maanantaina, helmikuuta 02, 2009

Autokoulu & ajokoe + toinen vaihe

Ajattelin kirjoitella jonkinlaisen infopaketin autokoulusta nyt kun se on vielä hyvin muistissa. Kun menee autokouluun, voi tulla helposti mieli katsastaa netistä infoa, että millaista se ja se asia on autokoulussa. Tämä perustuu Helsingissä käytyyn autokouluun, jotkin asiat saattavat vaihdella paikkakunnan tai autokoulun mukaan. Jos jää jotain kysyttävää, voi kommenttiosastolle laittaa viestiä, niin neuvon jos vain osaan.

Autokouluun pitää ilmoittautua etukäteen, itse hoidin sen nettilomakkeella. Ei välttämättä kannata niin huolia, ettei pääsisi mukaan siksi, ettei ole tilaa kurssille, koska teoriatunneilla käydään silloin kun huvittaa ja itselle sopii, ja niillä on aina vaihtelevasti porukkaa. Autokoululla pitää vielä täyttää lomakkeelle omat tiedot. Saat sitten kätöseesi oppikirjan, ja olet aloittanut I-vaiheen, jonka päätteeksi saat ajokortin. II-vaihe käydään aikaisintaan 6 kuukautta, enintään 2 vuotta kortin saamisen jälkeen. Siinä käydään liukasradalla, ajellaan kaupungilla ja kuunnellaan opetusta. Sen voi hoitaa nopeimmillaan pois alta päivässä. Keskityn tässä I-vaiheeseen, enkä ole vielä käynyt II-vaiheessa tätä kirjoittaessani.

B-korttiin kuuluu 20 teoriatuntia, vähintään 30 ajokertaa, liukasradalla käynti, pimeäajo (talvikuukausina tehtävä ennen I-vaiheen ajokoetta, muulloin ennen II-vaihetta, tuollaista ainakin luin) ja ajokoe. Plus se II-vaihe sitten myöhemmin.

Autokoulun alkupuolella kannattaa hoitaa ajokorttimaksu poliisille (autokoulusta saa tilinumeron ja muut tiedot), ja toimittaa koululle kuitti maksusta, kaksi passikuvaa ja lääkärintodistus. Omalla autokoulullani oli yhteystiedot lekurille, josta sai tarkastuksen pikaisesti ja melko edullisesti. Lääkärintarkastuksessa ei muistaakseni tehty muuta kuin tarkastettu näkö ja vastattiin muutamaan kysymykseen, eli ei tarvitse stressata, että siellä joutuisi perinpohjaisiin tutkimuksiin.

Autokoulua ei tarvitse maksaa kerralla, vaan sieltä tulee aina välillä laskua sen mukaan, kuinka monella teoriatunnilla tai ajotunnilla on käynyt. Hintaa B-kortille tulee nykyään kaikkine kuluineen ehkä joku 1500-1700 euroa, riippuu toki pitääkö käydä paljon ylimääräisillä ajotunneilla.

Teoriatunnit

Teoriatunteja on 20, joita on aina kaksi per opetuskerta (esim. tunnit 1-2 tai 8-10 jne.), eli kymmenen käyntiä kaikkiaan, noin puolitoista tuntia per kerta. Niillä käydään silloin kun itselle sopii; autokoulun lukujärjestyksestä näkee, milloin pidetään mitäkin tunteja. Omassa autokoulussani (missä aloitin kesällä -08) tunteja pidettiin sekä aamupäivällä (kymmeneltä) että iltapäivällä (viideltä), joten ei haitannut jos oli töitä aamulla tai illalla. Tunneilla opettaja puhuu paljolti oppikirjastasi löytyvistä asioista ja näyttää kalvoja sekä jokusen opetusvideon.

Porukkaa tunneilla voi olla hyvin vaihtelevasti, teoriassa voisit olla vaikka ainoa oppilas jollakin kerralla, tai huone voisi olla melkoisen täynnä. Etenkin ensimmäisella kerralla voi olla melko hiljaista, kun samaan aikaan aloittavia oppilaita on kuitenkin vähemmän kuin niitä, jotka ovat jo käyneet ensimmäisillä tunneilla. Koska tunneilla käydään milloin sattuu, ei välttämättä kannata odottaa löytävänsä sieltä uusia ystäviä, naamat vaihtuvat paljolti eri käynneillä, eikä siellä ole mitään ryhmätyöskentelyä tai muutenkaan yhtään mitään, mikä vaatisi kanssakäymistä muiden oppilaiden kanssa.

Itse kirjoittelin aina tunneilla ylös muistiinpanoja, mikä oli ehkä hieman turhaa, kun samat asiat varmaan löytyivät aina kirjasta, mutta eipä tuosta haittaakaan ollut. Opettaja kyselee oppilailta kysymyksiä, mutta ei mitenkään, että "nyt sinun täytyy vastata tähän, antaapa kuulua", vaan lähinnä että jos joku tietää, kertokoon. Teoriatunneille menoa ei tarvitse stressata, ne ovat ihan leppoisia ja harmittomia sinänsä, vaikka mieluummin toki katsoisi vaikka leffaa kotosalla. Eipä sillä, toki ne ovat tärkeitä ja tulee opittua asioita.

