Goodbye Tornio

Viimeinen päivä Torniossa takana (ainakin tälle erää), ja aika hitonmoinen päivä olikin. Kömmin valveille siinä 7.15, reilua tuntia myöhemmin olin koululla, ja aloin miksaamaan sitä käsikirjoittamaani lyhäriä, ts. säätämään äänten volyymejä kohdalleen. Päätin myös tsekata efektilevyjä, josko niiltä löytyisi "uhkaava ääni", jota ohjaaja keksi vähän viime tingassa tässä viikolla toivoa. Heti ensimmäisellä kätöseen sattuneella levyllä oli tuulen humina, joka tuntui toimivalta, ja paikalle lopulta ilmaantunut ohjaajakin innostui (ainakin vähän ajan kuluttua), kun havainnollistin sen käyttöä.

Hirveätä säätöä oli taas kerran päivän mittaan tämän toiveita kärsivällisesti noudattaessa, mutta hyvähän se, että ohjaaja välittää äänimaailmasta, mikä oli tässä hyvin tärkeässä roolissa. Muutaman kerran hermot olivat kyllä katkemispisteen tietämillä, jotain pikkujuttua loputtomiin ohjaajan toiveesta viilatessa, mutta kaipa se kannatti. Homma meni ihan yliajalle ja viilausta tehtiin viimeiseen hetkeen saakka, mutta lopulta se oli valmis, tai aika ainakin oli loppu (toisella äänieditoijalla menivät vähän hermot, kun joutui odottelemaan meidän lopettamista päästäkseen siihen työskentelemään).

Lopuksi ääni ja kuva synkattiin toisessa kerroksessa. Jelppimässä oli eräs opiskelijatuttava, joka homman alussa totesi DAT-nauhan (jolla äänet olivat) olevan väärällä näytteenottotaajuudella (44.1 kHz), kun sen pitäisi olla 48 kHz. Kivaa. Soitin opettajalle, joka taisi pitää todennäköisimpänä, että koko projekti on aloitettu väärällä taajuudella, jolloin leffaa olisi vaikea pitää synkassa. Pieni kauhuntunne alkoi täyttää mieltäni. Olinko ryssinyt koko helvetin projektin alusta alkaen? Toisaalta muistelin opettajan asettaneen projektini asetukset, tai niin ainakin halusin uskoa. Piina kuitenkin päättyi nopeasti, kun tekniikkamies tajusi mokanneensa. Äänet olivatkin OK. Kivi vierähti sydämeltä.

Pari ongelmaa vielä tuli vastaan, joista viimeinen oli se, että alun 10, 9, 8 jne.-laskentaruudut ennen varsinaista lyhäriä (jotka pitäisi ottaa nauhalle) olivat jääneet renderoimatta (ts. näkyivät vain leikkaamossa, eivät tulleet nauhalle asti). Kun paljastui, että siinä vierähtäisi reilut puoli tuntia, lähdin ohjaajan siunauksella kotiin. Kamojen pakkaus painoi mieltäni. Koululta lähtiessä kello oli 19.50, ts. olin ollut siellä yksitoista ja puoli tuntia, poistumatta kertaakaan talosta, pitämättä ruokatuntia, syömättä tai juomatta mitään. Kaupassa käydessä päätin ostaa tortilla-ainekset. Kassalla jonottaessani joku myyjä kävi kysymässä kassalta jauhelihapakkauksen hintaa, jolloin tajusin, etten ollut muistanut jauhelihaa, ja käväisin hakemassa vielä sen, samanlaisen jota se myyjä oli käyttänyt kassalla. Kotona laitoin jauhelihaa tortillalle ja muistin sitten, etten ollut lämmittänyt niitä vielä. Eli vähän pihalla.

Pakkailut ovat vielä kovasti kesken, mutta tässä sitä vaan kirjoitellaan, 19h putkeen valvoneena, mikä on minulle aika hyvin. Mahdolliset yöunet jäävät minimaalisiksi, isä kun tulee hakemaan joskus yhdentoista aikoihin Kuusamoon. Sieltä sitten vielä päivitystä, ennen kuin lähden Espooseen (sunnuntaina Uuraisille, sieltä maanantaina tuonne). Lyhäristä vielä, että se esitetään muiden koulun lyhäreiden kera Torniossa pidettävässä gaalassa, joka olisi 27.4. Silloin olen jo Espoossa. Harmillista. Etenkin kun nyt uskaltaisin jo jännätä, voittaisinko Kooman äänisuunnittelusta palkinnon gaalassa.

Meitiä näkee koulumme nettisivuilta löytyvien lyhäreiden making of-videoissa. Tässä etusivu, tässä Kooman sivu (minua vain pikaisesti making of-dokkarissa, jossa olisi kyllä voinut mainita että olen äänisuunnittelijakin...), tässä Ollin kirjoittaman, Aleksin ohjaaman Kiitos tanssista-lyhärin sivu. Sen making of-dokkarissa minua näkee ja kuulee enemmänkin. Pahoittelen.

Tornion kavereille kiitokset kivoista vuosista. Ollaan yhteyksissä & törmäillään!