An American Haunting: katselupäiväkirja

Ei huolta spoilereista, leffa kun on täyttä paskaa, jonka voi huoletta skipata.

Ensimmäiset pari minuuttia: Verenpunaiset, typerällä fontilla tehdyt alkukrediitit ilmestyivät ruudulle. Lasken odotuksiani. Tyttö pakenee näkymätöntä voimaa taloon. Kohtaus on ylileikattu. Leikattu on pois myös jännite. Tyttö pakenee huoneeseensa, missä tilanne lopulta rauhoittuu. Mutta sitten The Ring -remaken Samara teleporttaa paikalle terävän ääniefektin kera.

Tyttö herää kirkuen. Se olikin unta! Pieni säikäytys, okei, mutta olipa tökeröä. Paljastakaa aave miten tahansa muuten kuin iskemällä se frameen kuin valokatkaisimesta, unta tai ei.

00:03:oo: Tytärtään rauhoitellut äiti kaataa itselleen drinkin ja lukee kirjettä marraskuulta 1848. Typerä, epäuskottava voiceover alkaa lässyttämään ja siirrymme vuoteen 1817. Tyttö, jolla ihastus, kiva äiti, blah blah.

00:05:45: Kansa koolla illanvietossa. Uh, oh, tytön isä on Donald Sutherland, peruukissa. Milloin Donald on viimeksi ollut hyvässä elokuvassa?

00:06:20: Onko tytön opettaja se Deadwoodin epileptikkopappi?
No such luck.

00:07:52: Äiti lähtee tutkimaan outoa ääntä keskellä yötä. 1800-luvulla kynttilät kykenivät valaisemaan sen kantajasta kolmen metrin päässä nurkan takana olevan seinän, jopa käden takaa.


Mitään ihmeellistä ei tapahdu, Donald säikäyttää äidin ja kertoo kuulleensa itsekin ääniä ullakolta.

00:11:00-00:21:00: Oikeus toteaa Donaldin syyllistyneen koronkiskontaan. Kiskottavana ollut ilkiän olonen nainen ei ole tyytyväinen Donaldin kevyeen tuomioon ja kiroaa miehen ja tämän tyttären. Aavesudet alkavat pelottelemaan Donaldia. Tämän tytär keinuu koulun välitunnilla tietämättään aavetytön kanssa. Hän kavahtaa heikkoa CGI:tä ja korvia raastavaa ääniefektiä koskettaessaan aaveen ojennettua kättä.
00:21:31: Donald lähtee yöllä etsimään tunkeilijaa, jonka hän uskoo kirouksen asettajan lähettäneen. Paikalle materialisoituu aavenainen, jota Donald kääntyy äkisti katsomaan. Kauhistelun sijaan mies vain toljottaa ilmeeettömästi.
Seuraavassa kuvassa näemme, että aavenainen on kadonnut. Donald ei ole moksiskaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tästä voimme päätellä, että Donald ei oikeasti nähnyt aavenaista, ainakaan kunnolla. Kohtaus on tehty aivan päin persettä. Aavenaisen olisi pitänyt dematerialisoitua paikalta eikä materialisoitua, jotta Donaldin "mikä se oli - jaa, ei kai mikään"-reaktiossa olisi ollut jotain järkeä. Tai sitten - jos ajatellaan helpommin - aaveen olisi pitänyt näyttää kadonneen heti Donaldin pään kääntämisen jälkeen. Nyt tuntuu että mies jää tuijottamaan aavetta, että jaa, onkos se aave, eikö sillä ole parempaa tekemistä.

Paha voima vierailee tytön huoneessa ja kiskoo tätä hiuksista. Kohtaus on tehty ihan kohtuullisesti, mutta tyttö rauhoittuu naurettavan nopeasti vanhempien ilmaannuttua paikalle ja vakuutettua tämän nähneen unta.

00:27:05: Kylän pappi (vai mikä lie) yrittää lähettää pahan voiman tiehensä raamattua lukemalla, ja taputtelee itseään selkään hyvästä suorituksesta. Turha toivo. Tässä vaiheessa elokuva saa todella huonon idean: aave/demoni-POV.
Demoni-POV toimi mainiosti esmes Evil Deadeissa, mutta tässä se ei toimi ollenkaan. En minä halua tietää missä paha voima on. Pahan voiman tekee pelottavaksi tällaisessa tilanteessa se, että se voi olla missä vain. Helkkari, katsokaa vaikka The Entity ja ottakaa mallia. Paha voima retuuttaa tyttöä hiuksista, nostaa tämän ilmaan ja läpsii tätä naamaan sellaisella sarjatulella, että homma uhkaa mennä puolikoomiseksi. Puuttuu vain, että paikalle ryntäävien, tilannetta seuraavien vanhempien & papin päät heiluisivat tytön pään liikkeitä seuraten sivulta toiselle. Pappi toruu demonia, joka leijailee POV:nä ympäri huonetta, hajottaa tyynyn (höyhenet lentävät ilmaan) ja rikkoo ikkunan poistuessaan.

00:32:13: Joo, onhan tätä jo katsottukin, kiitos hei. Toivottavasti Saw 2 on parempi (se on)...