Ajotunnit

Ajotunnit voi aloittaa, kun on käynyt neljä ensimmäistä teoriatuntia, itse kyllä aloitin ne vasta kun olin käynyt kaikki teoriatunnit läpi. Ajotunnit varataan opettajan kalenterista, joka voi olla joskus vaikka esmes pariksikin viikoksi eteenpäin melkoisen täynnä. Ajokertoja tulee käydä 30, 25 min per kerta. Yleensä oli kaksi kertaa putkeen eli 50 minsaa; ainoa 25-minuuttinen kerta oli, kun opettajalla oli muuta menoa.

Auton käytöstä ei tarvitse tietää etukäteen mitään, kaikki selitetään kyllä tarkasti. Opettajalla on pelkääjän paikalla käytössään kytkin ja jarrupoljin, joita hän käyttää tarpeen tullen. Ihan aluksi opettaja vei esim. jollekin parkkialueelle, missä oli hyvin tilaa. Sitten vain aloitettiin hitaasta köröttelystä ykkösvaihteella, tyyliin parkkialueen päästä toiseen, opeteltiin kääntymistä ja myöhemmin esim. pujoteltiin pylväiden välistä.

Jos käy vaikka kaverin kanssa samaan aikaan autokoulua ja haluaa mennä mukaan toisen ajotunnille takapenkille istuskelemaan ja kenties oppimaan siinä samalla jotain, niin sekin on (hyvässä lykyssä) mahdollista.

Siinä menee oma aikansa, että saa tuntuman polkimiin, etenkin kun vielä jännittää tilannetta ja yrittää olla sekoittamatta polkimia keskenään, ja sitä voi sattua että painaa turhan paljon kaasua (kytkin pohjassa) paikallaan seisoessa, kun ei ole vielä tottunut siihen kuinka paljon sitä painetaan, jolloin moottori pitää hurjaa ääntä. Ei kannata stressata liikaa, kyllä se siitä. Kun perusteet on opittu, opettaja vie ajelemaan jollekin hiljaiselle alueelle, missä ei ole paljoa liikennettä. Hyvä opettaja kertoo tarkasti, mitä pitää tehdä.

Simppeleitä vinkkejä ensimmäisille ajotunneille

Kytkin (vasemmalla) on pohjassa käynnistäessä & liikkeelle lähtiessä, vaihdetta vaihtaessa (erityisen tärkeää) ja kun pitää pysähtyä (esim. liikennevaloissa tai pysäköitäessä). Liikkeelle lähtiessä kytkintä päästetään rauhallisesti samalla kun painetaan kaasua (oikealla), sitten päästetään kytkin kokonaan. Kytkintä ei tarvitse käyttää jarruttaessa, paitsi jos vauhti on sitten niin hidas, että moottori sammuu muuten. Kun olet päässyt liikkeelle, auto kulkee vaihteesta riippumatta eteenpäin, vaikka et painaisi kaasua, eli eteenpäin pääsee vaikket painaisi mitään poljinta, eikä etenkään ihan alussa opetellessa kannata hötkyillä kaasupolkimen kanssa.

Käsijarru pitää vapauttaa ennen liikkeelle lähtöä: painetaan peukalolla siitä nappia, nostetaan hitusen ylös jotta se menee sitten ihan alas. Kojetaulussa palaa valo, jos käsijarru ei ole mennyt kunnolla pois päältä. Käsijarru laitetaan päälle niin, että nostetaan sitä oikealla kädellä kunnolla ylöspäin, siinä olevaa nappia painamatta.

Vilkut laitetaan ratin vasemmalta puolen: alas, eli sama suunta kuin vasemmalle rattia kääntäessä = vasen vilkku, ylös = oikea vilkku. Vilkku lähtee automaattisesti pois kun suoristaa ratin, tai kun palautat sen itse keskelle. Pyyhkimet puolestaan toimivat oikeanpuoleisesta vastaavasta tikusta.

Oikea opettaja

Muutaman ajotunnin jälkeen totesin, että on aika vaihtaa opettajaa, kun huomasin stressaavani silloisen opettajan vuoksi ajotunteja lomaakin töistä (ja autokoulusta) viettäessäni. Tällä oli erittäin lyhyt pinna, ja ensimmäisellä kerralla kun menimme julkiselle tielle (hiljaiselle alueelle, missä ei ollut juurikaan muuta liikennettä) ajamaan, olisi ollut tärkeää että hän olisi muistuttanut esim. vilkun käytöstä, jota olimme hädin tuskin harjoitelleet, varsinkin kun tuollainen tilanne on kovin jännittävä. Sen sijaan mies iski jarrun pohjaan (olimme ajaneet ehkä kokonaiset 20 metriä, eikä mitään vaaratilannetta edes ollut tullut) ja käski vaihtamaan paikkaa kanssaan, jonka jälkeen menimme parkkipaikalle harjoittelemaan.

Tuon kerran jälkeen olin saanut tuosta opettajasta tarpeekseni, ja myöhemmin kävin autokoululla kysymässä, voisinko käydä myös toisen opettajan ajotunneilla. Kuulin, että tulisi sitten vaihtaa kokonaan sille toiselle opettajalle, mikä sopi minulle vallan mainiosti. Toinen opettaja oli entuudestaan tuttu teoriatunneilta, kuten edellinenkin, molemmat pitivät niitä. Tämä toinen opettaja oli ystävällinen ja erittäin kärsivällinen, ohjeisti aina hyvin ajotilanteessa, eikä ikinä varsinaisesti suuttunut, vaikka muutaman kerran vähän hermostuikin töpeksiessäni kunnolla, mutta oli sitten aina heti tilanteen jälkeen rauhallinen ja kiva. Voin vain kuvitella, miten traumaattinen kokemus ajotunnit olisivat olleet, jos olisin jäänyt sen ensimmäisen opettajan opetettavaksi.

