Autokoulun toinen vaihe

Väliaikainen korttini oli vanhenemassa 27.1.2011, joten oli aika saada viimeinkin autokoulun toinen vaihe hoidettua pois alta, jotta saisin pysyvän kortin. Jos toinen vaihe jää tekemättä ja ajokortti vanhenee, joutuu teoriakokeen ja inssin suorittamaan uudelleen, ellen väärin muista. Toinen vaihe tulee suorittaa aikaisintaan puoli vuotta ja viimeistään kaksi vuotta väliaikaisen kortin saamisen jälkeen.

Olin jo viime kuussa ollut turhan myöhään liikkeellä, kun kaikki vapaat paikat toisen vaiheen kursseille olivat menneet, tai sitten kurssit oli jo pidetty sen kuun osalta. Kannattaa siis olla hyvissä ajoin liikkeellä, jättämättä kurssin suorittamista ihan viime tippaan, jos vapaita paikkoja ei sitten löydykään, koulun aikataulut eivät sovi omien kanssa yhteen tms.

Nyt soitin kahteen autokouluun Imatralla, joissa molemmissa paikat olivat lokakuun osalta täynnä. Kolmannessa oli onneksi vielä tilaa, ja se oli 282 euron hintaisena 17 euroa halvempi kuin kallein vaihtoehto (299e). Hinta koostui autokoululle suoritettavasta maksusta (212e) ja ajoharjoitteluratamaksusta (69e). Näin siis, kun harjoittelurataosio tehtäisiin omalla autolla, yksi autokoulu olisi veloittanut 60 euroa autokoulun auton käytöstä.

Itse tulostetut kuitit maksuista sekä todistus pimeäajon opetuksesta piti ottaa mukaan harjoitteluradalle, jonne mentiin kurssin toisena päivänä. Itse olin suorittanut pimeäajon (simulaattorilla) jo alkuperäisen kortin hankkimisen yhteydessä, nyt jotkut kurssilla olevat aikoivat suorittaa sen seuraavana päivänä toisen vaiheen kurssin jälkeen. Pimeäajo pitää olla suoritettuna, jotta saa todistuksen toisen vaiheen suorituksesta ja sillä sitten sen pysyvän ajokortin.

Kahdessa ensimmäisessä autokoulussa toisen vaiheen kurssi olisi suoritettu yhden päivän aikana, mutta tässä se suoritettiin kahtena peräkkäisenä päivänä.

Päivä 1: Vuorovaikutustesti ja arvioiva ajo

Ensimmäisenä päivänä saavuin autokoululle aamukahdeksan aikaan. Olin ainoa oppilas koululla, ja opettaja antoi täytettäväkseni lomakkeen, johon laitoin tietoni. Sitten päästiin asiaan, ja aluksi vuorossa oli liikenteen vuorovaikutustesti. Tämä simppeli psykologinen testi tehtiin PC:llä. Siinä ruudulle tulee 16 eri tilannetta, havainnollistettuna piirroskuvilla. Kuvien alla on useita repliikeitä, joista valitaan yksi reaktiona kuvan tilanteeseen tai dialogiin. Esim. kyyditettävä kehottaa kiirehtimään, ja sitten vain valitaan dialogi, joka kuvaa parhaiten miten tilanteeseen reagoisi. Vastauksena voi mm. suostua ajamaan nopeammin tai sanoa, että ehditään jos ehditään, pitää noudattaa liikennesääntöjä.

Vuorovaikutustestiä ei voi ryssiä mitenkään, siinä vain analysoidaan millainen kuski olet. Testin voi tehdä aika nopeasti, ellei vastausvaihtoehtoja jää pähkäilemään pitkäksi aikaa. Lopuksi ruudulle pläjähtävät tulokset, jotka tulostetaan. Sitten katsotaan, millainen kuski testin mukaan on. Opettajani luki ääneen jostakin kirjasta, millainen sosiaalinen ja joustava kuljettaja on, ja kysyi sitten kuulostiko oikealta. Minä myöntelin, että kyllä kuulosti. Testin tulokset sai mukaan.

