Häät takana

Lauantain häät sujuivat vallan mainiosti.


Lisää kuvia täällä. En ole ehtinyt vielä croppaamaan niitä tms. Lisää juttua aiheesta myöhemmin.

Maanantai: Lauantaina aamulla ennen kahdeksaa herätessäni iski päivän pahin jännitys, kun tajusin ettei se hääpäivä olisi enää x päivän kuluttua. Sain kuitenkin vakuuteltua itselleni, että kaikki sujuisi todennäköisimmin ongelmitta, ja jännitystaso laski siedettävälle tasolle. Sängystä nousin lopulta yhdeksältä, kun taas M:n kampaaja saapui jo aamuseitsemältä. Nukuimme tosiaan eri taloissa, etten näkisi M:n hääpukua vasta kuin häissä. Itselläni ei tarvinnut muusta huolehtia kuin että näytän inhimilliseltä ja että minulla on puku päällä. Telkkarissa pyörivät aamulla fiktiohäät, olisivatkohan olleet 1800-luvulla. Kuulin, että M:n kaveri, jonka piti toimia kirkossa "virallisena" valokuvaajana (muut voisivat pysyä penkeissä), oli myöhästynyt junasta ja pääsisi Uuraisille vasta kolmen maissa. Häät alkaisivat kolmelta, joten M:n isän sisko saisi valokuvaajan pestin.

Bestman saapui paikalle puoli yhden maissa ja otti M:n sormuksen haltuunsa. Puoli kahden aikoihin ajoimme Uuraisten kirkolle, joka oli varattu viime syyskuun alkupuolella. Pihalla oli jo useita vieraita, tosin ei vielä omia sukulaisiani. Painelimme kirkon takaosaan sakastiin, missä odottelisimme kirkkoherran kanssa häiden alkuun saakka. Varmistin vielä tältä pari juttua, esim. missä kohtaa sormuslupauksia laitankaan sormuksen M:n sormeen (aivan lopussa). Oudolta tuntui ajatus, että kirkon salin puolella odottelisi satojen kilometrien päästä paikalle tullutta sukuani. Kaaso käväisi paikalla, kengästä oli katkennut korko ja hän oli satuttanut vähän polveaan. Puku oli säilynyt ehjänä, mutta hän joutuisi olemaan ilman kenkiä.

Lopulta häämarssi (Trumpetti) lähti käyntiin ja astelimme kansan eteen. Tajusin, etteivät häävieraat vieneet niin paljoa tilaa kirkon penkeistä kuin olin kuvitellut. En kyllä tiedä kuinka moni saapui vasta jälkijuhliin, joissa oli osapuilleen reilut sata henkeä. M:n astellessa käytävää pitkin isänsä käsipuolessa näin tämän ensimäistä kertaa hääpuku päällä. Kävin hakemassa kauniin morsiamen tämän isältä ja astelimme alttarille.

Vitsiniekka kirkkoherra (joka on aiemmin toiminut pitkään Kanadassa) puhui kivasti, nauratti ihmisiä ja lievensi täten sopivasti jännitystä. Olin vähän jännittänyt, että meneekö alttarilla kaikki suunnitelmien mukaan, mutta eipä siitä tarvinnut huolehtia, kun kirkkoherra antoi meille vaivihkaa ohjeita supattaen, ei sillä etteikö ilmankin olisi pärjännyt. Sormuslupaukset, jotka päätimme ottaa mukaan vasta harjoituksissa (hyvä että otettiin), menivät hyvin. Aviopuolisoiden siunaamisen jälkeen M:n kaveri soitti kirkon perällä (ylhäällä, en muista miksi sitä sanotaan) näkymättömissä huilulla Suojelusenkelin, mikä kuulosti hienolta ja liikuttavalta. Lopulta astelimme Prinsessa Ruususen säestyksellä ulos riisisateeseen, mikä oli hauskaa. Riisiä löytyi hiuksista vielä loppuillastakin.

Ulkona odotti hauska heppakyyti, jolla suuntasimme Uuraisten nuorisoseurantalolle. Maljojen, kättelyiden ja halausten jälkeen siirryttiin sisätiloihin. Siellä oli luvassa ruokailua, puheita, kahvittelua, morsiamen ryöstö, bändin soittoa ja häävalssi & tanssahtelua. Ulkona lensi morsiuskimppu ja sukkanauha.

Puheissa äänessä olivat morsiamen isä, sulhasen isä, sulhanen ja bestman. Astelin vuorollani lavalle, otin mikrofonin (muut olivat kyllä seisoneet paikoillaan / lähellä paikkojaan ja puhuneet ilman mikrofonia), kiitin erinäisiä ihmisiä ja lauloin ilman säestystä oman sävellykseni isukkini "Atson ja M:n häävalssi" -sanoituksiin / runoon (vai "M:n ja Atson", en nyt tähän hätään muista), jota yritimme saada sovitetuksi & lauletuksi bändin toimesta, mutta siitä ei ollut tullut mitään. Vaikka kutsuin lauluani yleisölle "hylätyksi Idols-koe-esiintymiseksi", sain kuitenkin raikuvat aplodit ja kovasti kehuja illan mittaan. Morsiamen ryöstössä olin vähän pilannut suunnitelmat, kun tehtävänäni olisi ollut isäni sanoitusten laulaminen, jonka olin juuri tehnyt. Niinpä sain tehtäväksi kehua itseäni ja laulaa jokin laulu. Kehuista en muista muuta kuin lopun "loppumattoman vaatimaton" ja lauluja en ainakaan siinä muistanut, joten luritin omiani, "voi minkä teitte, morsiamen veitte, tämä ei käy, morsianta ei näy", jonka jälkeen M:n onneksi palautettiin. Lähdimme kemuista kohti Jyväskylää joskus iltayhdeksän maissa. Kävimme ravintolassa syömässä ja yövyimme hotelli Yöpuussa.

Oikein hieno päivä. Nyt ollaan Uuraisilla. Keskiviikkona menemme Turkuun, josta matka jatkuu torstaina laivalla Maarianhaminaan. Siellä tehdään viiden päivän pyöräilyreissu. Sen jälkeen ajateltiin käydä Särkänniemessä ja sitten vielä Kuusamossa, missä olisi tarkoituksena käydä Karhunkierroksella. Työt jatkuvat kuun lopussa, jolloin suuntaamme Helsinkiin. M:kin pystyy nyt asumaan siellä (aiemmin ollut Joensuussa, missä yliopisto, tai kesän ajan Jyväskylässä töissä), kun kouluosastolla ei tarvitse tällä erää keskittyä paljon muuhun kuin gradun tekoon.