Ajo-opetuksesta vielä

Taitojen kehittyessä lähdetään sitten vilkkaammille alueille ja opetellaan aina haastavampia tilanteita. Ei ole mitenkään, että niin ja niin monen ajotunnin jälkeen tehdään sitä ja tätä, vaan opettaja katsoo milloin oppilas on valmis oppimaan uusia tilanteita. Ei siis kannata stressata, että muutaman ajotunnin jälkeen olisi jo pakko olla jossakin vilkkaassa liikenteessä kaistoja vaihtamassa. Auton vaihde oli teillä ajellessa useimmiten kakkosella, ykköselta pyritään aina vaihtamaan pian kakkoselle. Kolmoselle oli käyttöä vähemmän, silloin kun oli pidempi pätkä jossa sai huoletta ajella eteenpäin ilman, että piti kääntyillä risteyksissä tai varoa oikealta tulevia.

Ajokertoja on tosiaan vähintään 30, mutta kannattaa varautua siihen, että tulee käytyä muutama kerta sen yli. Pakko ei tietenkään ole, mutta opettajani totesi, että suurin osa minimiajotunneilla käyneistä reputtaa ensimmäisen ajokoekertansa. Joku voi toki epäillä, että kunhan sanovat, jotta autokoulu saisi lisää rahaa, mutta kieltämättä katsoin itsekin hyväksi ideaksi käydä vielä muutamalla ajotunnilla tuon minimimäärän lisäksi ennen ajokokeeseen menoa.

Pimeänajo

Taisi olla, että jos käy ajotunneilla talvikuukausina, niin pimeänajo tulee hoitaa ennen ajokoetta, muussa tapauksessa ennen II-vaihetta. Autokoulussani oli onneksi simulaattori (kuva sellaisesta tällä sivulla), jolla homman sai pois alta sisätiloissa keskellä päivää ihan yksikseen. Siinä oli osapuilleen kaikki mitä oikeassa autossa, kuten ratti, vaihdekeppi, polkimet, vilkut sun muut. Jossakin vaiheessa huomasin, etten ollut laittanut turvavyötä kiinni...mikä oli siinä sinänsä ihan sama. Simulaattorissa käytiin läpi eri tilanteita pimeällä, esim. reaktioaikaa jarruttaessa, kun havaitset jalankulkijan ilman heijastinta tai heijastimen kanssa, sekä esim. valojen käyttö ohittamistilanteessa.

Ensin harjoiteltiin eri tilanteita, sai ottaa uusiksi jos halusi, ja lopuksi tuli testi, josta tulostettiin tulokset. Jos autokoululla ei ole tuollaista simulaattoria, käydään sitten oikeasti pimeällä ajelemassa ja tutkailemassa, miten hyvin havainnointi pelaa pimeällä (lisäys toisen vaiheen jälkeen: yksi osallistuja kertoi suorittaneensa pimeäajon liukasradalla, en nyt sitten tiedä, tehdäänkö pimeäajo yleensä radalla, jos simulaattoria ei ole saatavilla) . Tuossa simulaattorissa taisi vierähtää aikaa joku reilu tunti. Mukaan sai paperin, josta näkyi, miten oli mennyt. Kannattaa varmuuden vuoksi pitää kaikki tuollaiset ja vastaavat paperit tallessa.

Liukasrata

Liukasradalla käytiin, kun oli reilusti yli puolet pakollisista ajotunneista takana. Mukana autossa oli myös toinen oppilas, ainoa kerta autokoulun aikana. Tuo oli myös ainoa kerta, jolloin ajoimme moottoritiellä (minä ajoin autokoululta radalle, toinen oppilas sitten takaisin). Se sujui ongelmitta, toki oli ihan jännää, kun mentiin about kahdeksaakymppiä ja laitettiin isoa vaihdetta kehiin. Ei kannata tuotakaan stressata liikaa, moottoritiellä ei sentään tarvitse kääntyillä risteyksissä ja varoa eri suunnista tulevia autoja.

Liukasratapaikalla kuunneltiin ensin jonkun tyypin selostusta luokkahuoneessa, taidettiin joku videokin katsoa. Paikan päällä oli paljon porukkaa eri autokouluista. Sitten seisoskelimme radalla, kun meille havainnollistettiin reaktioaikaa ja jarrutusmatkaa autolla. Tämän jälkeen siirryimme omiin autoihimme ja ajelimme noilla liukkailla teillä. Katsottiin esmes, miten kannattaa jarruttaa liukkaalla, ja mitä tehdä jos kaartaessa auto lähtee luisumaan. Eipä tuossa mitään ihmeellistä, kivempaa tuolla oli olla kuin jossakin Helsingin keskustassa kaistoja liikenteen vilinässä vaihtamassa.

Teoriakoe

Tutkintotoimistolla suoritettavan teoriakokeen saa (tämän sivun mukaan) tehdä 18 vuotta täytettyään, vähintään 30 päivää autokoulun aloittamisen jälkeen, käytyäsi kaikki teoriatunnit ja kun poliisi on hyväksynyt ajokorttilupahakemuksesi (maksettuasi laskun ja toimitettuasi passikuvat & lääkärintodistuksen).

