaan ostopäätöstä ei tarvinnut hirveästi pähkäillä.

Precious (5/5) oli erinomainen, eikä läheskään niin masentava kuin olin odottanut, vaikka ankeutta leffassa piisasikin. Odotin kai jotain Todd Solonzin versiota tarinasta, oikein kurjaa ja kyynistä kuvausta ison tytön ankeasta elämästä. Mariah Carey veti roolinsa hyvin, aika vähänpä tuota tosin näkyi.

An Education (4½/5) oli mainio tosipohjainen draama, joka kannattaa myös katsastaa. Mitäpä siitä hirveästi jauhamaan, ainakaan tähän kellonaikaan. Tosi hyviä näyttelijöitä, kaunista kuvastoa, diibadaaba. Jos pelkona on, että tämä on romanttinen lässynlässydraama, niin ei se ole.

The Book of Eli (4/5) oli varsin kiva. Lopunajan kuvastoa, hyvää toimintaa, Denzel Washington sympaattisena badassina ja Gary Oldman pahiksena. Vaikea kai tuota reseptiä on tyriä, ja minulle tämä kelpasi.

Neil Jordan on hyvässä vedossa. Viimeksi The Brave One ja nyt Ondine (4/5), hyvä draama, jossa Colin Farrellin esittämä kalastaja nostaa merestä muistinsa menettäneen naisen. Kiva tunnelma tässä, ei nyt mitään vuoden suurimpia suosikeita tai sinänsä mitään mullistavaa, mutta tsekkaamisen arvoinen.

Office Spacen ja Idiocracyn jälkeen Mike Judgen Extract (3/5) oli pettymys. Sinänsä ihan katsottava, mutta leffassa oli ehkä pari oikeasti naurattavaa kohtaa. Kai tästä toivottiin jonkinlaista Office Spacen hengenheimolaista, tällä kertaa johtoportaan vinkkelistä, mutta ei se nyt ihan toiminut.

Un prophète (5/5) eli Profeetta oli loistava vankilaleffa, jossa seurataan nuoren miehen edesottamuksia tämän saatua kuuden vuoden tuomion. Tahar Rahim on pääroolissa huippu, eikä kahden ja puolen tunnin mittainen leffa päässyt pitkästyttämään.

Edes Clint Eastwood ei saa rugbyä vaikuttamaan mielenkiintoiselta Invictuksessa (3½/5). Musiikit muistuttivat vähän liikaa Gran Torinon sävellyksiä, kaikki hahmot olivat pyhimyksiä eikä niissä pallopeleissä ollut hirveästi jännitettä. Ihan jees, mutta ei tätä uudestaan jaksaisi katsoa.

Täytyy yhtyä kuoroon, Glee on erinomainen sarja. Ykköskauden blu-ray-boksi (5/5) tuli katsottua viikolla loppuun. Odotin kyllä, että sarja olisi hyvä, kun sitä oli niin kehuttu, mutta kieltämättä suhtauduin pienellä varauksella siihen, että sarjassa laulettaisiin paljon. Biisit toimivat kuitenkin niin hyvin, että huoli oli turha, ja Jane Lynchin teräväkielinen ja tyly Sue Sylvester (kuvassa) on aivan loistava hahmo, joka tarjoaa aina hyvät naurut. Oli mukava ylläri, että Joss Whedon ohjasi yhden jakson. Sitten kakkoskautta odottelemaan.

5 Comments:

Anonymous Mervi said...

Hyvä että posti kulki ja kusti polki ja sitä rataa!

Gleestä pitää sanomani, että mielestäni eka kausi vähän lässähti loppua kohden (muutamia hetkiä lukuun ottamatta) ja tokan kauden alku ei ole ollut mitenkään erityisen mieltä ylentävä. Jotenkin vähän liikaa sillä "myydään-madonnan-ja-britneyn-levyjä-eiks-jeh"-linjalla.

10/19/2010 7:26 ip.  
Blogger Mikaela said...

Ihan asiasta kukkaruukkuun. Oletko katsonut aikoinaan sarjan Deadwood? sarja kiinnostaa Olyphantin vuoksi, onko vaivan väärtti?

10/22/2010 10:25 ap.  
Blogger Atso Suopanki said...

Mervi: Jeps, kiitoksia vielä teille! Kas, harmi tuo Glee, jospa se sitten piristyy siitä.

Mikaela: Olen nähnyt ykköskauden ja kakkoskausi on tällä hetkellä kesken, hyllystä löytyvät tuo toka sekä kolmas kausi. Ensimmäinenkin pitää joskus hommata niiden kaveriksi.

Sarja on kyllä erinomainen ja ehdottomasti katsastamisen arvoinen. Voisi ehkä luulla sarjaa näkemättä, että tässä ammuskeltaisiin revolvereilla vähän väliä, mutta ammuskelu on Deadwoodissa todella harvinaista. Realismiin ja yksityiskohtiin panostetaan paljon, sarjahan pohjautuukin jossakin määrin tositapahtumiin. Paljon hyviä hahmoja, Olymphant on päähahmo ja tämä on ehdottomasti suosikkini miehen rooleista, mitä olen häntä nähnyt.

Eli juu, on se ehdottomasti vaivan väärtti. :)

10/22/2010 1:10 ip.  
Anonymous janik said...

Precious oli kyl loisto :)

10/25/2010 7:36 ip.  
Blogger Atso Suopanki said...

Jo vain. :)

10/27/2010 1:03 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home