ER:ää

Uusi vuosi, uudet dvd-hankinnat. ER:n kahdeksas kausi tuli katsottua joulukuussa loppuun, ja nyt tulivat kolme seuraavaa kautta postipekan kotiovelle kantamana. Mielenkiintoisesti laatikon toinen pää näytti tältä:
Postipekka oli täten nähnyt ostokseni ja silmäili minua nyt tulinen ja tuomitseva katse silmissään. Tunsin punan nousevan kasvoilleni. "Ehheh", naurahdin, "tämä taisi tulla nyt väärään osoitteeseen." Hän osoitti totisena sormellaan osoitetarraa. "Sinun tämä on." Tuijotin ilmeettömänä miehen sormea sekuntien kuluessa. Jännitys kävi sietämättömäksi. Rykäisin ostaakseni aikaa. "Pyydän, että joku muu jakaa postinne jatkossa", hän jatkoi. "Te iljetätte minua." Mies työnsi laatikon ja kirjepostin syliini ja kiirehti ulko-ovelle unohtaen, ettei hän ollut jakanut vielä muun rakennuksen posteja. Riensin ikkunalle, mistä näin hänet itkemässä maahan polvistuneena, käsiään raivoisasti lumella pesten. Tunsin vielä hetki sitten raivoisasti takoneen sydämeni rauhoittuvan hiljalleen. Jossakin haukkui koira.