My brush with fame

Bussilla töihin saavuttuani harmittelin, etten ollut aiemmin kaupassa pikaisesti käydessäni älynnyt ostaa juotavaa. Aloin pohtimaan, josko kävisin ostamassa limukkaa Maikkarin kahvilasta, ja sitä, pääsisinkö kulkukortillani ovesta sisään. Kuinkas ollakaan, joku tuli avaamaan ovea miehelle ja naiselle, jotka olivat siinä ulkopuolella. Ja kukapa muukaan se oli kuin uutisankkuri Urpo Martikainen, in the flesh. Ihan samalta näytti kuin töllössä. Yritin olla normaali ja päätin kävellä joukon jatkeena sisälle.

Urpo vähän vissiin katsoi, että kuka oikein olin (oli minulla kyllä MTV3:n kulkulupakortti näkyvillä), ja vastasin tämän katseeseen tiedustelemalla, missä päin kahvila mahtaisi olla. Tämä vastasi (ei sentään onneksi ärtyneesti), että voisin puhua asiasta (vierestä löytyvän) vastaanottovirkailijan kanssa. Kiitin, ainakin luulen/toivon, ja Urpo jatkoi kanssakäymistään niiden kahden kanssa. Vastaanottovirkailija antoi kulkuohjeen todettuani olevani Netti-tv-puolelta ja selitettyäni turhaan, miten olin unohtanut ostaa aiemmin juotavaa. Käväisin kahvilassa, ostin pari puolen litran Fantaa (ananas/grapefruit-maku) ja suuntasin töihin.

Filmikamarilta tuli tänään pressikortti, cool. Vonkasin sitä taannoin sähköpostitse. Vielä kun saan tunnukset joilla pääsee katsomaan näiden nettisivulta tiedot tulevista pressinäytöksistä, niin kiva.