Jokunen leffa & The Walking Dead S1

Naapurin Harley Davidson -harrastaja (pyörä pihalla) näki kädessäni Makuunista tuomani levyt ja arvuutteli minulta, mikä on paras harlikkaleffa. Easy Rider, heitin. Se oli kuulemma ihan nössöelokuva. Oikea vastaus oli Arizona kyttä (väliviivasta ei käännösnimessä tietoakaan). Tiesin nähneeni elokuvan. Oliko siinä Don Johnson, kysyin. Ei. Mickey Rourke? Ei. Myöhemmin tajusin ajatelleeni Harley Davidson ja Marlboro-miestä. Naapuri, mukava heppu, kävi hakemassa dvd-kotelon. Charlie Sheen poseerasi aseen kera kannessa. Niinpä tietenkin. Olin kyllä nähnyt leffan, tosin en tiedä uskoiko naapurini tätä. En ilennyt kieltäytyä hänen kysyessä, haluaisinko katsoa sen. Niin lainasin levyn ja katsoin leffan sinänsä ihan mieluusti, koska viime kerrasta oli varmasti yli kymmenen vuotta. Hyvähän se oli yhä, 4/5 pojoa.

Onneksi The Walking Deadin ykköskauden (4/5) blu-rayn sai lainaan Makuunista, niin ei tarvitse olla ostamassa sitä vasta kuin joskus alesta. Kausi oli oikein kiva, joskin alku oli vahvempi kuin lopetus. Mielenkiinto ei kuitenkaan lopahtanut missään vaiheessa, ja levyn kuusi jaksoa tuli käytyä aika nopsaan läpi. Hahmot ihan hyviä, väkivalta todella graafista ja zombit onnistuneita, onhan taustalla sentään Nicoteron porukka.

The Girl in the Park (4½/5) oli yllättävän hyvä draama. Sigourney Weaveria on aina kiva nähdä, ja tämä oli tässä taas mainio. Ainoa vähän kömpelö juttu elokuvassa oli, että alun jälkeen se hyppää 16 vuotta eteenpäin, ja Weaver näyttää sitten pikemminkin nuoremmalta kuin vanhemmalta. Alessandro Nivola on aliarvostettu, tässä hänet nähdään Weaverin poikana. Joka tapauksessa katsastamisen arvoinen leffa, jonka voisi joskus hommata omaksi. Juonena oli, että leffan alussa Weaverin nuori tytär katoaa leikkipaikalta, ja 16 vuotta myöhemmin Weaver tapaa Kate Bosworthin, joka pikkuhiljaa ottaa kadonneen tyttären paikan naisen elämässä.

Life as We Know It (3/5) oli taas sellainen, jonka odottaa olevan täysin keskinkertainen ja yllättää positiivisesti. Ei sillä, että tätä uudestaan jaksaisi katsoa, mutta kyllähän tuon kerran veti läpi ilman ahdistumista. Leffassa eripurainen pääosakaksikko saa hoidettavakseen kavereidensa lapsen, mikä laittaa arjen kuviot molemmilla uusiksi. Ei millään tavalla ikimuistoinen elokuva, mutta olisi voinut olla paljon heikompikin.

Monsters (4½/5) jakaa mielipiteitä, minusta se oli vallan mainio. Pettyneet eivät kai tykänneet siitä, ettei elokuvassa ollut lopulta niitä monstereita niin paljoa. Pääosakaksikko onkin tässä etualalla, monsterit siellä taustalla luomassa tunnelmaa ja jännitettä. Pikkubudjetin leffa näyttää hienolta ja tämän jälkeen kirjoittaja-ohjaajalta jää innolla odottamaan seuraavaa projektia. Hassu sekaannus tuli minulla joskus, kun näin kai IMDb:n etusivulla tämän kuvan, lyhyen juonikuvauksen ja jossakin siinä lähettyvillä luki "I'm Still Here", jonka yhdistin kuvaan. Paljon myöhemmin tajusin, että I'm Still Here olikin Joaquin Phoenix -leffa eikä tämä Monstersiksi osoittaunut. I'm Still Here kuulosti kyllä siihen lukemaani juonikuvaukseen varsin sopivalta.