TV-sarjojen jaksoja, jotka sinun tulisi nähdä - osa 1
Jakso: Buffy the Vampire Slayer: The Body (2001)Juoni: Äidin kuolema pysäyttää Buffyn ja tämän läheiset.
Miksi tulisi nähdä: Riipaisevan realistinen kuvaus läheisen ihmisen menettämisestä.
Jakson trailerit: 1 ja 2
"There was no music, incidental or otherwise at all. Joss Whedon told the BBC Buffy website: 'The lack of music, the no cutting, every act in one scene... it was all supposed to be relentless, almost a kind of boredom to create what I wanted to capture'." - TV.com
posted by Atso Suopanki at 5:02 ap.
4 Comments:
Hieno tuo uusi "Atson Ajatukset"-otsikkokuva. Tunnistin jopa kaikki ruudut, jos oikeassa yläkulmassa on Frank Black. Oikeaa alakulmaa jouduin häpeäkseni miettimään muutaman sekunnin, tiedä sitten mistä ajatuskatkos johtui. Onhan itsestäänselvää, mistä jaksostakin se kuva on.
Olen tainnut nähdäkin tuon kyseisen Buffyn jakson, mutta huonostipa on jäänyt mieleen. Luulen, että ko. jakso (ja tuollaiset jaksot yleensäottaen kaikissa TV-sarjoissa) ovat hieman sellaisia, että pitäisi tuntea valmiiksi hahmoja, olla jopa kiintynyt heihin jollain tasolla, että tällaisilla olisi mahdollisimman suuri vaikutus. Vai onko jokin muu syy, miksi juuri tämä jakso pitäisi nähdä?
Kiitoksia, mukava kuulla! Vierähtikin kivasti aikaa sen parissa (kuten myös Buffy- merkinnän kuvien kanssa). Kuvat tosiaan löytyivät netistä, mutta duunasin niitä sitten paremman näköisiksi, muutin oikean kokoisiksi ja liimailin ne yhteen. Kun on alkanut hallitsemaan Gimpiä, on ihan kivaa väkertää kuvien kanssa ja tuntuu että bloginkin ilme piristyy sen seurauksena.
Frank Black oli tosiaan se, jeps, vierellään sarjassa toisinaan vieraillut Lara Means (Kristen Cloke).
Tietty varmasti auttaa, että hahmot ovat entuudestaan tuttuja, mutta uskon että The Body voi tehdä hyvin vaikutuksen sarjaa seuraamattomaankin. Jakso kuvaa läheisen menettämisen tuottamaa sokkireaktiota tavalla, jota en ole nähnyt tehtävän yhtä hyvin ainakaan missään muussa tv-sarjassa.
Yhdyn alkuperäisen puhujan suositteluun. The Body iski allekirjoittanutta ohimoon todella lujaa ensimmäisellä kerralla ja senkin jälkeen se on tehnyt joka kerralla vaikutuksen.
Tapahtuman jälkimainingitkit ovat - Whedonin tyylisesti - merkittäviä, esimerkkinä vaikkapa Anyan monologi hautajaisiin lähdettäessä.
Jeps, jakso tehoaa joka kerta. Tosiaan, tuli nyt mieleen, että yhdelle Buffya seuraamattomalle opiskelukaverille näytinkin aikoinaan tämän, väitti ainakin tykänneensä kovasti.
Lähetä kommentti
<< Home