Teoriakoetta varten lukaisin läpi autokoulun alussa saamani oppikirjan, johon en ollut niin hirveästi aiemmin paneutunut. Lisäksi harjoittelin ahkerasti netissä liikennemerkkejä ja ajotilanteita (saako kääntyä oikealle, saako ohittaa autoa jne.). Lainaan loput aiheesta aiemmasta merkinnästä:

Koe tehtiin PC:llä painelemalla yhtä kolmesta napista huoneessa, jossa oli pari-kolme muuta konetta toisistaan eristettynä, itse olin tuolloin ainoa joka oli tekemässä koetta. Aluksi tuli muutama harjoituskysymys, jonka jälkeen päästiin asiaan. Ensin tuli kymmenen tavallista monivalintakysymystä, joista vain yhdessä taidettiin kysyä liikennemerkkiä. Sitten vuorossa oli 50 kuvakysymystä eri tilanteista liikenteessä (kuskin näkökulmasta), piti tietää esim. saisiko jossakin tilanteessa kääntyä vasemmalle.

Kokeen jälkeen ohjelma ilmoitti, monta kysymystä meni väärin ja pääsikö läpi, ja kävi sitten vielä läpi pieleen menneet kysymykset. Ensimmäisestä kymmenestä kysymyksestä sai olla kolme väärin, minulla oli yksi väärin. 50 kuvakysymyksestä sai mennä kahdeksan väärin, minulla oli viisi. Muutama töppi meni ihan hermoilun piikkiin, mutta mitäpä siitä, kun koe meni läpi. Olin melkoisen helpottunut.

Lisäys 11.12.2010: Näemmä kaikki autokoulut eivät tarjoa mahdollisuutta harjoitella teoriakoetta netissä, mutta maksullisia palveluja on kuitenkin saatavilla. Vaimoni ottikin indriving.comiin tunnukset 10 päiväksi (13 euroa). Palvelussa oli teoriakokeesta tuttuja kysymyksiä ja kuvaharjoituksia, joihin sisältyi myös korkealaatuisia, selaimessa pyöriviä videoklippejä (itse kokeessahan on vain still-kuvia), joiden päätteeksi piti vastata, mitä tilanteessa tehdään. Käyttäjätunnukset tilaamalla ne tulevat heti sähköpostiin, samoin lasku. Eli jos haluaa harjoitella teoriakokeeseen, tuo ainakin oli ihan kelpo palvelu. Ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos.

Ajokoe

26. tammikuuta oli sitten vuorossa autokoulun ajokoe. Opettaja soitteli aamukymmenen maissa, että tiedänhän tulla 12.15 autokoululle, kun olin edellispäivänä puhunut klo 13.15:sta. En tiennyt, kun oli jäänyt ajokoetta varatessa (opettaja soitti ja varasi) tuo epäselväksi, että sitä ennen olisi vielä ajotunti. No, hyvä että tuli puheeksi. Autokoululla piti täyttää arviointi omista kyvyistään eri tilantessa asteikolla yhdestä viiteen. Sitten oli vuorossa vajaa tunti ajelua, jonka jälkeen menimme tutkintotoimiston pihalle.

Turistiin siinä hetki, opettaja ei tiennyt, kuka arvioisi ajon. Vanhempi mieshenkilö ilmaantui sitten paikalle, menin kättelemään miekkosta, että saisi jotain kontaktia tähän ennen koitosta, vähän kuin panttivangit kertovat perheenjäsenistään ("minulla on kolme pientä lasta") säästyäkseen kaapparin vihalta. Passi piti siinä heti alkuun näyttää, jonka jälkeen istahdimme autoon. Opettaja jäi odottelemaan pihalle.

Mies sanoi kertovansa aina hyvissä ajoin suunnan, ilman erillistä ohjetta mentäisiin suoraan. Totesi, että kannattaa ajaa sellaisella nopeudella kuin itselle sopii. Tuumasin, että pitää yrittää karistaa jännitys pois. Hän huomautti, että jännittäessä helposti tulee ajettua turhan nopeaa, minä että no siitä ei pitäisi olla huolta.

Lähdimme sitten matkaan ja ajelimme onneksi merkittävän osan ajasta melko hiljaisilla alueilla, joissa ei niin tarvinnut stressata muuta liikennettä. Esmes kertaakaan ei tullut tilannetta, jossa olisi pitänyt vaihtaa kaistaa ja katsoa, että pääseekö tuohon väliin nyt iskemään. Toisaalta olisi tuollainenkin tilanne voinut kyllä tulla, mutta oli onneksi vähän liikennettä niissä kohdissa.

Jokunen töppi tuli kyllä tehtyä. Onnistuin sammuttamaan kerran kesken kaiken auton, minkä olen tehnyt ehkä kerran ajotunneilla, muistaakseni olin nyt lähdössä valoista. Äkkiäpä siitä pääsi kuitenkin liikkeelle, eikä miekkonen ottanut asiasta pulttia, eikä kyllä mistään muustakaan. Toinen, varsinainen oikea virhe tapahtui, kun en nähnyt oikealta tulevalle suunnattua kolmiota (väistämisvelvollisuus hänelle) ja tämä sitten päätyi menemään minua ennen hidastellessani siinä.

