Espoossa taas

Ihan aluksi pitää mainita, että David Lynchin sivulla on näköjään Daily weather report, jolla David Lynch kertoo kameralle päivän sään Los Angelesissa (QuickTimenä). Tuolla voi myös kuunnella nettiradiota, jota juontamassa on miehen tytär, Jennifer Lynch.

Ma-ti-yönä klo. 1.30 suuntasin Jyväskylään bussilla, joka oli perillä klo. 5.45. Lähemmäs puoli tuntia harhailtuani löysin oikean tien Miian kämpälle. Tiistaina vuokrattiin Freaky Friday, joka oli vielä näkemättä. Kyllähän sen kerran katsoi, odotin kyllä paljon parempaa. Soul swap ei ollut oikein uskottava. Uskoin, että Jennifer Garner oli nuori aikuisen kehossa mainiossa 13 Going on 30:ssä. Tämä ei oikein mennyt kybällä läpi, eikä tarinassa ollut sellaista sydäntä/syvyyttä/järkeä kuin tuossa 13:ssa.

Tiistaina ostin Half-Lifen 2:n, keskiviikkona sitten GTA: San Adreasin. Onpahan pelattavaa joksikin aikaa, etenkin kun Max Payne 2 ja Vice Citykin ovat vielä kesken. San Andreasin osto alkoi kyllä vähän ahdistamaan pelin ensitestillä, kun radioäänet alkoivat ärsyttävästi pätkimään, kuin naarmuista cd:tä olisi kuunnellut. Tänään kyllä ei sitten pätkinyt, mitä aamulla testasin, jospa se meni sitten ohi. Olen kyllä lukenutkin, että bugin vuoksi äänet saattaa joskus pätkiä. Että jospa se siitä, tuollainen juttu kyllä jää rassaamaan mieltä, että no milloin se iskee taas, vähän kuin joku leffateatterissa edessä kyyristelijä.

Jyväskylässä Anttilasta ostin tosiaan nuo pelit, ja kuinkas ollakaan, aika helkkarin pitkä etsintäni päättyi, kun The Shape of Things (Muotojen merkitys) tuli alelevyjen seassa siellä vastaan. Ei sillä etteikö parempikin versio olisi ollut aina netissä tilattavissa. No mutta, leffassa ei ollut hintalappua, ja menin kassalle kysymään, että paljon tämä olikaan. Myyjäpoju tarkistaa ja toteaa, että kaksi euroa. "Ei, ihan oikeasti?" äimistelin. My lucky day. Paitsi että ämistelyni seurauksena poju alkoi naputtelemaan konetta, että voiko se oikeasti olla niin halpa. Totesin, että kyllä se minulle kelpaa... Hän hymyili ja totesi tietävänsä, että kelpaisi. Hän tulosti jonkun paperin ja meni toiselle koneelle naputtelemaan, ja minä kirosin suurta suutani. No, tämä sitten ilmoittaa sieltä koneelta, että leffa maksa 5,95 euroa. Kiva... Ei sillä että kallis, mutta plaah. Mutta, tyyppi sanoi sitten, että voi hän myydä sen sillä kahdella eurolla. Ja niin ostin sen kahdella eurolla, luultavasti halvin DVD-hankintani, ja vieläpä helkkarin mainio leffa jota pitkään hyllyistä etsiskelin.

Eihän muuten keneltäkään löytyisi nauhalta ruotsalaista leffaa Under ytan? Käännösnimi taisi olla Upoksissa. Näin joskus veljen luona Subilta, ja haluaisin saada sen käsiini.

Odotin, että töissä olisi taas tyypillisen rento päivä, mutta mitä vielä. Lontoon tapauksen vuoksi tekemistä riitti Netti-tv:n ja Maikkarin uutissivujen parissa. Surullinen tapaus oli se. Kieltämättä käynyt mielessä, että täällä sitä ollaan sopivasti Helsingissä, kun on MM-kisat, jotka voisivat houkutella pahiksia. No mutta, en sinänsä kyllä pelkää että kohdalle sattuisi mitään, enkä jaksa pelätä sitäkään että mitään yleensäkään tapahtuisi.

Maikkarilta keskustaan bussilla matkatessa kyytiin tuli yhdeltä pysäkiltä hevimiehen näköinen, mustaan nahkatakkiin pukeutunut pitkätukka, olisko jotain 25 vee luokkaa, joka puhui kännykkään ja istui vastapäätä tummaihoista, about nelikymppistä naista. Puhelun päätyttyä hän antoi puhelimen naiselle, ja kiitteli kovasti lainasta. "Mä en tunne Helsinkiä yhtään", hän kertoi naiselle, jonka oli selvästi juuri tavannut. En kuullut mitä puhuivat, mutta sen kuulin että sympaattisen oloinen miekkonen oli Oulusta. Meni sitten lopulta kuskin luokse jutustelemaan, varmaan että tietäisi missä jäädä pois. Lähtiessä hän vielä nosti naiselle kättä ja kiitti tätä. Koko juttu sai minut hyvälle tuulelle.

Kampin terminaalissa, yhä samalla kotimatkalla istuin penkin päähän eläkeikäisestä miehestä miehestä ja naisesta, mies oli minua lähempänä, iso valkoinen hiuspehko oli hänellä. Jossakin välissä mies kääntyi puoleeni:"Nuori mies." Niin? "Olisiko sinulla kynää?" Vaistomaisesti totesin, että eipä taida valitettavasti olla. Hän harmitteli, että uusi/tuleva rakkaussuhde uhkaa päättyä heti alkuunsa, kun ei ole kynää jolla kirjoittaa osoite (tai puhelinnumero, whatever). Totesin, että voisin kaivella vielä laukkua, itseasiassa olin melko varma että minulla oli lyijytäytekynä siellä, tosin kamakasan alla jossakin. He jatkoivat jutustelua kaivellessani, jolloin keskelle päätti istua ikäluokkaani oleva miekkonen, joka sanoi miehelle iloisesti että terve, ja jäi siihen hiljaa istumaan. Bussini oli jo tullut, ja ovi oli auki, mutta kaivelin laukkua kunnes kynä löytyi, ja huikkasin miehelle asiasta. Tämä kiitti ja totesi, että "pelastit orastavan rakkaussuhteen". Miekkonen välissämme totesi, että "right on!" Minä totesin iloisesti, että kiva kuulla, ja toivotin vielä onnea bussille lähtiessäni.

Voisipa nyt koittaa sitä Half-Life 2:n asentamista, saa nähdä mitä se pahamaineinen Steam tuumaa asiasta. "Half-life is no life", vitsaili yksi Miian kaverityttö, joka tuli kaupassa vastaan ja kuuli ostoaikeistani. Saapi nähä.