Kesän & syksyn katsotut elokuvat
Tässä on taas mennyt kohtuuttomasti aikaa viime päivityksestä. Kävi kyllä jo työstä listata kaikki nuo leffat. Seuraavissä päivityksissä pitää käydä läpi katsotut tv-sarjat, uudet dvd:t ja blu-rayt sekä pelatut PS3-pelit. Noissa nyt ei onneksi ole niin paljon listattavaa.
Loppua kohden hieman puuduttavan Invictuksen jälkeen Eastwoodin ja Damonin seuraava leffa Hereafter (5/5) oli vallan mainio. Juonesta ei ollut mitään tietoa etukäteen, ja olikin vähän yllättävää, että Clintiltä tuli tuollainen leffa. Selvästi parasta tässä oli Matt Damonin hahmo, joka olisi saanut olla vielä isommassakin roolissa.
You Will Meet a Tall Stranger (3/5) oli sellaista keskiverto-Allenia, joka kierrätti taas tuttuja kuvioita. Parasta tässä oli Josh Brolinin kirjailijahahmo. Onneksi Midnight in Parisin (5/5) oli sentään oikein mainio. Owen Wilson on ehdottomasti paras Woodyn korvike tähän mennessä. Esim. Larry David ei toiminut kovin hyvin tyypillisessä Woody-roolissa (Whatever Works), Wilson taas oli erinomainen, eikä nyt tarvinnut jäädä miettimään, että olisipa Allen tehnyt roolin.
Kevin Costnerin tähdittämä The New Daughter (3/5) oli ihan viihdyttävä kauhuleffa, jota ei varmasti tule toista kertaa katsottua, mutta kuten sanoin, ihan viihdyttävä. En tiennyt The Adjustment Bureausta (4/5) juurikaan mitään etukäteen, mutta Matt Damonin vuoksi odotukset olivat korkealla. Leffa oli kiva, mutta ei nyt niin ihmeellinen kuin olin odottanut.
127 Hoursin (4½/5) ja etenkin Black Swanin (5/5) näkemistä tuli odotettua pitkään, eikä kumpaankaan tarvinnut pettyä. 127 Hoursilla ei ole yhtä suurta uudelleenkatseluarvoa kuin Black Swanilla, mutta mainio sekin. Black Swanin diskokohtaus kannattaa jälkikäteen syynätä pause-napin kera, siihen kun on piilotettu paljon mielenkiintoista kuvastoa.
The Fighterille annoin aluksi 4½/5 pojoa, toisaalta jälkeenpäin 4/5 olisi sopivampi, koska vähän epäilen, jaksaisinko katsoa sitä enää toistamiseen. Olihan se kuitenkin erittäin hyvä, etenkin Balen roolisuoritus. Grudge 2:n (3½/5) oletin olevan suht onneton IMDb-keskiarvon perusteella, mutta ihan kelpo kauhutteluhan tuo oli. Joku lukenee tätä ja tuumaa, että ei, huono se oli.
Under the Tuscan Sun (4/5) oli kiva hömppäkomedia, jossa Diane Lane ostaa remonttia kaipaavan kämpän Italiasta. Parempi kuin odotin, ei alkanut tuskastuttamaan. Drive Angryn (4/5) IMDb-pojoja ihmettelen, sillä leffa oli varsin hauska. Jos tykkää William Fichtneristä, jota aloin oikeastaan fanittamaan Prison Breakin 2. kauden myötä, niin tällä on leffassa hyvä rooli.
Fireflies in the Garden (2/5) oli niin teennäinen kuin miltä leffa nimen perusteella kuulostaa. Hidastempoista perhedraamaa, missä ei tapahdu paljon mitään. Willem Dafoen hahmo oli sentään mielenkiintoinen. Source Code (4½/5) ei ollut ihan niin hyvä kuin Moon, mutta tosi hyvä kuitenkin. Se tässä häiritsi hitusen, että leffa tuntui sivuuttavan sisäisen logiikkaansa ilman, että päähahmo noteerasi mitenkään asiaa, mikä johti pelkoon, että käsikirjoitus ei vain välittänyt asiasta. Pelkoni osoittautuivat lopulta turhiksi, olisi niitä kuitenkin voinut hälventää jo aiemminkin.
Gothikan (3,5/5) olin aina kuvitellut ihan huonoksi, joten leffa oli positiivinen yllätys. Ihan kelpo kauhuttelutrillerihän tuo, ehkä nyt ei uusintakatselun väärti, mutta ei paha. Ghost Rider (3/5) ei ollut mikään kovin ihmeellinen, mutta kyllähän tuon katsoi Cage-fanina ihan ongelmitta. Jatko-osa vaikuttaa kyllä vinkeältä.