Kuulin vastikään, miten jonkun suoritus oli hylätty, kun tämä oli ajanut suojatien yli jonkun seisoessa sen laidassa, joten olin erityisen tarkkana niiden kanssa, varsinkin kun lumen vuoksi ei välttämättä tajuaisi, onko joku vielä suojatiellä vai ei. Yhdessä kohdassa sitten, jossa suojatien vasemmalla puolella oli koroke ja sen jälkeen useita kaistoja (ja suojateitä), olin varmaan vasta päässyt valoista ja kiihdyttämässä, kun edessä tuli se tyhjä suojatie.

Viime hetkellä tajusin, että sieltä korokkeen puolelta oli tulossa porukkaa suojatielle. Ei sillä, ettenkö olisi ehtinyt mennä siitä hyvin, mutta välittömän hylkäyksen pelko sai painamaan nopeasti jarrua. Auto meni siinä jo vähän suojatien päälle, mutta ihmiset pääsivät siitä hyvin yli eikä miekkonen sanonut mitään. Itse kyllä aina kommentoin tyyliin, että no menipä se nyt vähän turhan tiukalle yms.

Lopulta sitten huomasin kaartavamme takaisin lähtöpaikan pihalle. Ajattelin, että nytkö tämä on jo ohi. Puolisen tuntia siinä oli kai mennyt, aika hurahti todella nopeasti. Piti sitten siinä lopuksi pysäköidä kahden auton väliin peruuttamalla (kääntäen oikealle). Ensin meni turhan lähelle toista autoa, tuumasin että pitäisiköhän ottaa uusiksi, miekkonen totesi että minäpä siinä olen pysäköimässä. Totesin, että pitää ajatella toisen auton käyttäjiä, otin eteenpäin ja peruutin nyt paremmin. Auto oli kuulemma kuitenkin vähän vinossa, ja pienen säätämisen jälkeen kaikki oli ok ja sain sammuttaa auton.

Sain aika pian kuulla, että ajokoe menisi läpi. Kiittelin kovasti. Mies laittoi omat rastit samoihin juttuihin, mitä olin itse arvioinut alussa, ja sitten arviot eri osa-alueista. Piirsi ja kirjoitti myös paperin sivuun tilanteesta, jossa olin ajanut vähän turhan lähellä pysäköityjä autoja, kun ei ollut tulossa vastaantulevaa liikennettä. Sitten hän kirjoitti lapun, jolla voisin ajaa Suomessa kuukauden ajan. Varsinainen ajokortti olisi noudettavissa noin parin viikon kuluttua tutkintotoimistolta. Kättelimme ja tiemme erosivat.

Opettaja kyyditti takaisin autokoululle, turisimme siinä ja kysyin toisesta vaiheesta, joka tosiaan tulee suorittaa 6kk - kahden vuoden sisään, olisi vain päivän juttu. Kättelimme siinä lopuksi, kiitin hyvästä opetuksesta ja toivotimme hyvät jatkot.

Kun tuon autokoulun oli aloittanut jo viime kesänä, tuntui nyt melko oudolta, ettei sitä tarvitsisi enää ajatella ja stressata, että se olisi nyt sillä selvä ja ajokortti olisi piakkoin kädessä, vaikkei sille välttämättä ole lähiaikoina pahemmin käyttöä, kun auton hankkiminen ei ainakaan näillä näkymin ole ajankohtaista. Helpottunut olo joka tapauksessa, eikä ajotunteja ja autokoulun laskuja tule ikävä.

Lisäys 17.2.2009: Kävin tänään hakemassa ajokortin, piti vielä siitä maksaa 25 euroa. Lisäksi siinä piti näyttää henkkarit ja antaa pois väliaikainen, kuukauden voimassa oleva ajolupalappunen, jonka sain ajokokeen jälkeen.

Lisäys 18.10.2010:

Toinen vaihe

Väliaikainen korttini oli vanhenemassa 27.1.2011, joten oli aika saada viimeinkin autokoulun toinen vaihe hoidettua pois alta, jotta saisin pysyvän kortin. Jos toinen vaihe jää tekemättä ja ajokortti vanhenee, joutuu tekemään uudelleen ajokorttilupahakemuksen, teoriakokeen ja inssin.. Toinen vaihe tulee suorittaa aikaisintaan puoli vuotta ja viimeistään kaksi vuotta väliaikaisen kortin saamisen jälkeen.

Olin jo viime kuussa ollut turhan myöhään liikkeellä, kun kaikki vapaat paikat toisen vaiheen kursseille olivat menneet, tai sitten kurssit oli jo pidetty sen kuun osalta. Kannattaa siis olla hyvissä ajoin liikkeellä, jättämättä kurssin suorittamista ihan viime tippaan, jos vapaita paikkoja ei sitten löydykään, koulun aikataulut eivät sovi omien kanssa yhteen tms.

Nyt soitin kahteen autokouluun Imatralla, joissa molemmissa paikat olivat lokakuun osalta täynnä. Kolmannessa oli onneksi vielä tilaa, ja se oli 282 euron hintaisena 17 euroa halvempi kuin kallein vaihtoehto (299e). Hinta koostui autokoululle suoritettavasta maksusta (212e) ja ajoharjoitteluratamaksusta (69e). Näin siis, kun harjoittelurataosio tehtäisiin omalla autolla, yksi autokoulu olisi veloittanut 60 euroa autokoulun auton käytöstä.

