Ohi on(?)
Torstaina lähdin Helsingistä Tornioon parin kaverin kera. Ensimmäistä kertaa tuli yövyttyä makuuvaunussa, jonne junan kalkatukset ja kolkotukset kuuluivat paljon selvemmin kuin istumapaikalle. Silti uni maistui hyvin. Juna oli perillä 6.09 ja muutamaa minuuttia myöhemmin hyppäsimme Tornioon menevään bussiin. Seitsemän aikoihin menimme uniltaan herätetyn kaverin luokse, missä täytin todistushakemukseni ym. tylsää.
Aikataulusta selvisi, ettei esitykseni olisikaan 13.30, kuten olin kaikille sanonut, vaan 12.30. Menimme koululle yhdeksäksi katsomaan kaverin esitystä, jonka jälkeen Helsingistä mukaan tulleet kaverit pitivät omat esityksensä. Esitystilana toimiva auditorio oli pienempi kuin olin odottanut, ja yleisöä kaikilla puhujilla oli alle kymmenen henkeä. Tämä laski selvästi esiintymispaineita.
Kavereiden esitysten jälkeen kävimme koulun kirjastolla, jossa kansitin työni ja jätin kopion cd:llä. Esitykseeni oli vielä aikaa, joten kaverit lähtivät ulos ja itse jäin valmistautumaan esitykseeni, ts. merkkaamaan mustekynällä tekstikappaleita, joita voisin siteerata esitystilanteessa. Kävin moikkaamassa opintotoimiston sihteeriä ja jätin tälle todistushakemuksen. Tämä varmisti, että kaikkien opintojeni pitäisi olla kasassa, jahka ensi maanantaina saamme reilun vuoden odotuksen jälkeen suoritusmerkinnän filmi- ja videoäänikurssista.
Palasin auditorioon vähän ennen puoli yhtä. Avasin Word-dokumentin, johon olin kasaillut kaavioita työstäni. Pari tyttöä tuli sisään ja menivät istumaan. Yleisöä. Kysyin, olivatko he varmasti oikeassa paikassa. Olivat kuulemma. Esitysten aiheet ja aikataulut olivat koululla hyvin näkyvillä. Kaverini ilmaantuivat myös paikalle, ja muutama tyttö lisää. Lopulta esitykseni alkoi, tuttuun tapaan opettajan pohjustuksella, joka päättyi työni pitkän nimen lausumiseen. Heti alkuun kiitin yleisöä siitä, että olivat jaksaneet pysyä paikoillaan nimenluvun läpi. Esitysajan piti olla mieluiten 20 minuuttia, enintään 25 minuuttia. Olin onneksi laittanut äänettömän muistutuksen kännykkääni ilmoittamaan, kun 10 ja 20 minuuttia olisi mennyt, jotta tietäisin missä mennään.
Esitys meni ihan siedettävästi, ottaen huomioon etten ollut ehtinyt valmistautua siihen kotonani kuin kasaamalla kokoon kankaalle heijastettavia kaavioita ja tulostamalla otteita työstäni. Pientä ajoittaista haparointia luultavasti tapahtui (onnistuin sekoittamaan sivunumeroimattomat muistiinpanoni perusteellisesti) ja pari kertaa pysähdyin miettimään, mitä helkkaria sanoisin seuraavaksi, mutta jälkeenpäin kaverini sanoivat, että homma pysyi hyvin kasassa, ja opettajakin taisi sanoa että hyvä esitys. Esitys venyi luultavasti noin 25 minuuttiin, kukaties vähän pidemmäksikin. Lopuksi minulle esitettiin kysymyksiä yleisöstä opinnäytetyöohjaajan ja parin tytön suunnalta. Selvisin niistä suht hyvin ympäripyöreillä vastauksillani. Sitten taputukset, kiitos ja hei. Kättelin miesopettajaa ja naispuolista opinnäytetyöohjaajaani ja toivotin hyvät kesät ja jatkot.
Ulkona olin jo valmis lähtemään uusiin seikkailuihin, kunnes minulle muistutettiin tunnin kuluttua alkavasta kypsyysnäytteestä. Olin unohtanut sen tyystin. Kahdelta sitten näin taas miesopettajaa, todettiin että kumpikaan ei ollut muistanut että nähtäisiin vielä. Piti sitten kirjoittaa konsepti täyteen kahdesta vaihtoehdosta valitsemastaan aiheesta, joka liittyi omaan työhön. Parin tunnin jälkeen lähdin viimeisenä, en kuitenkaan paljoa myöhemmin kuin edelliset kaksi lähtijää.