The League of Extraordinary Gentlemenin (2½/5) odotin olevan sellaista roskaa, että siihen nähden leffa oli ihan menettelevä, ei nyt sentään mikään aliarvostettu helmi. High Tensionista (4½/5) on tullut kuultua vuosien mittaan moneen kertaan, vaikka juonesta en mitään tiennytkään. Olihan tuo todella hyvä kauhuleffa, vaikka se loppu nyt ei ollut välttämättä paras mahdollinen.
The Family Manin (3/5) olin nähnyt kerran aiemmin kymmenisen vuotta sitten, eipä tuo varmaan tuntunut nyt sen paremmalta tai huonommalta. Ihan ookoo. Scream 4 (4/5) oli kiva paluu tuttujen hahmojen pariin, ainakin näin ensikatselulla. Kolmosesta ainakin pidin vähemmän toisella katselulla, joten saa nähdä miten tämän kanssa käy (ainakaan tässä ei ollut kökköjä unijaksoja). Minulla vain on sellainen soft spot alkuperäiselle Sreamille. Muistan vieläkin, kun katsoin joulukuussa -96 työharjoittelupaikassa työpäivän jälkeen koneella leffan traileria. Se pitää sanoa, etten muista Ghostfacen juttujen toimineen näin hyvin sitten alkuperäisen leffan, toisaalta tämä voi johtua osittain siitä, että kakkonen ja kolmonen ovat niin heikossa muistissa.
True Grit (5/5) ei tarvinne mainostusta, loistava leffa ja pääosatyttö. Rowan Atkinsonin tähdittämä musta komedia Keeping Mum (3/5) puolestaan ei ole loistava leffa, mutta kyllähän tuon katsoi. Mitään spoilaamatta en kyllä välittänyt leffan vihonviimeisestä kuvasta/vitsistä, ei oikein sopinut yhden leffan päähahmon luonteeseen.
16 Blocks (4,5/5) oli taas näitä tapauksia, että olin kuvitellut sen olevan sellainen "skip it" -tapaus, mutta se osoittautuikin vallan mainioksi. Ilmaantuu joskus hyllyyn. Jos anonyymi on kuulolla, olit aika oikeassa siitä, että Cursed (2/5) on surkea. Oli siinä sentään Jesse Eisenberg vähän auttamassa, joten siitä lisäpojo. Turha tekele kuitenkin.
S.W.A.T. (4/5) oli kiva popcorn-toimintaleffa, taas sellainen jonka olin vähän turhaan ohittanut. Piti ottaa kuva tuosta Nelosen käännöstekstistä. Shooter (3½/5) oli myös parempi kuin odotin, kelpo toimintatrilleri.
Bad Boys 2:stakin (4/5) oli sellainen harhaluulo, että se olisi ihan turhake, mutta hyvä toimintapätkähän tuo oli. Stealth (2½/5) sentään oli sellainen turhake kuin odotinkin, mutta olihan tuossa hyvätkin hetkensä, kuten heittoistuimella laskeutuminen palavien koneenosien vilistessä ympärillä.
Olen aina pyrkinyt välttämään Steven Seagalin leffoja (Executive Decision poislukien), mutta Under Siege (3/5) oli sama tsekata, kun sitä pidettäneen miehen parhaimmistoon lukeutuvana, eikä Tommy Lee Jonesin ja Gary Buseyn läsnäolo haittaa. Olihan tuo ihan jees. TV:stä tullut jatko-osakin tuli otettua talteen, lieneekö mistään kotoisin.
Pitkään kovalevyllä lojunut, muistaakseni kesäkuussa Maikkarilta tallentamani The Hills Have Eyes (4½/5) tuli viimein tsekattua, kun tajusin Haute Tension -ohjaajan olevan asialla. Tykkäsin paljon, alkuperäistä en ole nähnyt. Nyt huomasin, että Aja ohjasi myös viime vuonna näkemäni Mirrorsin, joka oli aika keskinkertainen. Piranha oli sentään hauska.
Little Black Book (2/5) oli melkoinen tylsäke, vaikka näyttelijöissä oli ihan hyviä nimiä (Brittany Murphy, Ron Livingston, Holly Hunter, Kathy Bates). Murphyn hahmo alkaa kaivelemaan poikaystävänsä seurustelutaustaa hauskoin seurauksin, tai sitten ei. Elokuvan loppupuoli oli ihan jees, mutta eipä tuo paljoa enää pelastanut.
