Eiku...

Töihin lähtiessäni, reilu minuutti talosta ulos astumisen jälkeen törmäsin Tornion luokkakaveriin, Annaan, joka ohjasi koulussa kirjoittamani lyhärin. Hän hoksasi ensin minut ja hykerteli tyytyväisenä Ylen mikrofoni kädessään, vierellään tyttö jolla oli kamera kädessä. Viimeksi olimme nähneet joskus alkuvuodesta opinnäytetyöseminaarissa Torniossa. Hän oli nyt toimittajana Yle Teeman Kinoklubi-ohjelmassa. Teki galluppia siitä, kiinnostaako espanjalainen elokuva. Menin myöntämään, että eipä nyt erityisemmin, lähinnä Almodovarin leffoja olin nähnyt ja aika ameriikkapainotteista tahtoi olla ohjelmistoni. En ole varma toisen ja kolmannen toteamuksen keskinäisestä järjestyksestä, tai välttämättä mistään mitä menin sanomaan.

Illalla kuulin, että minua näkyisi viiden sekunnin ajan perjantain klo 19.30 lähetyksessä. Telkku.comin jaksokuvaus kuuluu mm.:"Pedro Almodovar ja espanjalainen nykyelokuva. Mistä on Almodovarin elokuvat tehty? Mitä muuta Espanjassa tehdään?" Päädyinkin sitten varmaankin (ties kuinka monen kanssa) esimerkkitapaukseksi suomalaisesta, joka katsoo vain jenkkileffoja ja jolle espanjalainen elokuva = Almodovar. Mutta hei, näinhän se asianlaita vähän tuppaa olemaankin, vaikka satunnainen ei-jenkkileffa joskus tuleekin katsottua, joskus ehkä jopa espanjalainen. Olisihan tälle tilanteelle voinut keksiä jotain näppäriä (teko)syitä, mutta noh, lyhyitä vastauksiapa nuo varmaan kaipasivat. Harmi vain, että hiukseni olivat täysin muokkaamattomat, olisin voinut näyttää järkevämmältäkin...no, ainakin ne olivat puhtaat.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin rautatieaseman edessä seisoi pakettiauto, jonka edessä kauniit naiset jakelivat ihmisille pulloja samalla kun musiikinjumputus kuului autosta. "Hei! Saanko minäkin?" kysyin ohi mennessäni. Sainpa minäkin, se oli puolen litran Sprite Zero. Join sitten töissä, ihan hyvää oli.

Lisäys klo 0.57: Bussimatkalla kotiin tajusin, että olin puhunut ihan höpöjä haastattelussa. Jos aivoni olisivat toimineet, olisin tajunnut, etten ole jostakin syystä nähnyt Almodovarin leffoja paljon paskan vertaa. Olisin todennut, että kyllä ne espanjalaiset leffat kiinnostavat toisinaan, ja maininnut nähneeni Alejandro Amenábarin elokuvia (Abre los ojos, Tesis, The Others ja Meri sisälläni) sekä esim. kauhutrillerin Los sin nombre / Nimetön, ja...no, tähän hätään ei tule nyt muuta mieleen, varmasti muitakin olisi. Mutta ei. Vaikka luulin, etten ollut erityisen hermostunut, päädyin vastaamaan kuten ihmisten luultavasti odotettiinkin useimmiten vastaavan, eli että Almodovar tunnetaan ja ei niin hirveästi välttämättä kiinnosta espanjalainen elokuva, tai sitä ei muuten vain tunneta. Sitä sitten ohjelmassa päivitellään ja todetaaan, että no on se kumma etteivät ihmiset tunne esim. Alejandro Amenábaria, tämä Suopankikin oli juuri tyypillinen esimerkki tästä että muita kuin Almodovaria ei tunneta. Huoh. Nooh, eipä tuo nyt kuitenkaan niin vakavaa, pääseepähän sentään telkkariin.