Silent Hill (2006)

Silent Hillin alkamista odotellessani saliin tuli noin 60-vuotias nainen. Mietin, miten elokuva mahtaisi upota häneen. Hän ei ollutkaan näytöksen ongelmatapaus (katsoi tietääkseni loppuun asti), vaan mies, joka poistui katsomosta keskellä elokuvaa luultavasti ainakin kymmeneksi minuutiksi ja häipyi lopullisesti, kun elokuvan loppu tuntui olevan selvä. Hohhoijaa, aika ärsyttävää, että ihminen jolle maksetaan leffa-arvostelun tekemisestä ei voi vaivautua katsomaan elokuvaa kokonaan.

Ymmärrän toki, että moni kriitikko tulee tuomitsemaan Silent Hillin väkivaltasaastaksi, mutta itse pidin elokuvaa varsin mainiona, 4/5 pojoa siis minulta. Moni varmasti katsoo elokuvaa pelokkaana, mutta itse pidin vaikkapa Emily Rosen riivaajaa jännempänä tapauksena, varmaan siksi koska sen tarina oli enemmän tässä maailmassa kiinni. Silent Hill tuotti enemmän "hyi kun iljettävää, mainiota" -reaktioita. Silent Hill kun on kuvastoltaan väkivaltaisin, sssairain näkemäni elokuva aikohin. Yllättävää, miten sick shittiä studio on sallinut teatteriversioon. Radha Mitchell on symppis pääosassa ja kauhistelee uskottavasti, ja leffan pikkutyttökin oli ihan pätevä. Elokuvan ensimmäisellä puoliskolla Mitchellin pääasiallisena repliikkinä on "Sarah! Sarah!"

Äänimaailma toimi hienosti, musiikit (score) tuntuivat aluksi joiltakin osin vähän erikoisilta, mutta ne sopivat leffaan oikein kivasti. Silent Hill näyttää hienolta, eikä mukana ole ärsyttäviä MTV-leikkauksia. Leffan otukset ovat onnistuneen iljettäviä, eivätkä ne ole mitään CGI-tuotoksia, tosin CGI-ehostettuja kylläkin joissakin tapauksissa. Jättiveistä mukanaan raahaava Pyramid Head on tosi ihqu.

Aluksi tuumasin vähän, että onko tämä nyt sitten vain tätä, että päähenkilö juoksentelee tyttönsä perässä ja freaky shittiä tapahtuu vähän väliä, mutta tulihan siihen sitten lisää hahmoja, taustastooria (joka ei mikään omaperäisyyden huippu sinänsä, mutta kelpasi ja esitettiin hienosti) ja pikkuriikkisen hahmonkehitystä Mitchellin hahmon osalta, ellei välttämättä muiden. Mitchellin hahmon miestä esittävän Sean Beanin roolihahmon funktiona on lähinnä valottaa Silent Hillin kaupungin tarinaa vaimonsa ja lapsensa etsinnän ohessa, eikä hahmolla ole paljon kummempaa tekemistä elokuvassa (hahmo lisättiinkin näköjään ihan loppuvaiheessa käsikseen), mutta Beania on kuitenkin aina kiva nähdä. Deborah Kara Ungerin rähjäinen hahmo "fire doesn't cleanse, it blackens!" -tyylisillä repliikeillään on välillä siinä rajoilla, että kuuluisiko tämä paremminkin uuteen Harry Potteriin, mutta hahmon uskottavuus nyt oli koetuksella lähinnä ehkä yhdessä kohtauksessa.

Kaiken kaikkiaan Silent Hill on tunnelmallista, hienolta näyttävää ja kuulostavaa kauhuttelua, joka ehkä iljettää enemmän kuin pelottaa. Suosittelen, ensi-ilta 9.6.