Liityin neljän ja puoli viiden välillä kolmen kaverin seuraan ravintolabaarin terassille, josta siirryimme ilman kylmentyessä sisätiloihin. Lähdimme vähän ennen seitsemää linja-autoasemalle lähikaupan kautta, josta jatkoin yksin Kemiin. Juna sieltä lähti kahdeksalta. Olin ottanut PC-pistokepaikan, joten kulutin aikaa kannettavani parissa. Vaunussani oli mukana ärsyttävä juoppo, joka ei tahtonut uskoa jonkun toisen matkustajan antamaa kellonaikaa, 03.07, ja tuli sitten minulta kysymään aikaa. Ärsyyntyneenä vastasin tiedusteluun, että seitsemän yli kolme, mitä kello olikin. Mies kysyi, olisihan juna puoli viideltä Tampereella. On, totesin päästäkseni hänestä eroon, vaikkei kyllä ollut mitään tietoa asiasta. Aloin nukkumaan ja heräsin ennen seitsemää. Mies oli ilmeisesti osannut jäädä oikeaan aikaan pois.
Pasilaa lähestyessä kaksi karskia virkamiestä tarkastelivat matkalippuja. Riviä taaempana toisella puolella nukkuva, minua luultavasti hieman vanhempi miekkonen ei tahtonut herätä, ja kommentoi yrityksiin "älä viitti hei" -tyyliin. Häntä ei kiinnostanut yhteistyö virkavallan kanssa, ja kehotti kirjoittamaan laskun. Toinen miehistä pyysi kirjoittamaan henkilötiedot ja varmisti sitten radiopuhelimella, että henkilötunnus on oikea. Hetkosen myöhemmin miekkosen lähtiessä tämä sanoi ilmeisesti minulle jotain tyyliin "hauskoja nämä aamuherätykset". Hymähdin vastaukseksi.
Ensi viikolla pitäisi tietää, ollaanko tässä valmistumassa tänä keväänä. Tarvittavien opintojen pitäisi olla suoritettuna ja opinnäytetyö on esitetty, joten sinänsä ihan hyvin pullat uunissa.
Aikataulusta selvisi, ettei esitykseni olisikaan 13.30, kuten olin kaikille sanonut, vaan 12.30. Menimme koululle yhdeksäksi katsomaan kaverin esitystä, jonka jälkeen Helsingistä mukaan tulleet kaverit pitivät omat esityksensä. Esitystilana toimiva auditorio oli pienempi kuin olin odottanut, ja yleisöä kaikilla puhujilla oli alle kymmenen henkeä. Tämä laski selvästi esiintymispaineita.
Kavereiden esitysten jälkeen kävimme koulun kirjastolla, jossa kansitin työni ja jätin kopion cd:llä. Esitykseeni oli vielä aikaa, joten kaverit lähtivät ulos ja itse jäin valmistautumaan esitykseeni, ts. merkkaamaan mustekynällä tekstikappaleita, joita voisin siteerata esitystilanteessa. Kävin moikkaamassa opintotoimiston sihteeriä ja jätin tälle todistushakemuksen. Tämä varmisti, että kaikkien opintojeni pitäisi olla kasassa, jahka ensi maanantaina saamme reilun vuoden odotuksen jälkeen suoritusmerkinnän filmi- ja videoäänikurssista.
Palasin auditorioon vähän ennen puoli yhtä. Avasin Word-dokumentin, johon olin kasaillut kaavioita työstäni. Pari tyttöä tuli sisään ja menivät istumaan. Yleisöä. Kysyin, olivatko he varmasti oikeassa paikassa. Olivat kuulemma. Esitysten aiheet ja aikataulut olivat koululla hyvin näkyvillä. Kaverini ilmaantuivat myös paikalle, ja muutama tyttö lisää. Lopulta esitykseni alkoi, tuttuun tapaan opettajan pohjustuksella, joka päättyi työni pitkän nimen lausumiseen. Heti alkuun kiitin yleisöä siitä, että olivat jaksaneet pysyä paikoillaan nimenluvun läpi. Esitysajan piti olla mieluiten 20 minuuttia, enintään 25 minuuttia. Olin onneksi laittanut äänettömän muistutuksen kännykkääni ilmoittamaan, kun 10 ja 20 minuuttia olisi mennyt, jotta tietäisin missä mennään.
Esitys meni ihan siedettävästi, ottaen huomioon etten ollut ehtinyt valmistautua siihen kotonani kuin kasaamalla kokoon kankaalle heijastettavia kaavioita ja tulostamalla otteita työstäni. Pientä ajoittaista haparointia luultavasti tapahtui (onnistuin sekoittamaan sivunumeroimattomat muistiinpanoni perusteellisesti) ja pari kertaa pysähdyin miettimään, mitä helkkaria sanoisin seuraavaksi, mutta jälkeenpäin kaverini sanoivat, että homma pysyi hyvin kasassa, ja opettajakin taisi sanoa että hyvä esitys. Esitys venyi luultavasti noin 25 minuuttiin, kukaties vähän pidemmäksikin. Lopuksi minulle esitettiin kysymyksiä yleisöstä opinnäytetyöohjaajan ja parin tytön suunnalta. Selvisin niistä suht hyvin ympäripyöreillä vastauksillani. Sitten taputukset, kiitos ja hei. Kättelin miesopettajaa ja naispuolista opinnäytetyöohjaajaani ja toivotin hyvät kesät ja jatkot.
