Viimeistä päivää 23-vuotiaana

Uutta Aceria ei tullut vielä perjantaina, jospa sitten maanantaina. Lost-boksi on kuitenkin noudettavissa postista, hieno homma. Olisin hakenut perjantaina, mutta ei ollut mitään hajua lähimmän postin sijainnista, eikä ollut nettiäkään auttamassa. Joskus tulostamaani reittiselostusta sinne ei tietenkään löytynyt mistään. Nyt tulostin uuden, jospa maanantaina ehdin käymään siellä.

Jyväskylän reissu ei sitten toteutunutkaan erinäisistä syistä. Jokunen kaveri tykkäsi asiasta epäilemättä kyttyrää, mutta ei voi mitään, ainakaan enää. Olliakin oli tarkoitus reissulla nähdä kahvittelun merkeissä, mutta sekin elämys jäi nyt sitten harmillisesti kokematta. Jospa kuitenkin kohtaamme seuraavalla Jyväskylän visiitillä.

Eilinen sitten vierähti visiitillä olevan Miian kanssa kaupungilla kierrellessä. Rahaa paloi kiitettävästi, etenkin kun vastaan tuli oikein kiva sormus ensi elokuuksi, jota ei viitsinyt kauppaan jättää. Tänään ilo oli ylimmillään lukiessani sähköpostista, että työni jatkuisivat entiseen malliin myös marraskuussa. Kun oli jo hyvän aikaa näyttänyt siltä, että ne vähenisivät ensi kuusta alkaen. Toisin kävi, töitä piisaa entiseen malliin ainakin vuoden loppuun. Suuri helpotus.

Sekä Miian äiti että omani saapuvat huomenna Espooseen. Maanantaina he kohtaavat pitkien välimatkojen vuoksi ensimmäistä kertaa toisensa. Mielenkiintoista.