Levyjä vaihteeksi

Postissa tuli alkuviikosta kolme kolmoskautta. The Wire saapui sopivasti seuraavana päivänä siitä, kun olin katsonut kakkoskauden loppuun, tosin en ole vielä aloittanut uutta kautta. Erinomainen oli tuo toinen kausi, vielä parempi kuin ensimmäinen. Kaverilla on neloskausi R1-boksina, joten ei nyt tarvitse enää sitä tällä erää ainakaan hankkia, kun voin lainata sen, jahka tuo kolmoskausi on nähty.

Millenniumiinkin pitää paneutua jossakin välissä, en osaa sanoa, kuinka paljon katsoin viimeistä kautta aikoinaan telkusta. Taisteluparista puolestaan on vielä vanhempiakin jaksoja rutkasti katsomatta, mutta hankin sen nyt kun oli alennuksessa. Mr. Airplane Manin ensimmäinen ja viimeinen levy tulivat viime viikolla, nyt ovat sitten kaikki neljä koossa. Saa nähdä, tuleeko sitä The Organin levyä ikinä Amazonista, voipa olla että ei.

Pitkään odottamani Southland Tales tuli viimein nähtyä, ja vaikka olin varautunut henkisesti siihen, että elokuva olisi moskaa, viihdyinkin sen parissa oikein mukavasti. Elokuva oli ehkä sekava, mutta viihdyttävä kuitenkin. Joku varmaan nyt katsoo leffan ja tuumaa, että paskahan se oli, miksi Atso kehuu näitä käsittämättömiä paskaleffoja, joista ei saa mitään tolkkua. Day Watch oli kyllä elokuva, josta ei saanut kauheasti tolkkua, huonolla tavalla. Southland Talesissa sentään tulee tunne, että sen uudestaan katsomalla voi ehkä tajuta sitä paremmin.

Yllätyin, että The Mist oli saanut niin hyvin pojoja IMDb:ssä. Minua häiritsi leffassa sen mukadokumentaarinen kuvaustyyli zoomailuineen, ja tuomiopäivää julistava kiihkouskovainen, joka oli hahmona turhan kliseinen ja liikaa äänessä. Jälkipuolisko oli selvästi mielenkiintoisempi, mutta vahinko oli jo tapahtunut.