Katsotut leffat ja sarjat

Hancock (4/5) oli parempi kuin odotin, vaikka jälkipuolisko ei toimikaan niin hyvin kuin alkupuoli. Hancock sekoittaa komediaa ja synkistelydraamaa, mutta My Super Ex (3/5) oli ihan puhdasta komediaa ilman syvällisempiä pohdiskeluja. Luke Wilsonin vuoksi katsoin, miestä on aina kiva nähdä, itse elokuva oli sellainen kerran katsottava höpökomedia.

Pikaruokaloiden epäinhimillisyydestä kertova Fast Food Nation (3½/5) ei ole Linklaterin parhaita leffoja, eikä tätä jaksaisi uudestaan katsoa, mutta ihan hyvä (ja melko ankea) kuitenkin.


Transformers 2 (3/5) oli ihan kivaa aivotonta mättöä, joka alkoi unettamaan kun leffa yritti kehitellä jotain juonentynkää. Boys on the Side (4/5) oli hyvä draamakomedia, eikä nyt niin chick flick kuin olisin odottanut. Matthew McConaughey oli tässä sivuroolissa.

Whale Rider (5/5) oli erinomainen draama, jota suosittelisin kaikille jotka eivät ole sitä vielä nähneet. Pääosatyttö Keisha Castle-Hughes oli tosi symppis ja sai ansaitusti tästä Oscar-ehdokkuuden.


Miehet jotka vihaavat naisia (4½/5) oli varsin mainio trilleri, jossa erittäin hyvä pääosakaksikko. Visuaalisesti tyylikäs, etenkin kun vertaa sarjan seuraavaan osaan, Tyttö joka leikki tulella (3½/5), joka oli paljon tylsemmän näköinen, eikä tarinakaan ollut yhtä mielenkiintoinen. Viimeinen osa odottaa pöydällä katsomista.

10 Items or Less (2½/5) oli aika pitkäpiimäinen pikkubudjetin komedia. Kohtauksia venytetään ylipitkiksi eikä elokuva ei ole erityisen hauska. Hauskaa oli sentään nähdä The Big Bang Theoryn Sheldonia tässä pikkuroolissa aika sheldonmaisena.

The Joneses (3/5) oli lähtökohdiltaan ihan mielenkiintoinen, mutta kun juonikuviot ovat selkiintyneet, jää loppuelokuva aika yllätyksettömäksi. Oli hauska nähdä Californicationin jälkeen Duchovnyä tässä ihan erilaisena.

Lasse Hallströmin The Shipping News (4½/5) oli erittäin hyvä draama, Kevin Spaceyllä tässä mainio rooli nyhvelönä, joka leskeksi jäätyään muuttaa Newfoundlandiin tyttärensä kanssa ja päätyy paikallislehden toimittajaksi. Samaten romaaniin pohjautuva, 60-luvulle sijoittuva The Secret Life of Bees (4/5) oli kelpo draama, jossa Dakota Fanning karkaa kodinhoitajansa kanssa pahisisänsä luota.

Grace is Gonessa (4/5) John Cusackilla ei ole kanttia kertoa lapsilleen sotilasvaimonsa kuolemasta, ja mies päätyy viemään nämä lomamatkalle kesken kouluviikon. Cusack ja lapsinäyttelijät ovat hyviä. Tositarinaan pohjautuvassa Desert Flower (5/5) oli erinomainen, tosipohjainen draama, jossa somalityttö pakenee Afrikasta ja päätyy Lontooseen.

Jericho (4/5) tuli katsottua loppuun. Seitsemän jakson mittainen kakkoskausi näytti siltä kuin olisi siirrytty filmistä digivideoon, sellainen Emmerdale-look, mikä laski reilusti fiiliksiä. Sarja karsi pienentyneen budjetin vuoksi hahmoja ja painotus siirtyi draamasta trillerin puolelle. Se ei kuulosta niin pahalta, mutta jäin ikävöimään ykköskauden tyyliä, etenkin kun tuo yleisilmeen muutos vaikeutti eläytymistä trillerijuoneen. Lennie James (kuvassa) ei ollut mikään erityisen hyvä valinta Hawkinsin rooliin, ja tämän clooneymaiset irvistelyt ärsyttivät. En kyllä ollut pormestaria esittäneen Gerald McRaneynkään suurin fani. Michael Gaston puolestaan on hyvä näyttelijä ja tätä oli kiva nähdä sarjassa, ja Skeet Ulrich oli toki mainio pääroolissa. Kitinöistä huolimatta sarja oli kyllä hyvä ja katsastamisen arvoinen.

Californicationin (4½) kaksi kautta tuli katsottua peräkanaa läpi. Tykkään sarjasta kovasti ja nyt jaksojen loputtua harmittaisi, ellei kolmoskausi olisi juuri lähtenyt CDonista matkaan. Sopivasti CDonista tuli taannoin viiden euron "tervetuloa takaisin" -alennuskoodi, jonka käytin nyt tähän. "Siitä on aikaa kun vierailit meillä viimeksi" sanottiin, vaikka edellisestä tilauksesta oli alle kolme viikkoa. Californicationin kakkoskaudella oli vakivierailijana Galacticasta tuttu näyttelijä, joka oli hyvä lisäys sarjaan.