Itse tulostetut kuitit maksuista sekä todistus pimeäajon opetuksesta piti ottaa mukaan harjoitteluradalle, jonne mentiin kurssin toisena päivänä. Itse olin suorittanut pimeäajon (simulaattorilla) jo alkuperäisen kortin hankkimisen yhteydessä, nyt jotkut kurssilla olevat aikoivat suorittaa sen seuraavana päivänä toisen vaiheen kurssin jälkeen. Pimeäajo pitää olla suoritettuna, jotta saa todistuksen toisen vaiheen suorituksesta ja sillä sitten sen pysyvän ajokortin.

Kahdessa ensimmäisessä autokoulussa toisen vaiheen kurssi olisi suoritettu yhden päivän aikana, mutta tässä se suoritettiin kahtena peräkkäisenä päivänä.

Päivä 1: Vuorovaikutustesti ja arvioiva ajo

Ensimmäisenä päivänä saavuin autokoululle aamukahdeksan aikaan. Olin ainoa oppilas koululla, ja opettaja antoi täytettäväkseni lomakkeen, johon laitoin tietoni. Sitten päästiin asiaan, ja aluksi vuorossa oli liikenteen vuorovaikutustesti. Tämä simppeli psykologinen testi tehtiin PC:llä. Siinä ruudulle tulee 16 eri tilannetta, havainnollistettuna piirroskuvilla. Kuvien alla on useita repliikeitä, joista valitaan yksi reaktiona kuvan tilanteeseen tai dialogiin. Esim. kyyditettävä kehottaa kiirehtimään, ja sitten vain valitaan dialogi, joka kuvaa parhaiten miten tilanteeseen reagoisi. Vastauksena voi mm. suostua ajamaan nopeammin tai sanoa, että ehditään jos ehditään, pitää noudattaa liikennesääntöjä.

Vuorovaikutustestiä ei voi ryssiä mitenkään, siinä vain analysoidaan millainen kuski olet. Testin voi tehdä aika nopeasti, ellei vastausvaihtoehtoja jää pähkäilemään pitkäksi aikaa. Lopuksi ruudulle pläjähtävät tulokset, jotka tulostetaan. Sitten katsotaan, millainen kuski testin mukaan on. Opettajani luki ääneen jostakin kirjasta, millainen sosiaalinen ja joustava kuljettaja on, ja kysyi sitten kuulostiko oikealta. Minä myöntelin, että kyllä kuulosti. Testin tulokset sai mukaan.

Seuraavana oli vuorossa ajelua kaupungilla opettajan kanssa. Tässä arvioitaisiin turvallista ja taloudellista ajoa ja katsottaisiin, pysyisikö polttoaineen kulutus ja kilometrimäärä asetettujen rajojen sisällä. Ei sillä, että sillä olisi läpäisyn kannalta mitään väliä, vaikka eivät pysyisikään. Toista vaihetta olisi kuulemma aika vaikea reputtaa. Opettaja mainitsi tapauksen, jossa oppilas oli ajanut ylinopeutta 50km/h, jolloin hän oli todennut, että tämä voisi suorittaa kakkosvaiheen jossakin toisessa autokoulussa. Opettaja kysyi, olinko saanut vielä sakkoja, totesin että en. Joku oli päätynyt tälle sivulle selvittääkseen, tuleeko ongelmia jos ennen toista vaihetta saa ylinopeudesta sakot. Ei pitäisi haitata.

Tuo ajelu suoritettiin autokoulun autolla, koska opettajalla piti olla apupolkimet käytössään. Olihan se vähän stressaavaa ajella vieraalla autolla opettaja siinä vieressä istumassa, mutta ihan hyvin se kuitenkin sujui. Opettaja puhui paljon ajelun aikana niitä näitä, ihan tarkoituksella, jotta nähtäisiin miten oppilas selviytyisi kun ei voinut keskittyä täysillä vain ajamiseen. En kyllä tiedä, mitä olisi tapahtunut jos tälle olisi sanonut että olisitko hiljaa, yritän tässä ajaa. Opettaja antoi aina jonkin määränpään, jonne piti ajaa parkkipaikalle. Jos ei tiennyt, missä päin kohde sijaitsi, opettaja antoi ohjeistusta. Sain kuulla, että olisin pärjännyt omin avuin paremmin, jos olisin seurannut enemmän tienviittoja.

En nyt muista, kuinka paljon ajettavaa lopulta oli yhteensä, olisikohan ollut jotain 30 kilometrin luokkaa. Lopuksi piti ajaa takaisin autokoululle, missä opettaja antoi palautteensa ja suorituksesta sai paperin, johon hän oli siinä palautetta antessaan laittanut ylös merkintöjä. Koko hommaan (analyysi + ajelu) meni lopulta puolitoista tuntia. Mitä tuli niihin asetettuihin tavoitteisiin kilometrimäärän ja polttoaineenkulutuksen suhteen, omani olivat siellä rajoilla.

