Hyviä elokuvia, kirjoja ja musiikkia

Tiistaina käväisin katsomassa pressinäytöksessä In Her Shoes, joka oli oikein hyvä, joskaan ei Hansonin Wonder Boysin tasoa. Eilen oli vuorossa R&A-näytös Palindromesista, pidin siitäkin, enemmän kuin olisin odottanut.

Tiistaina leffan jälkeen menin Suomalaiseen, missä silmään sattui Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen. Päätin istahtaa lukemaan kirjaa mukavalle punaiselle nojatuolille, joita on kaupassa jokunen pyöreän pöydän ympärillä. Yksi mies lueskeli tuolilla liittyessäni seuraan. Yläkerrasta alkoi kuulua vähän väliä rasittava porauksen ääni. Mies huokaili tuskastuneena aikansa metelille ja lähti lopulta pois. Tuolit ympärilläni täyttyivät ja tyhjenivät.

Jossakin välissä uteliaisuuteni vei voiton ja painelin tiskille. Tiedustelin ujon oloiselta tytöltä, tuliko kaiuttimista kuuluva musiikki sieltä tiskin takaa. Tuli. Kysyin, voisiko hän kertoa, mikä amerikkalainen naisartisti mahtoi laulaa puolisen tuntia aiemmin. Hän kyyristyi selailemaan levyjä ja totesi, "mä en ole oikein hyvä tässä". "Ei se mitään", vastasin, "ei se mitään". Koska levyissä ei ollut muita naisartisteja (muuten kuin kokoelmalevyillä), näytti vahvasti siltä, että esittäjä oli ollut Nancy Sinatra. Kiitin tiedosta ja kaduin myöhemmin, etten ollut kysynyt levyn nimeä tai pyytänyt vilauttamaan sen kantta.

Lopulta olin lukenut tasan puolet kirjasta. Käväisin toisella kassalla ostamassa sen. Edellistä vanhempi naismyyjä kysyi, onko nimikirjoitukseni pyyhkiytynyt electron-kortistani pois. Totesin, etten ole tainnut saada aikaseksi kirjoittaa sitä siihen. Hän suositteli laittamaan korttiin nimen, ettei joku menisi vain käyttämään sitä. "Minäpä laitankin sen siihen heti", totesin ja kirjoitin nimeni korttiin. Tunsin itseni rikolliseksi.

Lähdin sitten etsimään Nancy Sinatraa, ja sitähän saikin etsiä. Kampin Anttilassa ei ollut mitään, ei myöskään Free Record Shopissa, toisessa Anttilassa eikä Stockmannilla, jossa mukaan lähti Sonic Youth-kokoelmalevy. Sokos oli viimeinen toivoni, ja sieltähän sitten lopulta löytyi yksi ainokainen Nancy Sinatra-levy, Nancy Sinatra, vuodelta 2004. Minulla ei ollut hajuakaan, kuka Nancy Sinatra on, nyt kuitenkin netistä selvisi, että hän laulaa "These Boots Are Made For Walkin'"-kipaleen. No se. Tällä levyllä hän teki yhteistyötä mm. Morrisseyn, Jarvis Cockerin ja Bonon kanssa. The Smithsin ystävänä olikin kiva huomata, että Morrisseyn [jonkun kanssa] kirjoittama zipale Let Me Kiss You olikin suosikkini levyllä. Kiva levy, voisi hommata lisääkin Nancya. Sokokselta lähti myös mukaan halpiskorista löytynyt Chris Isaakin Wicked Game, nimikkobiisin vuoksi ostin.

Sain luettua Heikosti positiivisen loppuun ostopäivää seuraavana yönä, joten aika nopeasti tuli lukaistua se, 12 tunnin sisään. Keskiviikkona sitten menin taas Suomalaiseen ollessani ihan pihalla siitä, missä R&A-leffa The Bow, johon olin saanut ilmatteeksi lipun, oikein näkyisi. Kuvittelin, että Tennispalatsin salissa 1, kun lipussa luki Finnkino ja Forum 1, mutta harvinaisen väärässä olin. Eihän minulla ole mitään hajua missä Forum on. Vai onko? En tiedä. Tennispalatsissa ihmettelyn jälkeen kuitenkin menin sinne Suomalaiseen kuluttamaan aikaa ennen Palindromesin alkamista Bio Rexissä, jonka sijainnin sentään tiesin, vaikken aiemmin ollut käynyt.

Aloin lukemaan Härkösen Image-lehden kolumneista koostettua kirjaa Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia. Luin taas puolet kaupassa ja ostin kirjan lähtiessäni, kun aika alkoi loppumaan. Nyt kirjasta on jäljellä 12 sivua. Pitänee ostaa se toinenkin kolumnikokoelma, ja sitten ehkä se uusi kirja, Loppuunkäsitelty. Se kyllä oli ehkä nyt Kampin Suomalaisesta loppunut, ei näkynyt enää edes top-10-jalustalla. Toivonkin pääseväni kysymään joltakin myyjältä, että "onko teillä Loppuunkäsiteltyä, vai onko se loppuunmyyty?" Elämän pieniä, tyhmiä iloja. Uuden vuokrakämpän omistajalla oli hyllyssään Neil Hardwickin kirja Paluu Timbuktuun, aloin sitäkin lukemaan, mielenkiintoinen on ollut sekin. Härkönen mainitsi Heikosti positiivisessa Hardwickin Hullun lailla-kirjan, oli tykännyt. Minäkin suosittelen.

Käväisin ruokakaupassa ja päätin poiketa pikaisesti Anttilassa. Oli aiemmin harmittanut, kun molemmista Anttiloista olivat Angels in America-dvd:t loppuneet, Plussa-kortilla kun olisi saanut sen vajaalla 13 eurolla. Sitä toisesta Anttilasta alkuviikosta metsästäessäni olin kuitenkin törmännyt Taisteluparin (Dempsey and Makepeace) ensimmäiseen tuotantokauteen (pilotti + yhdeksän jaksoa), mikä oli minulle sarja-dvd-julkaisujen Pyhä Graali, joten pitihän se ostaa heti, vaikka hinta olikin aika suolainen (49,95e). Toivottavasti loputkin jaksot saadaan kiekoille. Kuitenkin, nyt sitä Angelsia sitten olikin taas hyllyssä, joten jouduin kiiruhtamaan asiakaspalveluun täyttämään plussakorttihakemusta. Pirulainen maksoi yllättäen reilut kahdeksan euroa, joten säästöä boksille tuli vähemmän kuin odotin.

Käväisin eilen edellisellä kämpälläni Enterin palstaa koneella naputtelemassa, ja tunsin piston sydämessäni, kun näin Playsta lähetetyn paketin lattialla, naapuri oli sen postilaatikosta tuonut sinne. Battlestar Galactica-minisarja. Hittolainen, posti ei ollut siirtänyt sitä uuteen osoitteeseeni. Nyt Playsta oltiin jo lähetetty uusi tilalle. Ei voi mitään. Tänään voisi katella sitä. Lost season 1 tuli myös taannoin tilattua, pitäisi olla tulossa. Aioin muka lykätä sen hankintaa, mutten pystynyt enää, kun ajauduin aina lukemaan arvosteluita ja keskusteluita siitä boksista.

Huomenna voisi käydä katsomassa Exorcism of Emily Rose.