Katsottavaa
Playn bluray-alesta piti tilata Hot Fuzz ja Wanted, joille tuli kappalehinnaksi 12,99 euroa. Hyvä etten tilannut aiemmin, vaikka houkutteli, kun olivat tätä ennen mukana alessa, jossa yhteishinnaksi olisi tullut muistaakseni 28,99 euroa. Kolme euroa tuli säästöä. Suomesta jos olisi noita ollut tilaamassa esmes CDonista, noille kahdelle olisi tullut yhteishinnaksi 50,80 euroa + pk:t, eli noin tuplahinta Playhin verrattuna.
Huominen pitäisi vielä jaksaa töitä, kuudes työpäivä putkeen. Sitten lauantaina vapaapäivä, ilmainen päivällinen kaupungilla, Lostin viitoskautta ja illalla The Box -näytös. Sitten taas kuusi työpäivää putkeen. Ei tullut tänään Curb Your Enthusiasmia, saa nähdä tuleeko huomennakaan. Pitää laskea odotuksia, ettei harmita sitten niin paljon.
Nykyään ei kyllä ehdi katsomaan juttuja uudestaan, kuten aikoinaan kun joitakin leffoja tuli videolta katseltua kerta toisensa jälkeen. Nyt on niin paljon uutta katseltavaa, ettei tuttuja leffoja tai sarjoja oikein viitsi alkaa katsomaan, vaikka vähän mieli tekisi. Esim. Six Feet Under olisi kiva aloittaa alusta, ja joitakin esmes alkuvuodesta nähtyjä leffoja tekisi mieli nähdä taas, esim. Allenin Stardust Memories (tammikuulta) ja Broadway Danny Rose (viime vuoden lokakuulta), sekä The Long Goodbye (tammikuulta). Barton Finkin ja The Big Lebowskin voisi myös katsastaa taas.
No, Wantedin katsoin tammikuussa dvd:ltä, sen voi ainakin hyvällä omallatunnolla katsoa uudestaan blu-raylta. Hot Fuzzin näkemisestä kaverin kankaalta syyskuussa 2007 on puolestaan jo reilu pari vuotta, joten senkin voi hyvillä mielin katsella uudestaan. Tietty jotain Six Feet Underia voisi alkaa seuraamaan jakso per viikko -tahtia, niin eipä tuo veisi paljoa aikaa muulta ohjelmistolta.
Huominen pitäisi vielä jaksaa töitä, kuudes työpäivä putkeen. Sitten lauantaina vapaapäivä, ilmainen päivällinen kaupungilla, Lostin viitoskautta ja illalla The Box -näytös. Sitten taas kuusi työpäivää putkeen. Ei tullut tänään Curb Your Enthusiasmia, saa nähdä tuleeko huomennakaan. Pitää laskea odotuksia, ettei harmita sitten niin paljon.
Nykyään ei kyllä ehdi katsomaan juttuja uudestaan, kuten aikoinaan kun joitakin leffoja tuli videolta katseltua kerta toisensa jälkeen. Nyt on niin paljon uutta katseltavaa, ettei tuttuja leffoja tai sarjoja oikein viitsi alkaa katsomaan, vaikka vähän mieli tekisi. Esim. Six Feet Under olisi kiva aloittaa alusta, ja joitakin esmes alkuvuodesta nähtyjä leffoja tekisi mieli nähdä taas, esim. Allenin Stardust Memories (tammikuulta) ja Broadway Danny Rose (viime vuoden lokakuulta), sekä The Long Goodbye (tammikuulta). Barton Finkin ja The Big Lebowskin voisi myös katsastaa taas.
No, Wantedin katsoin tammikuussa dvd:ltä, sen voi ainakin hyvällä omallatunnolla katsoa uudestaan blu-raylta. Hot Fuzzin näkemisestä kaverin kankaalta syyskuussa 2007 on puolestaan jo reilu pari vuotta, joten senkin voi hyvillä mielin katsella uudestaan. Tietty jotain Six Feet Underia voisi alkaa seuraamaan jakso per viikko -tahtia, niin eipä tuo veisi paljoa aikaa muulta ohjelmistolta.
posted by Atso Suopanki at 9:44 ip.
5 Comments:
Pystyisitkö tosiaan katsomaan jakson per viikko? Olen nimittäin itse suunnitellut sellaista katselutahtia useasti ikään kuin pitkittääkseni nautintoa, mutta en tunnu onnistuvan siinä. Viikon tauko voi tulla kyseeseen vain, jos sarja on alkanut tympimään tai siinä on vain takana joukko kehnompia jaksoja, jolloin seuraavaa jaksoa ei niin odota.
Niin, voihan se olla ettei siitä tulisi mitään. Jos tekee mieli katsoa lisää, niin vaikea siinä on perustella itselleen, miksei yhtä hyvin sitten voisi katsoa lisää.
Puhutko muuten nyt jo näkemistäsi sarjoista, uusista vai molemmista? Ajattelin vain, että uudessa sarjassa on varmasti kovempi hinku katsoa seuraava jakso kuin jo nähdyssä, jossa suurinpiirtein muistaa, mihin sarja on menossa, eikä ole niin suurta "mitä tapahtuu seuraavaksi" -jännitystä.
Oikeastaan puhun sekä uusista että vanhoista. Uusissa tämä kyllä selvästi korostuu. Vanhoissa tilanne on vähän toinen - jos tietää, että on tulossa putki huonoja jaksoja, niin katselumotivaatio laskee joskus, mutta toisinaan taas sitä katsoo ne huonot mahdollisimman nopeasti pois alta, jotta voi sitten nautiskella taas hyvistä.
(Vahvistussanana wusses. Joko nämä sanavahvistusohjelmatkin on opetettu vinoilemaan?)
Heh, voi olla...
Oikeastaan aiemmin näkemättömien sarjojen kohdalla minulla ei olekaan mitään halua tehdä tuollaista pitkittämistä, sehä o ku tv:stä seurais, voisi sanoa.
Uusista sarjoista saa eniten irti juuri kun katsoo niitä nopeaan tahtiin, etenkin jos kyseessä on semmonen jatkuvajuoninen sarja. Esmes Angelin kolmoskauden (22 jaksoa) katsoin aikoinaan 1. kerran dvd:ltä kahdessa päivässä.
Jo nähdyissä sarjoissa kuitenkin tietää jo sen big picturen, joten ei ole samanlaista "tiedonjanoa".
Ei ny sillä että uusia sarjoja tulisi aina hirveän nopeaan tahtiin katsottua (ettei herkku heti loppuisi), mutta silleen suht ripeasti, ettei mikään kerran viikossa -tahti käy päinsä.
Toki tällainen on tapauskohtaista.
Lähetä kommentti
<< Home