Loppua kohden hieman puuduttavan Invictuksen jälkeen Eastwoodin ja Damonin seuraava leffa Hereafter (5/5) oli vallan mainio. Juonesta ei ollut mitään tietoa etukäteen, ja olikin vähän yllättävää, että Clintiltä tuli tuollainen leffa. Selvästi parasta tässä oli Matt Damonin hahmo, joka olisi saanut olla vielä isommassakin roolissa.
You Will Meet a Tall Stranger (3/5) oli sellaista keskiverto-Allenia, joka kierrätti taas tuttuja kuvioita. Parasta tässä oli Josh Brolinin kirjailijahahmo. Onneksi Midnight in Parisin (5/5) oli sentään oikein mainio. Owen Wilson on ehdottomasti paras Woodyn korvike tähän mennessä. Esim. Larry David ei toiminut kovin hyvin tyypillisessä Woody-roolissa (Whatever Works), Wilson taas oli erinomainen, eikä nyt tarvinnut jäädä miettimään, että olisipa Allen tehnyt roolin.
Kevin Costnerin tähdittämä The New Daughter (3/5) oli ihan viihdyttävä kauhuleffa, jota ei varmasti tule toista kertaa katsottua, mutta kuten sanoin, ihan viihdyttävä. En tiennyt The Adjustment Bureausta (4/5) juurikaan mitään etukäteen, mutta Matt Damonin vuoksi odotukset olivat korkealla. Leffa oli kiva, mutta ei nyt niin ihmeellinen kuin olin odottanut.
127 Hoursin (4½/5) ja etenkin Black Swanin (5/5) näkemistä tuli odotettua pitkään, eikä kumpaankaan tarvinnut pettyä. 127 Hoursilla ei ole yhtä suurta uudelleenkatseluarvoa kuin Black Swanilla, mutta mainio sekin. Black Swanin diskokohtaus kannattaa jälkikäteen syynätä pause-napin kera, siihen kun on piilotettu paljon mielenkiintoista kuvastoa.
The Fighterille annoin aluksi 4½/5 pojoa, toisaalta jälkeenpäin 4/5 olisi sopivampi, koska vähän epäilen, jaksaisinko katsoa sitä enää toistamiseen. Olihan se kuitenkin erittäin hyvä, etenkin Balen roolisuoritus. Grudge 2:n (3½/5) oletin olevan suht onneton IMDb-keskiarvon perusteella, mutta ihan kelpo kauhutteluhan tuo oli. Joku lukenee tätä ja tuumaa, että ei, huono se oli.
Under the Tuscan Sun (4/5) oli kiva hömppäkomedia, jossa Diane Lane ostaa remonttia kaipaavan kämpän Italiasta. Parempi kuin odotin, ei alkanut tuskastuttamaan. Drive Angryn (4/5) IMDb-pojoja ihmettelen, sillä leffa oli varsin hauska. Jos tykkää William Fichtneristä, jota aloin oikeastaan fanittamaan Prison Breakin 2. kauden myötä, niin tällä on leffassa hyvä rooli.
Fireflies in the Garden (2/5) oli niin teennäinen kuin miltä leffa nimen perusteella kuulostaa. Hidastempoista perhedraamaa, missä ei tapahdu paljon mitään. Willem Dafoen hahmo oli sentään mielenkiintoinen. Source Code (4½/5) ei ollut ihan niin hyvä kuin Moon, mutta tosi hyvä kuitenkin. Se tässä häiritsi hitusen, että leffa tuntui sivuuttavan sisäisen logiikkaansa ilman, että päähahmo noteerasi mitenkään asiaa, mikä johti pelkoon, että käsikirjoitus ei vain välittänyt asiasta. Pelkoni osoittautuivat lopulta turhiksi, olisi niitä kuitenkin voinut hälventää jo aiemminkin.
Gothikan (3,5/5) olin aina kuvitellut ihan huonoksi, joten leffa oli positiivinen yllätys. Ihan kelpo kauhuttelutrillerihän tuo, ehkä nyt ei uusintakatselun väärti, mutta ei paha. Ghost Rider (3/5) ei ollut mikään kovin ihmeellinen, mutta kyllähän tuon katsoi Cage-fanina ihan ongelmitta. Jatko-osa vaikuttaa kyllä vinkeältä.
