Levyhankinnat ja leffakatselut
Muistan nähneeni How to Train Your Dragonin (5/5) trailerin joskus elokuvissa, eikä se vaikuttanut erityisen mielenkiintoiselta, etenkin jos traileri oli dubattu. Leffa olisi luultavasti jäänyt hyllyyn, ellen olisi kuullut niin paljon siitä hypetystä /Filmcastissa, jonka (ja The Tobolowsky Filesin, jonka pohjalta ilmestyy ensi vuonna kirja) juontaja David Chen taisi käydä katsomassa filmin teatterissa yli puoli tusinaa kertaa. Olihan se vallan mainio. Juonessa sinänsä ei ole mitään erityisen ihmeellistä, mutta ensivaikutelmalta vähän tylsän näköiset hahmot ovat todella hyvin kirjoitettuja, animoituja (hauskan ilmeikkäitä) ja (ääni)näyteltyjä, ja toimintakohtaukset hienoja. Ehdottomasti kannattaa katsastaa, vaikka vähän ahdistaisi. Ei varmasti kaduta, tämä oli vuoden parhaita elokuvia.
Shall We Dancessa (3½/5) tylsistynyt aviomies ja perheenisä Richard Gere hiippailee salaa tanssitunneille ihastuttuaan vähän siellä työskentelevään Jennifer Lopeziin. Stanley Tucci tässä hassussa sivuroolissa ja Susan Sarandon vähän turhan pieneksi jäävässä vaimon roolissa. Ihan kiva, harmiton draamakomedia, jonka tanssikohdista en saanut hirveästi irti ja jota en jaksaisi katsoa toista kertaa.
The Jane Austen Book Club (4/5) oli parempi kuin odotin. Paljon tuttuja naamoja tässä, esim. Maria Bello, Amy Brenneman, Jimmy Smits, Maggie Grace, Emily Blunt jne. Ryhmä naisia alkaa pitää lukupiiriä, jossa käsitellään yhtä Jane Austen -kirjaa kuukaudessa. Ainoana miehenä porukassa on sympaattinen Grigg (Hugh Dancy), jota en tunnistanut Adam-leffan Adamiksi, täysin erilainen rooli tässä. Lisäksi Marc Blucas eli Buffyn Riley oli tässä Emily Bluntin miehenä. Hyvä jos olen pitänyt käsissäni Jane Austenin kirjoittamaa kirjaa, ja kieltämättä kirjakeskusteluista saisi paljon enemmän irti, jos kirjat olisivat tuttuja, mutta elokuva oli silti oikein kiva draama.
Enpä sitten muistanut katsoa sitä Sin Nombrea, josta aiemmin mainostin, että se oli CDonissa katsottavissa ilmaiseksi. Hankin kyllä siihen katseluoikeudet aikomuksena katsoa se seuraavana päivänä. Sitä päivää seuraavana yönä kuitenkin vasta tuli mieleen, että se leffahan piti katsoa. Siinä vaiheessa ilmaisleffa oli vaihtunut Faintheartiin, joka ei kauheasti kiinnosta. No, katsoo Sin Nombren myöhemmin, onpahan ainakin mukavampi katsoa TV:stä kuin läppärin näytöltä.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home