Päivä 2: Ajoharjoittelurata

Seuraavana päivänä suuntasin puolenpäivän aikaan autokoululle, päivä tulisi kestämään puoli kuuteen illalla. Siellä oli luvassa noin 45 minuutin opetussessio, ja paikan päällä oli useita muitakin oppilaita. Opettaja ei kysellyt juuri mitään, vaan näytti vain tietokoneelta opetusohjelmaa, joka koostui tekstistä, kuvista ja videoista. Tässä keskityttiin mm. talviajeluun ja jarrutusmatkoihin. Tässä ei ollut mitään stressaamisen aihetta. Tämän jälkeen piti ajaa ajoharjoitteluradalle. Opettaja antoi ajo-ohjeet tietämättä tarkkaa osoitetta, ja lopulta päädyin soittamaan radalle selvittääkseni osoitteen.

Radalla annoin pois maksukuitit ja todistuksen pimeäajon suorittamisesta. Paikan päällä joutui odottelemaan oudon paljon, että asiat etenivät. Ensiksi kävelimme halliin (turvataloon), jossa oli eri pisteitä. Näissä esitettiin välillä kysymyksiä, joihin sai vastata jos osasi. Ensin näytillä oli erilaisia renkaita sekä vanteita, hyvä- ja huonokuntoisia. Seuraavaksi oppilaat saivat kokeilla käsissään kolmen kilon painoista ihmispäänukkea. Pointti pisteellä oli, että pienestäkin vauhdissa pää (ja kaikki muu irtonainen) nytkähtää törmäyksessä kovalla voimalla/painolla eteenpäin. Pisteellä oli vaaka, jolle opettaja nousi, se kertoi massan, jota miehen paino vastasi törmäyksessä.

Seuraavalla pisteellä oli turvavyöllä varustettu istuin, joka kulki pienen matkan radalla (sekunnin, pari) ja stoppasi sitten äkisti seitsemän kilometrin tuntivauhdissa. Siinä sai sitten testata, miltä moinen pysähdys tuntuu.

Parilla seuraavalla pisteellä sai ihmetellä kolareissa olleita autoja, ei sentään sellaisia joissa matkustajille olisi tullut mitään vakavia vammoja. Ikkunaa hajalla, peltiä rutussa ja sitä rataa. Toinen kolareista oli ollut hirvikolari ja auton eteen oli laitettu hirvi, joka näytti melkoisen isolta siinä auton edessä.Viimeisellä pisteellä oli henkilöauto, jonne sai mennä ympäri pyöritettäväksi, jotta osaisi onnettomuuteen joutuessaan poistua turvallisesti katolleen menneestä autosta. Tämän jälkeen oli aika suunnata radalle, missä toinen opettajista esitteli kahta pistettä (suora tienpätkä sekä mutka), joista harjoitus koostuisi, samalla kun toinen opettaja ajoi näistä kohdista, havainnollistaen mm. miten pitkästi auto liikkui jarruttamisen jälkeen. Tämän jälkeen oppilaat jaettiin kahteen ryhmään, jotta nämä voisivat harjoitella vuorollaan joko suoralla tai mutkassa.
Oppilaat saivat ajaa yksittäin pisteelle vihreän valon palaessa, kun opettaja oli antanut edelliselle palautteen ajosta. Opettaja antoi aina ajonopeuden, jolla pisteelle piti saapua. Nopeuden pystyi tarkistamaan radalla olevista, nopeutta mittaavista tauluista. Suoralla pätkällä piti jarrutella ja väistää liikennekeiloja, toisella pätkällä mutkassa piti ensin antaa auton liukua mutkassa (piti löytää oikea nopeus, että näin tapahtuisi), sitten muilla kerroilla jarrutella siinä ja tehdä taas väistöliikkeitä. Koko rata-ajelu oli aika leppoisaa hommaa ja koostui paljolti oman vuoron odottamisesta, itse suorituksissa ei pitkään mennyt, eikä niissä ollut mitään ihmeellistä.

Ajeluiden jälkeen palasimme sisätiloihin, missä opettaja vielä kertasi taloudellisen ajamisen saloja ja näytti vihonviimeisen videon. Lopuksi saimme todistukset jatko-opetuksesta. Vein sen seuraavana päivänä poliisiasemalle, ja asia oli sillä selvä. Alkuperäistä korttia varten annettiin aikoinaan kaksi kuvaa, joten se toinen tulisi pysyvään korttiin, tosin ilmeisesti olisi myös ollut mahdollista laitattaa korttiin uuden kuvan. Uutta korttia kannattaisi tiedustella noin kolmen viikon kuluttua poliisiasemalta. Siitä ei tarvitsisi maksaa mitään, vanha kortti pitäisi vain antaa uutta noutaessa pois.

Lopulta toinen vaihe oli simppelimpi ja vähemmän stressaava tapaus kuin olin odottanut. En sanoisi, että se oli ihan turha kokemus, sillä mukaan lähti varmasti ihan hyödyllisiä vinkkejä, etenkin jos on ajamassa pian ensimmäistä kertaa talvikeleillä, kuten minä. Onhan tuo aikamoista rahastusta kuitenkin, lähes 300 euroa yhteensä seitsemästä tunnista. Joka tapauksessa toista vaihetta ei kannata jännittää tai jättää viime tippaan, sillä se on lopulta aika harmiton kokemus, ja siitä voi oppiakin jotain hyödyllistä. Stressaavinta tuossa oli ajon arviointi, kun piti ajaa oudolla autolla opettajan istuessa siinä vieressä. Tuon vuoksi ei kuitenkaan kannata viettää unettomia öitä, kyseessä ei ole mikään inssi ja pääasia on, että ajaa liikennesääntöjen mukaan.

