Hammaslääkärillä

Hieman ärsyttävää, kun ilmeisesti Stockmannilla on (ollut) nyt maaliskuussa tuo ostamani Panasonicin telkkari selvästi halvemmalla kuin millä sen itse hommasin. Mutta minkäs teet, eipä tuollaista voi tietää, enkä voinut tuolloin jäädä odottelemaan hinnanalennuksia, joten ainoa mitä voi harmitella on, ettei vanha toosa hajonnut vähän myöhemmin. Oh well, se siitä.

Viime torstaina mussutin tyytyväisenä patonkia, kun havaitsin siinä oudon maun. Sitten puraisin jotain kovaa, ja heivasin patongit samantien roskikseen. Kielellä tunsin, että hampaaseen oli jäänyt jotain kiinni, mutta peilistä tilannetta tarkkaillessani tajusin viimein, että oikealla keskellä oleva poskihammas olikin lohjennut. Se ei ollut kipeä, mutta siinä oli terävä kohta, johon kieli hankasi ikävästi, ja seuraavana aamuna se olikin jo kipeä.

Netissä oleva hammashoidon hoitojonotilanne -sivu ilmoitti jonossa olevan yli 5000 ihmistä, mikä ei kauheasti rohkaissut. Luin kuitenkin, että kiireelliset tapaukset (kipua / turvotusta) voisi saada hoidettua pikaisesti, joten soitin päivystykseen heti aamukahdeksalta ja sain yhteyden viimein noin 20 yli. Valitin kipeytyvää kieltäni ja sain onnekseni ajan kello kymmeneksi samana päivänä Munkkiniemen terveysasemalle.

Lähdin liikkeelle hyvissä ajoin, koska alue ei ollut tuttua. Lopulta sinne löysi erittäin helposti, pari pysäkinväliä ratikalla ja lyhyt kävelymatka, kaikkiaan alle 20 minuutin reissu yhteen suuntaan kotoa perille. Olin siellä sitten jo puoli kymmeneltä. Täytin uutena asiakkaana lomakkeen ja tasalta pääsin mukavan mieslääkärin ja tämän naisapurin hoidettavaksi. Itse hoito ei niinkään jännittänyt, vaan lähinnä se kun kaksi vierasta ihmistä hääräävät siinä suoraan yläpuolellasi. En edes muista, milloin olin ollut viimeksi hammaslääkärillä.

Lohjenneeseen hampaaseen oli tullut reikä. Yllätyin tästä, kun olen ainakin kuvitellut pitäväni hyvää huolta hampaistani. Lääkäri sanoi, että laittaisi nyt ainakin väliaikaisen paikan, ja pysyvän jos ehtisi. Kysyi, halusinko puudutusta. Sovimme, että se laitettaisiin, jos alkaisi sattumaan. Eipä sitten alkanut poraamisesta ja raaputuksesta huolimatta. Kesken kaiken imu lakkasi toimimasta ja vekottimesta alkoi vuotaa vettä lattialle. "Pientä dramatiikkaa" lääkäri vitsaili minulle, ja kohta kuulin, ettei nyt ehtisi muuta kuin laittaa väliaikaisen paikan. Sen hän teki, ja kehotti tilaamaan ajan samasta numerosta kuin aiemminkin, pääsisin terveysaseman taksoilla yksityisen hoidettavaksi (missä laitettaisiin pysyvä paikka), eikä hoidolla olisi mikään kiire. Esim. puolentoista kuukauden päästä voisi hyvin olla se hoito.

Paikka teki tehtävänsä eikä kiusannut enää, ja ensimmäinen vapaa aika olisi noin puolentoista kuukauden kuluttua, mikä passasi minulle. Harmillinen tapaus, mutta ainakin säästyin kivuilta ja pitkältä odotukselta.