Seuraavana oli vuorossa ajelua kaupungilla opettajan kanssa. Tässä arvioitaisiin turvallista ja taloudellista ajoa ja katsottaisiin, pysyisikö polttoaineen kulutus ja kilometrimäärä asetettujen rajojen sisällä. Ei sillä, että sillä olisi läpäisyn kannalta mitään väliä, vaikka eivät pysyisikään. Toista vaihetta olisi kuulemma aika vaikea reputtaa. Opettaja mainitsi tapauksen, jossa oppilas oli ajanut ylinopeutta 50km/h, jolloin hän oli todennut, että tämä voisi suorittaa kakkosvaiheen jossakin toisessa autokoulussa.

Tuo ajelu suoritettiin autokoulun autolla, koska opettajalla piti olla apupolkimet käytössään. Olihan se vähän stressaavaa ajella vieraalla autolla opettaja siinä vieressä istumassa, mutta ihan hyvin se kuitenkin sujui. Opettaja puhui paljon ajelun aikana niitä näitä, ihan tarkoituksella, jotta nähtäisiin miten oppilas selviytyisi kun ei voinut keskittyä täysillä vain ajamiseen. En kyllä tiedä, mitä olisi tapahtunut jos tälle olisi sanonut että olisitko hiljaa, yritän tässä ajaa. Opettaja antoi aina jonkin määränpään, jonne piti ajaa parkkipaikalle. Jos ei tiennyt, missä päin kohde sijaitsi, opettaja antoi ohjeistusta. Sain kuulla, että olisin pärjännyt omin avuin paremmin, jos olisin seurannut enemmän tienviittoja. Opettaja kysyi, olinko saanut vielä sakkoja, totesin että en. Joku oli päätynyt tälle sivulle selvittääkseen, tuleeko ongelmia jos ennen toista vaihetta saa ylinopeudesta sakot. Ei pitäisi haitata.

En nyt muista, kuinka paljon ajettavaa lopulta oli yhteensä, olisikohan ollut jotain 30 kilometrin luokkaa. Lopuksi piti ajaa takaisin autokoululle, missä opettaja antoi palautteensa ja suorituksesta sai paperin, johon hän oli siinä palautetta antessaan laittanut ylös merkintöjä. Koko hommaan (analyysi + ajelu) meni lopulta puolitoista tuntia. Mitä tuli niihin asetettuihin tavoitteisiin kilometrimäärän ja polttoaineenkulutuksen suhteen, omani olivat siellä rajoilla.

Päivä 2: Ajoharjoittelurata

Seuraavana päivänä suuntasin puolenpäivän aikaan autokoululle, päivä tulisi kestämään puoli kuuteen illalla. Siellä oli luvassa noin 45 minuutin opetussessio, ja paikan päällä oli useita muitakin oppilaita. Opettaja ei kysellyt juuri mitään, vaan näytti vain tietokoneelta opetusohjelmaa, joka koostui tekstistä, kuvista ja videoista. Tässä keskityttiin mm. talviajeluun ja jarrutusmatkoihin. Tässä ei ollut mitään stressaamisen aihetta. Tämän jälkeen piti ajaa ajoharjoitteluradalle. Opettaja antoi ajo-ohjeet tietämättä tarkkaa osoitetta, ja lopulta päädyin soittamaan radalle selvittääkseni osoitteen.

Radalla annoin pois maksukuitit ja todistuksen pimeäajon suorittamisesta. Paikan päällä joutui odottelemaan oudon paljon, että asiat etenivät. Ensiksi kävelimme halliin (turvataloon), jossa oli eri pisteitä. Näissä esitettiin välillä kysymyksiä, joihin sai vastata jos osasi. Ensin näytillä oli erilaisia renkaita sekä vanteita, hyvä- ja huonokuntoisia. Seuraavaksi oppilaat saivat kokeilla käsissään kolmen kilon painoista ihmispäänukkea. Pointti pisteellä oli, että pienestäkin vauhdissa pää (ja kaikki muu irtonainen) nytkähtää törmäyksessä kovalla voimalla/painolla eteenpäin. Pisteellä oli vaaka, jolle opettaja nousi, se kertoi massan, jota miehen paino vastasi törmäyksessä.

