Clockwise
Eilen tuli taas haksahdettua DVD-ostoksiin, kun Stockmannilla tuli vastaan tarjouksia joita ei voinut ohittaa: Mean Girls 6,90 euroa ja R.E.M. - In View - The Best Of R.E.M. 1988-2003 10,90 euroa.
Kylläpä jouduin oikeaan painajaiseen julkisten kulkuvälineiden kanssa. Iltapäivällä kun kävin Espoon Tapiolassa tuolla Stockmannilla, sieltä piti lähteä Kamppiin klo. 17.19 11oT-bussilla. Piti tie ylittää ennen kuin löytyi pysäkki jolta se menisi. Ihmettelin ja harmittelin vain, kun elektronisen taulun mukaan se tulisi vasta 17.30. Vähän myös epäilytti 110T:n kohdalla toisessa kyltissä lukeva Leppävaara. No, bussi tuli ja astuin kyytiin, ajattelin että silläpä sinne perille piti päästä netin mukaan.
Bussi näytti olevan todellakin menossa Leppävaaraan, eikä se tuntunut olevan ollenkaan samalla suunnalla kuin minne minä olin menossa. Niin sitten jäin jossakin pysäkillä pois ja katsoin siitä, että Helsingin bussi menisi joskus lähemmäs tunnin kuluttua. Neuvot olivat vähissä, joten yritin soittaa Espoon taksin numeroon, jossa ei vastattu. Kävelin vähän takaisin päin, ja mutkan takaa paluusuunnalta löytyi pysäkki, jonka mukaan 110 menisi Kamppiin. Jee. Ei mennytkään pitkään, kun sama bussi, josta olin jäänyt pois, tuli paikalle ja hyppäsin kyytiin, vielä määränpään varmistaen.
Menimme siitä mistä olin lähtenytkin, paitsi tajusin, etten vain ollut huomannut lukuisista vuoroista 110 / Helsinki-listausta sillä puolen tietä, mistä ensin tauluja tiirailin. Ärsyttävää. Kampin terminaaliin saapuessa kello oli jo vähän yli 18.35, työt alkoivat kuudelta. Juoksin sitten täyttä häkää rautatieasemalle ja A-junalle, josta työkaveri oli puhelimessa vihjaissut. Junalla pääsisi nopeampaa kuin bussilla, joten oli viimein aika matkustaa sillä töihin. Juna lähti 18.49 ja pysähtyi Pasilassa, itse jäisin pois seuraavalla pysähdyksellä, Ilmalassa. Junan hidastaessa Ilmalan lähestyessä kävelin välikäytävään, josta pääsisi pois junasta, ja odotin ovien avautumista kuten ne olivat auenneet Pasilassa. Mitään ei tapahtunut. Juna lähti liikkeelle. Paniikki iski ja katsoin hermostuneena ympärilleni. Sitten äkkäsin edessäni olevat, turhan huomaamattomissa olevat mustat nappulat, joissa luki osapuilleen että "auki" ja "kiinni". Niinpä tietty, olisi pitänyt painaa sitä kun kukaan muu ei ollut jäämässä pois. Loistavaa. Hyvä etten saanut sydänkohtausta.
Niin matka jatkui kohti seuraavaa pysähdystä, jonka sijainnista minulla ei ollut mitään hajua. Näin jo itseni matkaamassa taksilla 50-100 kilometrin päästä töihin kolme tuntia myöhässä. Matka ei kuitenkaan onneksi kestänyt kovin kauaa, kun oli taas seuraavan pysähdyksen aika. Jäin pois ja huomasin, että juna Helsinkiin tulisi noin yhdeksän minuutin kuluttua. Sen saavuttua astuin siihen, ja osasin sitten jäädä pois Ilmalassa. Siellä en kuitenkaan päässyt kulkemaan samaa reittiä jota kerran aiemmin olin sinne tullut, koska aita oli lukittu. Päkitin portaat ylös ja kiiruhdin pidempää reittiä kohti Maikkaria, saaden lohtua kauaskin näkyvästä Helsingin veden rakennuksesta, jonka luona tiesin työpaikkani olevan. Kuinka iloinen olinkaan päästessäni viimein töihin, eihän siinä mennytkään kuin kaksi tuntia. Työt eivät onneksi hirveästi kärsineet, mitä nyt pääsin klo. 19 uutislähetystä tavallista myöhemmin työstämään, mikä harmitti kyllä kovasti, mutta ei kai tuohon maailma kaadu.
Siinäpä sitä seikkailua yhdelle päivälle. Luulin jo, että pahimmat toilailut julkisten kulkuvälineiden kanssa olisivat takana, mutta eipä näköjään.
Kylläpä jouduin oikeaan painajaiseen julkisten kulkuvälineiden kanssa. Iltapäivällä kun kävin Espoon Tapiolassa tuolla Stockmannilla, sieltä piti lähteä Kamppiin klo. 17.19 11oT-bussilla. Piti tie ylittää ennen kuin löytyi pysäkki jolta se menisi. Ihmettelin ja harmittelin vain, kun elektronisen taulun mukaan se tulisi vasta 17.30. Vähän myös epäilytti 110T:n kohdalla toisessa kyltissä lukeva Leppävaara. No, bussi tuli ja astuin kyytiin, ajattelin että silläpä sinne perille piti päästä netin mukaan.
