Muumilaakson tarinoita

Taannoin jostakin kämpästä kuului päivät pitkät soitettavan kovalla musiikkia. Siis todella kovalla, sen verran hyvin se kuului tänne. Ei sentään öisin. Sitten sitä ei enää kuulunut, ainakaan entiseen malliin. Nyt viikolla hoksasin alapuolella (asun 2. kerroksessa) olevan kämpän ovessa lapun, jossa luki:"Asia hoidossa! Stereot hiljenee. Tulevaisuudesta asioista voi tulla puhumaan suoraan, ettei"...mene monimutkaiseksi, tai jotain sellaista. Jaa-a, aika iso kynnys minulla olisi mennä vieraitten ovia tuollaisesta soittelemaan. Etenkin kun voisi olettaa huudattajien (allekirjoitus oli asukeilta) tajuavan, että jumalattoman kovaääninen musiikin soittaminen kuuluu todennäköisesti naapureihin. Eipä tuo minua sinänsä häirinnyt, mutta voin kuvitella että vieressä asuvilla ovat hermot olleet kireällä.

Toni mainitsi Sin Cityn Suomen ensi-illan lykkääntymisestä toukokuulta heinäkuun 22. päivään. Ärsyttävää, mutta pääasia että on kuitenkin tulossa.

Tässä se legendaarinen Dempsey and Makepeace-tunnari. Loistava on se, kai muitakin Taistelupari-faneja, jotka rakastavat tuota tunnaria, liikkuu täällä? Olisi myös kiva saada tuon D&M-tunnarin pidempi, lopputeksteissä kuultava versio. Saattaisipa kyllä löytyäkin, jos jaksaisin kahlata videokasetteja. Mutta että tietokoneelle ihan, kiva olisi.

Ruotsin neloselta alkoi näkymään The Wire, jonka missasin Subilla Langalla-käännösnimen vuoksi, enkä viitsinyt kesken alkaa katsomaan. Harmi, ettei nyt sitten näe jatkoa sille, pitää DVD:llä hommata joskus. En kyllä ole katsonut vielä kokonaan sitä pilottia, aina liian väsyneenä alkanut katsomaan, mutta hyvähän se varmasti ja tietysti on.

Ihmettelen vähän noita referring web pages-tuloksia 24h sisällä, kun Blogilistan suosikit-sivun kautta saattaa olla tullut yli parisataa käyntiä, vaikken olisi kuin kerran päivittänyt sivua. Vai oliko se sitten vain pelkän Blogilista-sivun kautta, mikä olisi loogisempaa. Muistelen kyllä, että suosikit-sivun. Pinserin sivun mukaan minulla oli muistaakseni alle 20 vakilukijaa, enkä usko että tilanne on siitä paljoa parantunut. Ainoa selitys tälle on, että ne 20 blogilistalleen sivuni lisännyttä käyvät vuorokauden sisään sivullani kymmenen kertaa, vaikka olisivat jo tsekanneet päivityksen. Niin ja tosiaan, originaalin kotisivuni kautta tänne myös tulee muka reilut 200 käyntiä vuorokaudessa, vaikka extreme trackingin mukaan siellä käy sen verran sakkia viikossa. Että taitaa yrittää vain lohduttaa vierailijoiltaan vähäisiä, tämä referring web pages-palvelu.

Maanantaina pitänee selvitellä kämppääni korjailleen talonmiehen puhelinnumero. Tämä kun ei ole käynyt vaihtamassa työpöytääni, vaikka näin aikoi tehdä. Ärsyttävää, etenkin kun kämppis tulee varmaan sunnuntaina, ja minulla on työpöytämuuton alta pois vietyä rojua kiitettävästi keittiössä. Ja sekin, että jää vielä takuuraha saamatta, jos tuo näppistaso on hajalla täältä lähtiessä. Tai näin pelkään.

Lyhytelokuvan äänieditointi edistyy, nyt lauantainakin olen menossa koululle. Jos ohjaaja ei keksi hirveästi toiveita ja vaatimuksia alkuviikosta, silloin on sitten aika siirtyä miksausvaiheeseen. Deadline taisi olla torstai, jolloin saatan olla muuttamassa Torniosta pois. Otin itselleni kutsun lyhäreiden ensi-iltagaalaan, ihan sellainen kiiltävälle väripaperille printattu avattava pieni juttu, josta paljastui kirjoittamani/äänivelhoilemani lyhärin näytettävän järjestyksessä toisena. Viisi on noita lyhäreitä, mutta siellä nähdään myös koululla tehtyjä dokkareita ja animaatioita, ennen lyhytelokuvia. Harmi, etten ole mukana. Ei sillä että odottaisin leffani voittavan mitään palkintoja. Ei sillä etteikö se voisi voittaa (veikkaisin, että kuvauksesta voittamiseen olisi parhaat mahikset), itselleni en vain odota mitään palkintoja, kun en ole palkintojenvoittajatyyppiä.

Subilta tulee tätä nykyä Buffyn kuutoskausi uusintana. Jäin katsomaan aloituskaksikon jälkimmäistä osaa tässä männäpäivänä. Kill Bill vol. 2:a aikoinaan teatterissa katsoessa tuli heti mieleen tuo Bargaining part 2-jakso, jossa Buffy hakkaa arkkunsa hajalle ja ilmaantuu maan läpi yöaikaan. Epäillyttävän samanlaisia ovat nuo, molemmissa vielä kamera-ajo hautaa kohti käden tullessa maan läpi. Näin muistelen, KB vol. 2:a en ole nähnyt teatterivisiitin jälkeen. Mutta niin, suosikkikohtani taisi jaksossa olla, kun Buffy harhailee katsomaan Buffybotin repimistä kappaleiksi, hyvin leikattu se kohta.