14 Comments:

Blogger yatsy said...

Hyvä artikkeli. Itsellä meni muuten aikalailla samankaltaisesti paitsi inssin jälkeen sain itse ajaa opetusauton takaisin autokoululle. Todella vapauttava tunne ajaa ensi kertaa yksin autolla keskellä vilkasta liikennettä (Qsamossa). Vähän oudolta tuntui kun ei enää kukaan ollut vierellä neuvomassa / valmomassa. Kannattaa muuten ajella nyt kun sait kortin, jottei taito pääse ruostumaan tai ainakin pääsis kehittymään.

2/04/2009 3:31 ip.  
Blogger Atso Suopanki said...

Kiitos! Tuo on vähän ongelmallinen tilanne, kun ei ole autoa, eikä voi esmes vanhemmilta lainata sellaista edes hetkoseksi, kun he ovat Kuusamossa. Ei sitä viitsi alkaa ostamaankaan, kun juuri nyt sille ei ole tarvetta. No mutta, viimeistään kesälomalla sitten vaimon tai omien vanhempien autolla voi treenata. Luulen, että asiat palautuvat nopeasti mieleen, saa nähdä.

2/04/2009 5:46 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Hieno artikkeli. Eka ajotunti takana minulla.

Turvallista ajoa tästedeskin liikenteessä.

6/04/2009 4:04 ip.  
Blogger Atso Suopanki said...

Kiitos! En ole ajellut ollenkaan autokoulun päättymisen jälkeen, ja voi hyvin olla, että teen toisen vaiheen ensi kesänä. Jos/kun ehdin tässä kesällä käväisemään kotipuolessa Kuusamossa, siellä voi taas vähän ajella.

Tsemppiä ajotunneille, ja turvallista ajoa sinnekin!

6/04/2009 4:12 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Moro!
Hienoa jutustelua autokoulusta. Kävin tuon itekki tässä pikkasen vanhemmalla iällä suorittamassa ja vissiin samassa opin ahjossakin, Haagan autokoulu Töölössä,luulen? Aika moni varmaan törmää tuohon tarinaan autokouluun mennessään,rauhoitti "hermoja" kummasti tuon lukeminen.

7/26/2009 4:04 ip.  
Blogger Atso Suopanki said...

Terve! Et ole välttämättä väärässä autokoulun suhteen. ;) Kiitoksia kovasti kommentista, mukava kuulla!

7/26/2009 10:23 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Hyvän artikkelin olet saanut aikaseksi! Tässä itse olen vasta aloittelemassa kouluja ja vähä jänskättää, mutta tämä artikkeli helpotti fiiliksiä aika paljon ja voi lähteä hyvillä mielin jatkamaan.

7/27/2009 12:54 ap.  
Blogger Atso Suopanki said...

Hieno homma, kiitoksia! Ei tosiaan kannata huolehtia, hyvin se menee. :)

Nyt tuli mieleen, että voisin lisätä juttuun sen, että autokoulun vaihtaminen kesken kaiken on myös mahdollista. Suoritetuista jutuista saa sitten todistuksen. Eli ei tarvitse pelätä, jos pitää vaikka muuttaa toiselle paikkakunnalle kesken autokoulun, että joutuisi tekemään kaiken uudelleen toisessa autokoulussa.

7/27/2009 1:51 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Mistäs päin tää on kirjoteltu? Mä etsin Oulusta autokoulua ja hieman jännittää.... Autokoulusta ollaan etitty et mihin menis..

8/27/2010 11:09 ip.  
Blogger Atso Suopanki said...

Helsingissä kävin autokoulun, joten en valitettavasti osaa sanoa Oulun kouluista mitään. Onnea matkaan!

8/27/2010 11:16 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Huhhuh kiitos hyvästä artikkelista. Itse olen menossa hurjalla jännityksellä ylihuomenna 2-vaiheeseen ,mutta todella helpottava olo tuli kun sai lukea sinun kokemuksestasi siellä ;D kiitos!

11/23/2011 12:53 ap.  
Blogger Atso Suopanki said...

Kiva kuulla, ollos hyvä! Tsemppiä, ja ei tosiaan kannata stressata tuon vuoksi. Toista vaihetta ei voi mokata, tehtävät ovat simppeleitä, se on suht nopeasti ohi ja pahinta koko hommassa on laskun maksaminen. :)

11/23/2011 1:53 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

aivan mahtavan kattava artikkeli. itse menossa huomenna kakkosvaiheen arviotavaan ajoon ja jännittää ihan hulluna kun vielä puoli tuttu sen arvion tekee!
kävelen kaikki työmatkat ja väliaikanen kortti on ollu jo 1,5v mutta oma auto on ja sillä on jo ajettu miltei 40000km sekä kaupunkia että maanteitä pitkin. luulisi nyt että toi huominen sujuisi hyvin mutta ken tietää viekö hermot mennessä!

kiitos siis artikkelista, antoi paljon vinkkejä ja tietoa tulevasta viikosta!:)

3/16/2012 12:32 ap.  
Blogger Atso Suopanki said...

Mukava kuulla, että oli hyödyksi, kiitos palautteesta! Onnea matkaan, kyllä se menee hyvin, vaikka jännittäisikin. :)

3/16/2012 12:48 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home