Punaisista napeista ym.

Kuusamon reissu oli tosiaan kiva. Säät suosivat, kalaa en saanut, sääsket söivät. Ukkonen jyrisi, mutta pysyi sateineen sopivan kaukana meistä. Lähtöaamuna säikähdin kun huomasin, ettei suht uusi digikamera ollut kotelossaan. Suuntasin nopsaan rannan ruokapöytään, ja siellähän se istui penkillä taivasalla. Siinä on vielä sopivasti reikiä siinä päällä, ääntä tulee niistä tarvittaessa. Vettä ei ollut kuitenkaan onneksi satanut, ja vekotin oli kunnossa.

Kotimatkalle lähdin tiistaina, 12.10:n bussilla Ouluun, missä vajaan tunnin odotus, ja junamatka Helsinkiin 16.04-22.54. Matkalla lueskelin sitä A Short History of Nearly Everythingiä, joka on vallan mainio.

Kämpällä olin siinä puoli kahdentoista jälkeen. Laitoin kannettavan pöydälle ja ADSL-motukan virtapiuhan seinään, ja hermostuin pikkuhiljaa, kun netti ei alkanut toimimaan. Pohdiskelin, olisiko yhteys katkaistu jonkun minulle saapumatta jääneen laskun vuoksi. Langaton yhteys oli sopivasti käytettävissä, joten menin etsimään Elisan sivulta jotain puhelinnumeroa, johon ilmoitella asiasta. Sellaisen löydettyäni tajusin viimein, etten ollut laittanut puhelinpistokkeeseen sitä piuhaa, joka siihen laitetaan, miksi nyt kutsutaankaan. No, johan alkoi sitten toimimaan. Duh.

Olikohan jo maanantai, kun heti aamusta vasen jalka, välimatkalla kantapää-varpaat, oli kipeä, ei mitään hajua miksi. En ollut lyönytkään sitä mihinkään. Tänään sitten tajusin, että sehän on myös vähän turvonnutkin. Kuitenkin kai vähemmän kipeä kuin alussa, joten katsoo nyt, jos menisi ohi. Ei näkynyt mitään rengasjälkeä, joka kuulemma punkki-iskusta tulisi. No mutta, katsotaan nyt, jospa sitä ei sentään amputoida tarvitse.

Kävipä eilen niin, että Kampin terminaalissa kiiruhdin lähtemässä olevaan bussiin, joka ei kuitenkaan mennyt minun reittiäni. Viereiseltä laiturilta lähtisi kuitenkin kuulemma oikea auto noin kymmenen minuutin kuluttua. Astuin bussista ulos ja huomasin ovien menneen kiinni. Niiden lähellä oli nappi, joka olisi hyvin mahdollisesti avannut ne. Valitettavasti tuo nappi oli kuitenkin iso, ja mikä pahinta, punainen. Punaiset napit kammottavat minua hieman. Pelkään että jotain tosi isoa, paniikkia aiheuttavaa ja minulle kalliiksi käyvää tapahtuu, jos painan sellaista.

Junareissulla nyt lomantapaisella reissatessa epäröin taas tovin, ennen kuin uskalsin painaa vessanpöntön yläpuolella olevaa nappia, jonka jostakin ihmeen syystä pitää olla punainen. Näin jo mielessäni junan kirskuvan raiteilla pysähdyksiin WC-visiittini noloksi päätteeksi. Helpotuksekseni se oli kuitenkin huuhtelunappi. Miksei siinä napin yläpuolella voi lukea, mitä siitä tapahtuu? Samaten Kampissa. "Oven avaus" ison, punaisen napin vieressä olisi kiva. Tai edes "Don't panic". Noh, jäin sitten sinne, tuntien itseni hieman typeräksi siellä yksin ollessa, kunnes muutaman laiturin päähän ilmaantui bussi ja ovet avautuivat. Luikin sitten sinne ja takaisin ihmisten ilmoille.