Bussi näytti olevan todellakin menossa Leppävaaraan, eikä se tuntunut olevan ollenkaan samalla suunnalla kuin minne minä olin menossa. Niin sitten jäin jossakin pysäkillä pois ja katsoin siitä, että Helsingin bussi menisi joskus lähemmäs tunnin kuluttua. Neuvot olivat vähissä, joten yritin soittaa Espoon taksin numeroon, jossa ei vastattu. Kävelin vähän takaisin päin, ja mutkan takaa paluusuunnalta löytyi pysäkki, jonka mukaan 110 menisi Kamppiin. Jee. Ei mennytkään pitkään, kun sama bussi, josta olin jäänyt pois, tuli paikalle ja hyppäsin kyytiin, vielä määränpään varmistaen.
Menimme siitä mistä olin lähtenytkin, paitsi tajusin, etten vain ollut huomannut lukuisista vuoroista 110 / Helsinki-listausta sillä puolen tietä, mistä ensin tauluja tiirailin. Ärsyttävää. Kampin terminaaliin saapuessa kello oli jo vähän yli 18.35, työt alkoivat kuudelta. Juoksin sitten täyttä häkää rautatieasemalle ja A-junalle, josta työkaveri oli puhelimessa vihjaissut. Junalla pääsisi nopeampaa kuin bussilla, joten oli viimein aika matkustaa sillä töihin. Juna lähti 18.49 ja pysähtyi Pasilassa, itse jäisin pois seuraavalla pysähdyksellä, Ilmalassa. Junan hidastaessa Ilmalan lähestyessä kävelin välikäytävään, josta pääsisi pois junasta, ja odotin ovien avautumista kuten ne olivat auenneet Pasilassa. Mitään ei tapahtunut. Juna lähti liikkeelle. Paniikki iski ja katsoin hermostuneena ympärilleni. Sitten äkkäsin edessäni olevat, turhan huomaamattomissa olevat mustat nappulat, joissa luki osapuilleen että "auki" ja "kiinni". Niinpä tietty, olisi pitänyt painaa sitä kun kukaan muu ei ollut jäämässä pois. Loistavaa. Hyvä etten saanut sydänkohtausta.
Niin matka jatkui kohti seuraavaa pysähdystä, jonka sijainnista minulla ei ollut mitään hajua. Näin jo itseni matkaamassa taksilla 50-100 kilometrin päästä töihin kolme tuntia myöhässä. Matka ei kuitenkaan onneksi kestänyt kovin kauaa, kun oli taas seuraavan pysähdyksen aika. Jäin pois ja huomasin, että juna Helsinkiin tulisi noin yhdeksän minuutin kuluttua. Sen saavuttua astuin siihen, ja osasin sitten jäädä pois Ilmalassa. Siellä en kuitenkaan päässyt kulkemaan samaa reittiä jota kerran aiemmin olin sinne tullut, koska aita oli lukittu. Päkitin portaat ylös ja kiiruhdin pidempää reittiä kohti Maikkaria, saaden lohtua kauaskin näkyvästä Helsingin veden rakennuksesta, jonka luona tiesin työpaikkani olevan. Kuinka iloinen olinkaan päästessäni viimein töihin, eihän siinä mennytkään kuin kaksi tuntia. Työt eivät onneksi hirveästi kärsineet, mitä nyt pääsin klo. 19 uutislähetystä tavallista myöhemmin työstämään, mikä harmitti kyllä kovasti, mutta ei kai tuohon maailma kaadu.
Siinäpä sitä seikkailua yhdelle päivälle. Luulin jo, että pahimmat toilailut julkisten kulkuvälineiden kanssa olisivat takana, mutta eipä näköjään.
posted by Atso Suopanki at 2:56 ap.
4 Comments:
Onpa hyvä, ettei tuota REMmiä ole tuohon hintaan täällä Jyväskylässä näkynyt. Menettäisin nimittäin välittömästi kätteni ja lompakkoni hallinnan sen nähdessäni!
Jeps :) The Great Beyondissa oli Man on the Moon-leffaklipit korvattu Andy Kaufman-klipeillä & still-kuvilla. Oletan, ettei ole ollut oikeuksia käyttää filmiklippejä DVD:llä. Eipä tuo sinänsä erityisemmin häirinnyt.
Jos olisit mennyt sillä ensimmäisellä 110:llä Leppävaaraan, olisit voinut hypätä siellä Helsinkiin menevään junaan ja jäädä pois Ilmalassa... Todennäköisesti olisit ehtinyt ajoissa töihin. Ylipäänsä Tapiolasta Ilmalaan ei kannata mennä Helsingin kautta, vaan vaihtaa Leppävaarassa junaan. Ihan vaan vihjeeksi vastaisuuden varalta.
Jepulis, kiitos vinkistä!
Lähetä kommentti
<< Home