Ulkona olin jo valmis lähtemään uusiin seikkailuihin, kunnes minulle muistutettiin tunnin kuluttua alkavasta kypsyysnäytteestä. Olin unohtanut sen tyystin. Kahdelta sitten näin taas miesopettajaa, todettiin että kumpikaan ei ollut muistanut että nähtäisiin vielä. Piti sitten kirjoittaa konsepti täyteen kahdesta vaihtoehdosta valitsemastaan aiheesta, joka liittyi omaan työhön. Parin tunnin jälkeen lähdin viimeisenä, en kuitenkaan paljoa myöhemmin kuin edelliset kaksi lähtijää.
Liityin neljän ja puoli viiden välillä kolmen kaverin seuraan ravintolabaarin terassille, josta siirryimme ilman kylmentyessä sisätiloihin. Lähdimme vähän ennen seitsemää linja-autoasemalle lähikaupan kautta, josta jatkoin yksin Kemiin. Juna sieltä lähti kahdeksalta. Olin ottanut PC-pistokepaikan, joten kulutin aikaa kannettavani parissa. Vaunussani oli mukana ärsyttävä juoppo, joka ei tahtonut uskoa jonkun toisen matkustajan antamaa kellonaikaa, 03.07, ja tuli sitten minulta kysymään aikaa. Ärsyyntyneenä vastasin tiedusteluun, että seitsemän yli kolme, mitä kello olikin. Mies kysyi, olisihan juna puoli viideltä Tampereella. On, totesin päästäkseni hänestä eroon, vaikkei kyllä ollut mitään tietoa asiasta. Aloin nukkumaan ja heräsin ennen seitsemää. Mies oli ilmeisesti osannut jäädä oikeaan aikaan pois.
Pasilaa lähestyessä kaksi karskia virkamiestä tarkastelivat matkalippuja. Riviä taaempana toisella puolella nukkuva, minua luultavasti hieman vanhempi miekkonen ei tahtonut herätä, ja kommentoi yrityksiin "älä viitti hei" -tyyliin. Häntä ei kiinnostanut yhteistyö virkavallan kanssa, ja kehotti kirjoittamaan laskun. Toinen miehistä pyysi kirjoittamaan henkilötiedot ja varmisti sitten radiopuhelimella, että henkilötunnus on oikea. Hetkosen myöhemmin miekkosen lähtiessä tämä sanoi ilmeisesti minulle jotain tyyliin "hauskoja nämä aamuherätykset". Hymähdin vastaukseksi.
Ensi viikolla pitäisi tietää, ollaanko tässä valmistumassa tänä keväänä. Tarvittavien opintojen pitäisi olla suoritettuna ja opinnäytetyö on esitetty, joten sinänsä ihan hyvin pullat uunissa.
posted by Atso Suopanki at 10:56 ap.
6 Comments:
Mitäpä opinnäyte käsitteli?
"Lukijatutkimusten vaikutus Enter-lehden tietotekniikkasisältöön. Sisältökartoitus Enter-lehden tietotekniikkasisällöstä 2000 - 2005 lukijatutkimusten valossa".
Onnitellahan tässä voisi kun olet esityksen saanut pidettyä! Itsellä tuo on vielä edessä joskus tulevaisuudessa (toivottavasti ensi syksynä). Aihe tosin alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan, joten eiköhän se työkin sieltä vielä valmiiksi joskus tule.
Kiitti! Onhan se suuri helpotus, kun on urakka takana, sen verran on tullut stressattua tuon vuoksi. Jep, eiköhän se siitä, tsemppiä!
Bummer. Missasin esitelm�si, kun en tiennyt aikataulun muutoksesta. N�in kuitenkin selk�si kun astelit pois p�in LLAI:sta. Mies, puku ja kassi!
No voi harmi, etenkin kun aikataulu ei edes muuttunut mitenkään, vaan kyse oli pelkästään oman, tunnetusti surkean muistini aiheuttama töppi, josta en odottanut aiheutuvan harmia kenellekään blogini lukijalle, kun asian todellinen laita selvisi minulle esityspäivän aamuna. Pahoittelen.
Jos lohduttaa yhtään (ei sillä että kuvittelisin maailmasi esitykseni missaamisen vuoksi kaatuneen), esitys tuskin oli ihan viikon mielenkiintoisimmasta päästä. Kiitos kuitenkin mielenkiinnosta, ja kiva että sentään vilaukselta näit!
Lähetä kommentti
<< Home