The League of Extraordinary Gentlemenin (2½/5) odotin olevan sellaista roskaa, että siihen nähden leffa oli ihan menettelevä, ei nyt sentään mikään aliarvostettu helmi. High Tensionista (4½/5) on tullut kuultua vuosien mittaan moneen kertaan, vaikka juonesta en mitään tiennytkään. Olihan tuo todella hyvä kauhuleffa, vaikka se loppu nyt ei ollut välttämättä paras mahdollinen.
The Family Manin (3/5) olin nähnyt kerran aiemmin kymmenisen vuotta sitten, eipä tuo varmaan tuntunut nyt sen paremmalta tai huonommalta. Ihan ookoo. Scream 4 (4/5) oli kiva paluu tuttujen hahmojen pariin, ainakin näin ensikatselulla. Kolmosesta ainakin pidin vähemmän toisella katselulla, joten saa nähdä miten tämän kanssa käy (ainakaan tässä ei ollut kökköjä unijaksoja). Minulla vain on sellainen soft spot alkuperäiselle Sreamille. Muistan vieläkin, kun katsoin joulukuussa -96 työharjoittelupaikassa työpäivän jälkeen koneella leffan traileria. Se pitää sanoa, etten muista Ghostfacen juttujen toimineen näin hyvin sitten alkuperäisen leffan, toisaalta tämä voi johtua osittain siitä, että kakkonen ja kolmonen ovat niin heikossa muistissa.
True Grit (5/5) ei tarvinne mainostusta, loistava leffa ja pääosatyttö. Rowan Atkinsonin tähdittämä musta komedia Keeping Mum (3/5) puolestaan ei ole loistava leffa, mutta kyllähän tuon katsoi. Mitään spoilaamatta en kyllä välittänyt leffan vihonviimeisestä kuvasta/vitsistä, ei oikein sopinut yhden leffan päähahmon luonteeseen.
16 Blocks (4,5/5) oli taas näitä tapauksia, että olin kuvitellut sen olevan sellainen "skip it" -tapaus, mutta se osoittautuikin vallan mainioksi. Ilmaantuu joskus hyllyyn. Jos anonyymi on kuulolla, olit aika oikeassa siitä, että Cursed (2/5) on surkea. Oli siinä sentään Jesse Eisenberg vähän auttamassa, joten siitä lisäpojo. Turha tekele kuitenkin.
S.W.A.T. (4/5) oli kiva popcorn-toimintaleffa, taas sellainen jonka olin vähän turhaan ohittanut. Piti ottaa kuva tuosta Nelosen käännöstekstistä. Shooter (3½/5) oli myös parempi kuin odotin, kelpo toimintatrilleri.
Bad Boys 2:stakin (4/5) oli sellainen harhaluulo, että se olisi ihan turhake, mutta hyvä toimintapätkähän tuo oli. Stealth (2½/5) sentään oli sellainen turhake kuin odotinkin, mutta olihan tuossa hyvätkin hetkensä, kuten heittoistuimella laskeutuminen palavien koneenosien vilistessä ympärillä.
Olen aina pyrkinyt välttämään Steven Seagalin leffoja (Executive Decision poislukien), mutta Under Siege (3/5) oli sama tsekata, kun sitä pidettäneen miehen parhaimmistoon lukeutuvana, eikä Tommy Lee Jonesin ja Gary Buseyn läsnäolo haittaa. Olihan tuo ihan jees. TV:stä tullut jatko-osakin tuli otettua talteen, lieneekö mistään kotoisin.
Pitkään kovalevyllä lojunut, muistaakseni kesäkuussa Maikkarilta tallentamani The Hills Have Eyes (4½/5) tuli viimein tsekattua, kun tajusin Haute Tension -ohjaajan olevan asialla. Tykkäsin paljon, alkuperäistä en ole nähnyt. Nyt huomasin, että Aja ohjasi myös viime vuonna näkemäni Mirrorsin, joka oli aika keskinkertainen. Piranha oli sentään hauska.
Little Black Book (2/5) oli melkoinen tylsäke, vaikka näyttelijöissä oli ihan hyviä nimiä (Brittany Murphy, Ron Livingston, Holly Hunter, Kathy Bates). Murphyn hahmo alkaa kaivelemaan poikaystävänsä seurustelutaustaa hauskoin seurauksin, tai sitten ei. Elokuvan loppupuoli oli ihan jees, mutta eipä tuo paljoa enää pelastanut.
posted by Atso Suopanki at 6:23 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home