Tilt!

Aivan aluksi nopeasti totean, että tajusin töistä tultuani, miksei electronini kelvannut enää Playlle: korttini tiedoissa minulla oli Kuusamon osoite, joka toimi vielä Torniossa, koska olin kirjoilla Kuusamossa, mutta eipä toki enää nyt kun olen Espoossa kirjoilla. Laitoin Galactican uudestaan tilaukseen.

Mutta joo, suosittelen lämpimästi Acerin kannettavia kaikille. Oman Acer TravelMate 4600:n DVD-asema toimi kunnolla nelisen kuukautta (sitten levyjen äänet alkoivat pätkimään), ja tänään, vähän päälle puoli vuotta koneen hankinnasta, levisi kovalevy. Menin kesken Battlefield 2-pelin katsomaan bussiaikatauluja. Aika normaalia, että jätän pelin pyörimään taustalle. Hiiri ei sitten toiminut, laskin sen pelin piikkiin. Ennen kuin olin saanut katsottua aikataulun, koko paska jumahti siihen Reittioppaan sivulle. Jouduin sammuttamaan koneen, ja uudelleen käynnistäessä kovalevyn tarkistus jumahti 34 prosenttiin. Sammutus ja uudelleen päälle, ja tällä kertaa jatkuvasti sama tulos: ruutu pysyy mustana. Kiva.

Vajaan puoli tuntia toisaalla angstattuani laitoin koneen taas päälle, ja ilo oli ylimmillään, kun ruutu heräsikin henkiin. Taas kovon tarkistus, mutta edelliskerran kokemuksen jälkeen päätin skipata sen. WinXP käynnistyi, samoin Firefox. Suuri helpotus valtasi mieleni. Laitoin osoitekenttään www.reittiopas.fi, painoin enteriä, ja voila, kone oli taas jumissa. Jatkossa pääsin yhdellä boottauksella biosiin, joka sekin pian jumittui. Tämän jälkeen ruutu pysyi taas koneen uudelleen käynnistäessä mustana.

Paskemminkin asiat toki voisivat olla, onhan tuossa sentään vielä monta kuukautta takuuta jäljellä, joten toivottavasti olen happy camper koko jutun päätteeksi. Lisäksi takuuhuolto oli joka tapauksessa edessä jossakin vaiheessa sen DVD-aseman vuoksi. Nytpähän saa senkin samalla korjuutettua. Todella ärsyttävä tapaus kuitenkin, etenkin kun Enterin palstan deadline olisi ensi viikolla, ja maanantain ja tiistain olen vapaalla, ts. ei ole edes työnettiä käytössä. Laitoinkin viestiä pomon suuntaan, josko saisin lisäaikaa. Leffa-arviot voinen naputella kämppäni omistajien vanhalla PC:llä. Jospa jostakin löytyisi diskettikin, polttavaa asemaa siinä tuskin sentään on.

Asiasta kolmanteen, alustavasti näyttäisi vähän siltä, että hääkellot kilkattavat allekirjoittaneelle ensi kesänä. Mikä tuntuu todella oudolta ajatukselta, eipä kyllä sillä että mitenkään ikävältä.

It's All About Love tuli katsottua tänään. Eipä nyt mikään kovin kummoinen, mutta katsoihan tuon kerran. Turhan sekava, liikaa turhuutta, Sean Penn turhassa roolissa. Kivasti kuvattu, kivaa musiikkia ja paikoitellen kiva tunnelma kuitenkin.

Lisäys: Toisaalta, IMDb-foorumin viestit ("could this movie be only a pilosophical view over the love feeling!?") sai minut pohtimaan, että ehkä pitäisin leffasta toisella katselukerralla enemmän. Saapa nähdä. Milloin edes ehdin/viitsin alkaa katsomaan sitä uudestaan.

Klo. 23.18:

Soittelin kämpälle Miialle ja päivittelin tälle digikuvien kohtaloa (hänenkin kuviaan oli kovalevyllä). Kertoi, että hänen kylässä käynyt kaverinsa oli laittanut koneen päälle ennen kuin hän oli ehtinyt mainita viasta. No, kovalevyn tarkistus oli lähtenyt pyörimään, ja oli päässyt johonkin 62 prosenttiin (itselläni jumahti 34 prosentissa), kun asiasta paremmin tietämättömät tytöt olivat katsoneet parhaaksi sammuttaa koneen. Eiiih, totesin kuullessani asiasta, ja pyysin häntä käynnistämään koneen uudestaan.

Jännitin, lähtisikö koko kovotsekkaus enää päälle. Lähti se, ja piinaava jännitys oli mielessäin, kun kuulin prosenttien etenemisestä kohti ihanteellista satasta. Kuinkas ollakaan, tsekkaus meni loppuun asti ja kone siirtyi siitä WinXP:n käyttäjän valintaan. Totesin jo, että paras jättää se siihen, mutta sitten tajusin, että kone menisi ennen pitkää johonkin hibernaatioon, joten pyysin laittamaan kaikki säädöt neveriin virranhallinta-asetuksissa. Tämä onnistui, ja pyysin jättämään koneen siihen.

Hitsin vitsi, voisiko olla, että toivo ei ole täysin mennyttä? En uskalla toivoa liikoja. Ensimmäinen tavoite olisi kuitenkin saada kopsattua ziljoona digikuvaa CD:lle kovolta. Niiden menetys jäisi eniten harmittamaan, jos filut menisivät kovalevyn mukana. Kuten Jaakko totesikin, tällaisessa tapauksessa sitä tajuaa varmuuskopioiden tärkeyden.

Aikamoista tunteiden vuoristorataa tämä konesähellys on ollut. Ensin itutus ja masennus koneen seottua, sitten toivon pilkahdus ja riemu WinXP:n käynnistyessä, jota seuraa ensimmäistä kertaa lievempi pettymys ja asian hyväksyminen koneen jäädessä jumiin, pettymyksen syventyminen digikuvien mahdollisen menetyksen tajutessa, sekä jännityksen ja toivon kohoaminen koneen osoittaessa aiempaa lupaavampia elonmerkkejä. Saa nähdä, mitä seuraavaksi on luvassa.

Oikeastaan koneen kohtalon harmittelu jäi kovasti taka-alalle illalla, kun kuulin lähiomaisteni terveysongelmista/huolista. Huolia, joiden rinnalla jonkun kovalevyn ja digikuvien kohtalo on yks hailee. Näidenkin kanssa onnellinen loppu on kuitenkin onneksi hyvinkin mahdollinen.