Päivän hyvä työ

Astuttuani tänään ulko-ovesta kävelylle lähtiessäni hoksasin, miten läheisissä liikennevaloissa yksin (minun puolellani tietä) pyöränsä kanssa punaisissa valoissa odotteleva, ehkä ikäluokkaani oleva tyttö pudotti huomaamattaan vihreän lakkinsa maahan. Kävelin tämän vierelle ja sanoin "moi! Sulla tippu tämmönen." Nostin lakin maasta ja ojensin sen hänelle. "Kiitos kiitos", hän kiitteli. "Olepa hyvä", vastasin ja jatkoin matkaani.

Jännää kun tv-sarjoja putkahtaa Suomessa DVD:lle ennen kuin niitä on nähty töllössäkään. Esim. aiemmin hankkimani Six Feet Underin viides kausi (kaksi euroa neloskautta halvemmalla, mikä oli mielestäni vähän erikoista) ja nyt ensimmäinen kausi The Officen luojien, Ricky Gervaisin ja Stephen Merchantin uusimmasta sarjasta Extras / Statistit. Se on hauska, tosin kaukana The Officesta. Varoitus myös, että ensimmäinen jakso on mielestäni kauden heikoin, ei kannata sen vuoksi lannistua. Kannattaa melkein skipata aluksi se jos on helposti lannistuvaa tyyppiä. Näköjään myös V for Vendetta ilmestyy tällä viikolla yhden ja kahden levyn julkaisuina.

Lueskelin tänään bussissa Photography Monthlya. Heinäkuun numerossa alkoi uusi juttusarja, jossa opastetaan noviiseille hyvän valokuvauksen salat. Päteviä vihjeitä ja mieltä rauhoittavia toteamuksia:"Don't be afraid to do your own thing - no one is going to laugh at you if you try something different." "In reality, very few of us take pictures that need no remedial work at all and it's nothing to be ashamed of." Jos lehdet kasvattaisivat ihmislapset, haluaisin Photography Monthyn vanhemmakseni. Päätinkin ostaa myös seuraavan numeron, joka on jo ilmestynyt Englannissa.

Päädyin toissayönä asioimaan pitkästä aikaa iTunesin musiikkikaupassa. Selailin Siouxsie and the Bansheesin kipaleita, kunnes pysähdyin Sick Child -kipaleeseen (levyltä Rapture), joka alkoi mukavan rauhallisesti. Ostin sitten sen. Ei se pysynyt koko aikaa yhtä mukavan rauhallisena, mutta hyvä kappale kuitenkin. Tämä oli kuudes ostokseni iTunesista.

Toissayönä aloitin myös Sopranosin kolmoskauden. Toisen kauden 12 jaksoa tuli katsottua läpi kolmessa päivässä. Nyt olen katsonut jakson per yö. Taso pysyy korkealla, kauden aloitus oli erinomainen. Siinä FBI yritti saada asennettua mikrofonin Sopranosien taloon. Jakson musiikeissa sekoitettiin mainiosti Henry Mancinin Peter Gunn Themeä (varmasti kaikille tuttu kipale, vaikkei nimi sano kyllä minulle mitään) ja The Policen Every Breath You Takea.