Seuraavalla pisteellä oli turvavyöllä varustettu istuin, joka kulki pienen matkan radalla (sekunnin, pari) ja stoppasi sitten äkisti seitsemän kilometrin tuntivauhdissa. Siinä sai sitten testata, miltä moinen pysähdys tuntuu.

Parilla seuraavalla pisteellä sai ihmetellä kolareissa olleita autoja, ei sentään sellaisia joissa matkustajille olisi tullut mitään vakavia vammoja. Ikkunaa hajalla, peltiä rutussa ja sitä rataa. Toinen kolareista oli ollut hirvikolari ja auton eteen oli laitettu hirvi, joka näytti melkoisen isolta siinä auton edessä.Viimeisellä pisteellä oli henkilöauto, jonne sai mennä ympäri pyöritettäväksi, jotta osaisi onnettomuuteen joutuessaan poistua turvallisesti katolleen menneestä autosta. Tämän jälkeen oli aika suunnata radalle, missä toinen opettajista esitteli kahta pistettä (suora tienpätkä sekä mutka), joista harjoitus koostuisi, samalla kun toinen opettaja ajoi näistä kohdista, havainnollistaen mm. miten pitkästi auto liikkui jarruttamisen jälkeen. Tämän jälkeen oppilaat jaettiin kahteen ryhmään, jotta nämä voisivat harjoitella vuorollaan joko suoralla tai mutkassa.
Oppilaat saivat ajaa yksittäin pisteelle vihreän valon palaessa, kun opettaja oli antanut edelliselle palautteen ajosta. Opettaja antoi aina ajonopeuden, jolla pisteelle piti saapua. Nopeuden pystyi tarkistamaan radalla olevista, nopeutta mittaavista tauluista. Suoralla pätkällä piti jarrutella ja väistää liikennekeiloja, toisella pätkällä mutkassa piti ensin antaa auton liukua mutkassa (piti löytää oikea nopeus, että näin tapahtuisi), sitten muilla kerroilla jarrutella siinä ja tehdä taas väistöliikkeitä. Koko rata-ajelu oli aika leppoisaa hommaa ja koostui paljolti oman vuoron odottamisesta, itse suorituksissa ei pitkään mennyt, eikä niissä ollut mitään ihmeellistä.

Ajeluiden jälkeen palasimme sisätiloihin, missä opettaja vielä kertasi taloudellisen ajamisen saloja ja näytti vihonviimeisen videon. Lopuksi saimme todistukset jatko-opetuksesta. Vein sen seuraavana päivänä poliisiasemalle, ja asia oli sillä selvä. Alkuperäistä korttia varten annettiin aikoinaan kaksi kuvaa, joten se toinen tulisi pysyvään korttiin, tosin ilmeisesti olisi myös ollut mahdollista laitattaa korttiin uuden kuvan. Uutta korttia kannattaisi tiedustella noin kolmen viikon kuluttua poliisiasemalta. Siitä ei tarvitsisi maksaa mitään, vanha kortti pitäisi vain antaa uutta noutaessa pois.

Lopulta toinen vaihe oli simppelimpi ja vähemmän stressaava tapaus kuin olin odottanut. En sanoisi, että se oli ihan turha kokemus, sillä mukaan lähti varmasti ihan hyödyllisiä vinkkejä, etenkin jos on ajamassa pian ensimmäistä kertaa talvikeleillä, kuten minä. Onhan tuo aikamoista rahastusta kuitenkin, lähes 300 euroa yhteensä seitsemästä tunnista. Joka tapauksessa toista vaihetta ei kannata jännittää tai jättää viime tippaan, sillä se on lopulta aika harmiton kokemus, ja siitä voi oppiakin jotain hyödyllistä. Stressaavinta tuossa oli ajon arviointi, kun piti ajaa oudolla autolla opettajan istuessa siinä vieressä. Tuon vuoksi ei kuitenkaan kannata viettää unettomia öitä, kyseessä ei ole mikään inssi ja pääasia on, että ajaa liikennesääntöjen mukaan.